• Olisi hyvä jos tiekunnat eivät olisi riippuvaisia julkisista avustuksista. Rahoituskeinona voisi olla paitsi tieosakkaiden vastikkeet niin myös esimerkiksi läpiajoliikenteeltä yms. perittävät tiekäyttömaksut (mobiilimaksu yms). Miksi ei myös niin, että jokaisella tieosakkaalla on pieni perusmaksu, mutta muuten rahoitus kerätään ajosuoritteiden mukaan jolloin saadaan esim. turistit osallistumaan tien ylläpitokustannuksiin.

  • Tiemaksuilla, toissijaisesti julkisen tahon avustuksilla.

  • Käyttömaksuja tiekunnan ulkopuolisille käyttäjille. Nykyään on vaikea saada en siinä parempi järjestelmä käyttöön.

  • Metsä- ja muut luonnovarojen kuljetuksiin tarvittavat autotiet: avustukset metsäkeskuksen kautta (KEMERA:n tavoin). Tie- ja käyttömaksut jaettava kiinteistön omistajan ja luonnonvarojen ostajien kesken 30/70 % suhteessa. Kaikki rahoitus ALV:ksi ja/tai verovähennyskelpoiseksi pääomaverotuksessa.

    Asutukseen perustuvat yksityistiet: rahoituksessa huomioitava kiinteistövero eli sisältyykö siihen esim. kunnan rahoitusta tai tienhoitopalvelua ?

  • Muiden kuin tiekunnan osakkaiden jatkuvasta tienkäytöstä (esim. läpiajo lyhyemmän ajomatkan vuoksi) pitäisi voida tehokkaammin periä käyttömaksuja.

  • Kunnan ja valtion avustukset, tiemaksut ja käyttömaksut ovat edelleen hyvä yksityisteiden tienpidon rahoitustapa. Tien käyttötarpeet ja hyötynäkökohta käyttäjälle tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon rahoitusjärjestelmää kehitettäessä. Asiaa tulee tarkastella monipuolisesti. Tällöin on otettava huomioon kunnan kehittämistarpeet, esim. tiestön käyttö matkailukäyttöön, elinkeinoelamän tarpeet, esim. maa- ja metsätalous sekä maaseudun muu yritystoiminta, pysyvän asutuksen kiinteistöjen tarpeet, esim. maaseudun pitäminen asuttuna sekä vapaa-ajan kiinteistöjen tarpeet, esim. kyseisten kiinteistöjen merkitys kunnan kokonaistaloudessa sekä nykyiset lisääntyneet kyseisten kiinteistöjen käyttötarpeet (käyttö 2. asuntona). Rahoitusmuotojen suhteen määrittämisessä on edelleen hyvä peruste todellinen hyöty kullekkin käyttäjäkunnalle.

  • Ei saa perustua avustuksiin. Avustukset tarpeellisia, mutta toimivat tiekunnat pystyvät hoitamaan yksityistien ylläpidon pitkälti ilman avustuksia. Onko nykyisen kaltainen yksityistieverkosto tarpeellinen? Nykyiset avustusehdot (YkstL) voisivat olla tiukemmat pysyvän asutuksen käyttämän pääsytien osalta. Käytännössä tuetaan yhden talouden käyttämää tietä. Moni samanlainen tie jää ilman tukea, vain koska tien vaikutuspiirissä ei ole yhteensä kolmea taloutta. Tasapuolisuuden vuoksi tiukempi, mutta oikeudenmukaisempi tulkinta.
    Yleisperiaatteena tulee olla edelleen, että käyttäjä/hyötyjä maksaa. Tämä ei nykyisin toteudu esim. yksityistielossien osalta, missä yhteiskunnan tuki on merkittävä. Eli tiemaksuihin perustuva järjestelmä on sopivin yksityisteiden ylläpidon rahoitukseen.
    Kuntien roolia teiden ylläpidon rahoituksessa tulisi lisätä. Kunnilla merkittävä rooli kaavoituksen ja luvituksen kautta, täten myös lisää velvollisuutta osallistua rahoittamaan tienpitoa.

  • Nykyinen käyttöön (hyötyyn) perustuva tieyksikköperusteinen järjestelmä on toimiva. Tulisi selvittää olisiko tarkoituksenmukaista jakaa tienpito osiin (peruskunnossapito, talviauraus, silllat, tms.) jotta esimerkiksi metsäkiinteistöjen, loma-asuntojen ja vapaa-ajanasuntojen ylläpitovastuu jakaantuisi oikein. Toisaalta yksinkertainen menettely on myös arvo sinänsä. Yksinkertaisuus, selkeys ja ymmärrettävyys painanee vaakakupissa tarkkuuden lisäämistä enemmän.

    Jos yksityistietä käytettään merkittävästi muuhun kuin osakaskiinteistöjen liikenteeseen tulee olla mahdollista määrätä yksikkömaksuja kunnalle ja/ tai valtiolle.

    Yksityisteiden avustukset tulisi keskittää yhden tahon hoidettavaksi. Avustusperusteet tulisi koota lainsäädännöllisesti yhteen. Keskitettynä eri intressit tulisivat huomioitua tarkoituksenmukaisella tavalla. Olisivatko avustukset tulevan maakuntahallinnon tehtäviä?

  • Puutavarayhtiöille kohtuullinen korvausvelvollisuus tiekunnalle, jonka alueelta ostamansa puutavaran kuljettanut. Juuri se rasittaa raskaimmin tietä ja siltoja.

  • Arvonlisälakiin muutos siten, että vero palautetaan tiekunnalle, muita avustuksia ei valtiolta tarvita tien kunnossapitoon. Tiekunnasta ei kuitenkaan tule alv velvollista. Tämä koskee vain järjestäytyneitä tiekuntia Vakituisen asumisen pääsytiet ja metsätiet (ei mökkiteitä). Sillat jäävät edelleen erikseen avustettaviksi. Kunnat myöntävät edelleen avustuksia vakituisen asumisen pääsyteille. Käyttömaksujen periminen / määrääminen vaikeaa, joten säännölliset käyttäjät määrätään tieosakkaaksi! Satunnaisesta käytöstä ei voi määrätä tiemaksuja.

    • «
    • …
    • 6
    • 7
    • 8
    • 9
    • 10
    • 11
    • 12
    • 13
    • »