Edellämainitsemani matalankynnyksen kohtaamispaikka jossa tarjotaan myös toiminnallisia ja luovia vaihtoehtoja elämänhaasteiden alla.

Matalan kynnyksen palveluita oltava riittävästi. Väliinputoajat huomioitava, ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan.

Kelan terapia kustannukset kaikille sopivalle tasolle, nyt tällä hetkellä ovat liian kalliita suurimmalle osalle oireilevia ja sairastuneita.
Traumaterapian lisääminen vähentää pitkäaikaisen terapian tarvetta, joten sitä lisää sen tarvitsijoille.
Joskus ihmiset on pakko ohjata esimerkiksi työn puolesta hoitoon saadakseen apua, koska ihminen itse ei aina tunnista avun tarvetta. Esimiesten koulutus ja puuttuminen.
Hoitohenkilöstölle läkärit mukaan lukien sosiaalisten- ja vuorovaikutustaitojen lisäämistä sekä työn valvontaa tehostettava. Ymmärrys eritasoisten mielenterveysongelmien olemassaolosta ja niiden kohtaamisesta ja hoitamisesta. Potilaaseen suhtauduttava kaikella vakavuudella ja ymmärrettävä, että he ovat itsensä asiantuntijoita.
Laitoksiin enemmän tarkastuksia ja valvontaa, potilaiden kuulemista. Laitoksissa on tällä hetkellä paljon mielivaltaista käyttäytymistä hoitohenkilökunnan taholta ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu tai niitä ei laadita lainkaan.

Psykoedukaatio kouluissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla siitä, milloin on hyvä hakeutua hoidon piiriin. Mielenterveyspalveluiden laajentaminen ja työntekijäresurssin merkittävä lisääminen, jotta ei joudu odottamaan ensimmäistä tapaamista kuukausia. Perusterveydenhuollon roolin kasvattaminen ja näin palveluiden alueellinen tasa-arvo.

Tarvelähtöisyys esimerkiksi vertaistuella

Jokainen mielenterveyspotilas on erilainen ja niin on myös sairauden ilmiasu. Tarvitaan osaavia valmentajia jotka vievät asioita eteenpäin yhdessä kuntoutujan kanssa ja heti alusta lähtien. Resursseja tarvitaan eli alan ammattilaisia lisää.Ensimmäisen psykoosin jälkeen kannattaa todella etsiä keinoja yrittää estää seuraavaa. Mitä aikaisemmin voidaan estää sairauksien paheneminen, sitä vähemmän syntyisi pitkäaikaisia kroonikkopotilaita jotka eivär selviä nykyisten hajanaisten palveluiden viidakossa. Tarvitaan edelleen myös inhimillisiä asumispalveluita heille, vankilamielisairaala ei ole kaikkien paikka. Käytöshäiriöisiä vanhuksia on tulossa koko ajan enemmän ja myös heidän turvallisia hoitopaikkoja pitää kehittää kuin hoitoa. Omaisten vastuu kasvaa usein liian suureksi ja myös heille tulisi olla jonkun ammattilaisen aikaa auttaa tukemaan jaksamista.
Liikenteessä tapahtuu paljon itsemuhia joiden taustalla näyttää olevan mielenterveys. Nämä aiheuttavat myös vastapuolelle mielenterveyssairautta ja kertoo valitettavasti siitä, miten vaikeaa on havaita näitä potilaita jotka ovat itsemurha-aikeissa. Taustalla on usein juuri ulkopuoliseksi jäämisen kokemusta ja monien perusasioden täydellistä hajoamista. Matalan kynnyksen palveluita todella tarvitaan ja yleistä suopeutta hyväksyä näitä ahdistuksen tiloja.

Kuten aiemmin mainittu, psykoterapiaa tulee saada jo perusterveydenhuollossa. Psykoterapialla on vahva tieteellinen näyttö psyykkisten häiriöiden hoidossa ja moni psyykkinen ongelmatiikka pahenee "kela-terapian alkamista" odotellen.

Perustason vahvistaminen.

Saatavuutta ja kynnystä palveluihin pääsyyn madalletaan. Mielenterveyspalveluita ei pidä mieltää vain terveydenhuollon palveluiksi vaan tarve on psykososaaliselle tuelle jolloin on tärkeätä että yksiköissä työskentelee sosionomeja, sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattilaisia. Painotus ennaltaehkäisevään työhön jolloin korjaavia toimenpiteitä ei välttämättä tarvittaisi.

Mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen helppoa, julkisen, yksityisen ja 3. sektorin välinen työskentely saumatonta, jolloin asiakkaan vastuulle ei jää aikojen varaaminen ja asioiden eteen päin vieminen. Tällöin on myös helppo valita nopein palvelun piiriin pääsyn mahdollisuus, koska tieto kulkee eri yksiköiden välillä.