Miten löydetään työvoimalle työtä, josta joku on valmis maksamaan palkkaa, jotta työntekijä saa elantonsa? Automatisoituminen, digitalisoituminen, kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä, tulee viemään entistä enemmän työtä pois ihmisiltä. Työvoimapulaa ei toistaiseksi ole tullut eikä hyvällä tahdolla voi nähdä sitä olevan tulevaisuudessakaan näköpiirissä. On eri asia väittää, että vanheneva väestö yms. seikat edellyttävät, että meillä täytyy olla työlle tekijöitä - ja löytää sille työlle maksajat. Joku viisas lienee sanonut, että: "tosiasioiden tunnustaminen on kaiken...". Tosiasioita on se, että meillä on nykyisellään liikaa väkeä suhteessa siihen, kuinka monelle kyetään löytämään palkallista työtä, jotta ihminen kykenee elättämään itensä. Ja tosiasioita on se, että palkallisen työn määrä tulee entisestään vähenemään, työvoimapulaa ei tule olemaan (kuin joillakin kapeilla erikoissektoreilla).

Tehtävän työn laatu vs. nykyiset viranomaisreviirit.

Valvon työkseni pelastuslakia. Oletan, että tulevaisuudessa moni tällä hetkellä fyysisesti tsekkaamani juttu voidaan ohittaa, kun sensoriteknologia / robotiikkaa hoitaa mm. turvallisuuslaitteiden kunnossapidon ja tilojen käytön valvonnan. Tämä voi avata tietä joko valvonnan laajentamiselle ja tihentämiselle tai sitten pääsemme esim. keskittymään syvempää osaamista edellyttävään turvallisuuskonsultointiin. Lisääntyvän laitetuen turvin tulevaisuudessa voi olla järkevää tehdä turvallisuuden osalta viranomaisvalvontaa, joka kattaa aihealueet, joiden hoitamiseen tarvitaan tällä hetkellä useampia eri viranomaisia.

Rakennemuutos. Julkinen sektori ja sen vastuu kontra yritysten yhteiskuntavastuu (mitä ei mielestäni ole olemassakaan) ja näiden vaikutukset työhön ja toimeentuloon. Onko ainoa vaikutus työn pilkkominen ja pilkkoutuminen. Automaatio ja etätyö auttavat vapautumaan tiukasta työajanseurannasta(ko?). Miten palkat määritellään, entä lepoajat ja työssäjaksaminen? Urakallako kaikkia työtään tekee? Onko vain korkeastikoulutwttuja? Vai onko duunarihommiakin vielä teetätettävänä. Onko työnantajia vai vain toimeksiantosopimuksia. Vain ammatinharjoittajiako on. Entä palkkatyöntekijöitä? Ennakonpidätys? Verotus? Eläkkeet? Millä ajanjaksolla muutos tapahtuisikaan? Ei varmaan seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen? Vai joko 2030 on tekniikka kunnossa ja käytettävissä? Kuka sen tekniikan kustantaa, että ne pelittää keskenään eri toimijoiden välillä. Paljon, paljon kysymyksiä selvitettävänä. Älkää tehkö äkkiratkaisuja sentään, vaikka miten haluttaisiin nopeasti työelämän uudistusta! Ei ihmismieli taivu nykyisistä työtavoista noin vain. Muutos vaatii aikaa ja apuja muutoksen kohteeksi joutuvalle.

Edelleen on runsaasti aloja, joissa muutokset ovat vähäisempiä, esim. sosiaali-, terveys-ja kasvatusalat. Siellä paineet tulevat pienenevistä resursseista ja työssä jaksamisen haasteista. Työ on kuormittavaa fyysisesti ja henkisesti ja työntekijöiden pysyvyys, joka olisi ensiarvoisen tärkeää laadukkaan työn kannalta, on haasteellista. Monissa paikoissa on vaikea saada sitoutunutta ja ammattitaitoista henkilökuntaa, joka jaksaisi tehdä haastavaa työtä (esim. aggressiiviset kehitysvammaiset, vanhukset ym.) Miten tulevaisuudessa voidaan taata riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön löytyminen ja laadukas työ, kun pienemmillä resursseilla tulisi tuottaa palveluita?

työelämän pirstaleisuus, mahdollisuus työllistää itsensä useaa eri kautta,

lasten koulutuksesta

Automaation lisääntyminen vaatii työntekijöiltä lisää tietämystä teknologiasta ja ohjelmistoista. Saadaanko alan koulutukseen riittävästi opiskelijoita? Panostetaanko alan opetukseen riittävästi? Mitä tehdään heille, joille automaatioala ei tarjoa mahdollisuuksia mutta joilta automaatio vie työt?

Epävakaat taloussuhdanteet tekevät työnteostakin epävakaata. Kuinka varmistetaan työntekijöiden elannon varmistaminen samalla, kun tuotanto joutuu sopeutumaan kysynnän heilahteluun? Paikallinen sopiminen vaatii riittävän vaikutusvallan takaamista työläisille, työläisten tehdasneuvostojen perustamisen tms.

taiteilijoiden asema

työn merkityksen katoaminen, työn puuduttavaisuus ja motivaation ylläpito keskinkertaisissa töissä, kun henkilön kapasiteetti on moninkertainen palkkatyöhön nähden, monotoonisuus jopa asiantuntijatöissä, asiantuntijatyön jatkuva vähättely, halpuuttaminen ja huomiotta jättäminen

työn ja vapaa-ajan raja, työn ja perheen raja, työn ja toimeentulon suhde, kaikki varmaan muuttuvat ja jokin hallinnan ja turvan tunne ei haittaisi