Nyt täytyisi erottaa yksityistiet ja metsäautotiet toisistaan. Eli sellaiset joiden vaikutuspiirissä on vakituisia asutuksia. Mielestäni asunnon omistajalle kuuluu jokamiehen oikeuksiin perustuva tienkäyttö.

Voisiko esim. näitä thaimaalaisia marjanpoimijoita jotenkin rahastaa, kun kysymyksessä on selvä bisnestoiminta; ei oikein istu jokamiehenoikeuteen ? Paikoin tienkäyttö on vilkasta ja jokapäiväistä poiminta-aikana.

Kunnan ja- valtionavustuksilla pääosin. Yksityisteiden osakkaat osallistuvat heiltä kerättävillä veroilla myös taajamien tieverkostoon ja valaistukseen

Osakkaita palvelevan tien ylläpito nykyisen mukaisesti tiemaksuin. Jos tie palvelee myös ulkopuolisia, tietä pitäisi avustaa sen merkityksen ja liikenteen mukaisesti (Kunta tai valtio).

Det borde inte vara olika mellan kommuner. Samtliga kommuner bör ges förutsättningar eller åläggas att till lika stora delar stöda underhåll av enskilda vägar. Om inte kommunerna ska bidra bör beräkningen av vägenhetsfördelningen förenklas. Svårt att övervaka användare som inte "hör till" vägen.

Osakkaiden tiemaksut rasittavuuspisteytyksen mukaisesti, julkinen avustus tien merkittävyyden mukaan porrastettuna (esim. läpikulkutie, reitti julkiseen paikkaan jne). Metsänomistajille erillinen maksu puutavaran kuljetuksista.

Käyttäjä tai omistaja maksaa.

Ei yksityisteitä

Ei yksityisteitä.

Tiekuntien osakkaiden yksikkömaksujen lisäksi yksityistieverkoston ylläpitoa on tarpeellista ja erityisen perusteltua valtion tukea merkityksellisen tasoisella määrärahalla, josta seuraavasti:

Tehokkain ja tasapuolisin teiden kunnolle olisi vuotuinen ylläpitotuki. Tiet tarvitsevat koko ajan kuluja aiheuttavaa hoitoa. Talvella mm. viitoitusta aurausta ja liukkauden torjuntaa, kesällä sorastusta, lanaamista, pölynsidontaa, ojien kunnostusta, kasvustojen raivaamista jne.. Myös teiden isännöinnistä tulee kuluja. Mitä paremmin teiden jatkuva ylläpito hoidetaan, sitä vähemmän kalliita peruskorjauksia tarvitaan. Mitään muuta kohdetta tukien tai millään muulla tavoin valtion rahalle ei voi saada niin paljon yleistä valtakunnallista hyötyä, kuin jo muutaman kymmenen miljoonan vuotuisella ylläpitotuella saataisiin.

Peruskorjaustuki on myös tarpeellinen, mutta pelkkä peruskorjaustuki tarkoittaa käytännössä sitä, että yli 95 % yksityisteistä eivät saa valtiolta yhtään mitään monien vuosikymmenien aikana. Kansalaisilla ei ole varaa tehdä kalliita peruskorjauksia, kuin parhaimmillaankin monien vuosikymmenten välein, koska jatkuvat ympärivuotiset teiden ylläpitokulut ylittävät usein jo maksukyvyn. Joten vain muutamalle prosentille teistä tehdään vuodessa peruskorjauksia

Yksityistiestön ylläpidon tukeminen kuuluu ensisijaisesti valtiolle, koska tieliikenteeltä perityt valtavat verotuotot, joita yksityisteiden liikenteeltäkin kertynee vuosittain satoja miljoonia €, ne menee yksin valtiolle, ja lisäksi hyödyllisyys yksityistieverkoston liikenteestä on valtakunnallista. Myös kuntien toiminnoille, elinkeinoille ja väestölle yksityistiet ovat tärkeitä, mutta niin kauan kun valtio yksin kahmii tieliikenteen verotuotot, on perusteltua, että suurista tuotoista edes hieman palautetaan maksajienkin väylien ylläpitoon. Kuntaliitto onkin jo kauan sitten vaatinut osaa tieliikenteen tuotoista kunnille teiden ja katujen ylläpitoon, mutta tuloksetta!

Avustusten perusteiden ja kriteerien tulisi huomioida laaja-alaisesti jokaisen tien merkitys. Pysyvän asumisen asuntojen määrän merkitys on suhteellisesti vähentynyt, kun puunjalostus- ja metsäteollisuuden puukuljetukset tehdään nykyisin suurilla kuorma-autoilla metsästä asti. Nämä raskaat puukuljetukset ovat erityisen suuri rasitus yksityisteiden kunnolle ja kantavuudelle. Tämä valtakunnallinen raskas liikenne tulisi huomioida suuresti painottaen valtion tuen kriteereissä. Myös kilometriä lyhemmät tiet ovat yhtä tarpeellisia ja välttämättömiä, kuin pitemmätkin.

Myöskin maatilat- ja niiden koneet ovat nykyisin suuria ja ne tarvitsevat kelvollisia teitä.

Vapaa-ajan asutus olisi myös huomioitava ja siihen tulisi suhtautua myönteisesti, koska vapaa-aikaa kotimaassa viettävät, käyttävät automatkojen verotuottojen lisäksi rahaa, jotka jää kotimaan talouden hyväksi, toisin, kun lentomatkojen verottomuudesta nauttivat ulkomailla lomailevat, eivät maksa polttoaine- ja muita auton veroja, eivätkä jätä, muutakaan rahaa kotimaan tallouteen.

Avustuskriteereissä yleensäkin tulisi olla joustoa tilanteiden ja olosuhteiden mukaan, eli niin sanotun maalaisjärjen käyttö tulisi olla mahdollista varsinkin, koska maallahan se yksityistieverkosto valtaosin sijaitsee!