NIINKÖ..?
Ilmaisuja kannattaisi miettiä vielä. Nyt tärkeä sisältö hukkuu epäselvään ja kysymyksiä herättävään ilmaisuun: Kenen suuntaan ”avoin hallinto” on avoin? Kenen kanssa se ”toimii yhdessä”, keskenään vai sidosryhmien? Mikä on avoimen hallinnon ja yhdessä toimimisen kytkös? Mitä tarkoittaa ”yhtenäisesti”? Ja niin edelleen.
Ehdotukseni uudeksi sanoitukseksi:
”Hallinto toimii avoimesti ja yhteistyön hengessä. Toimintaa ohjaa pyrkimys yhdessä tekemiseen, selkeään viestintään, läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen. Hallinto kuuntelee ja luo aitoja mahdollisuuksia osallistua. ”
Hallinnon taustalla ovat viime
kädessä aina yksittäiset virkamiehet. Jos he eivät toimi muun muassa läpinäkyvästi, ei hallintokaan voi toimia yhdessä läpinäkyvästi.
Kaiken perusta, mutta toisinaan tarvitaan myös selkeää johtajuutta, että päätöksiä pysytytään tekemään tarvittaessa nopeastikin.
Avoimmuutta kaivataan ainakin valtionhallinnossa. Liian paljon byrokratiaa, joskin sitäkin tarvitaan. Byrokratia hidastaa toimintaa vaikka kysymyksessä olisi suht pienikin mitätön asia, että työ/asia saadaan toimimaan.
Avoimus ja yhteistoiminta ovat hieno ihanne, mutta valitettavasti ainakin vielä melkoista utopiaa. Silti sitä kohti tulee pyrkiä, ja avoimuus tuo luottamusta, mitä omassa organisaatiossa on valitettavan vähän johdon ja työntekijöiden välillä.
Ihannetilanne, mutta käytännössä ei aina toimi näin. Johtuu meistä ihmisistä ja inhimillisistä tekijöistä. Minusta se kiteyttää hyvin omankin näkemykseni julkisesta hallinnosta. Avoimuus(läpinäkyvyys ja vastuu ovat tärkeitä elementtejä ja idealisimia täytyy olla. Yhtenäisyys pitäisi kirjoittaa minusta laajalti auki, sillä yhtenäiset toimintatavat, järjestelmät, aikataulut jne. ovat ainoa mahdollisuus päivittää ja ylläpitää toimivaa hallintoa resurssien niukkuuntuessa. Silti tarvitaan eri ministeriöitä ja toimialoja, jotta asiantuntemus kasvaa ja kehittyy ja vastuunkanto ja -jako ovat selkeitä.
Enhetlighet, tydlighet och kommunikation är grunden för att bygga tillit och förtroende. Det vill vi fortsättningsvis ha.
Koronapandemia on tuonut esille tämän periaatteen tärkeyden, ja myös puutteiden vaarallisuuden. Kehittämistä siis on, eikä pidä tuudittautua siihen, että eri viranomaiset olisivat hyvin selvillä toistensa toiminnasta.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun organisaatiot kasvavat ja palveluita karsitaan eri puolilta eli keskitetään, se ei luo yhtenäisyyttä, eikä kunntele.