Me olemme Suomessa hävittäneet matalan tuottavuuden työt ja maksaneet näin työttömiksi joutuneille alkuun runsaita tulonsiirtoja, mutta jotka ovat pitkällä aikavälillä saaneet ihmiset syrjäytymään työnteosta ja varsinkin matalapalkkatyöstä. Tulojen ja tulonsiirtojen odotusarvo on siis liian korkea suhteessa tulevaan kun mahdollisuus tulonsiirtoihin vain heikkenee. Työelämän muutoksessa korostuu jatkuvaa kouluttautumista edellyttävä erityisasiantuntijuus ja paikkaa sidottu matalammin palkattu "tekeminen". Poliittinen järjestelmämme, edunvalvontajärjestelmämme ja henkilökohtaiset odotuksemme eivät halua nähdä tätä tulevaisuutta. Minun mielestä kansalaisia pitäisi valmentaa tulevaan, mutta kuka sen tekee kun se ei tunnu kivalta?

Työelämän joustavuus eri elämäntilanteissa (vaikutukset perhe-elämään, yleiseen hyvinvointiin, työurien pitenemiseen, työllisyysasteen nostoon).

Työn pilkkoutuessa hankintojen ja sopimusten hallinta lisääntyy ellei niitä saada automatisoitua.

Kun työnteon tavat, välineet, organisointi, johtaminen ja työympäristö ovat uudistumispaineessa, niin on syytä kysyä pysyykö ihminen/työntekijä mukana tässä vauhdissa? Johtamiskyvyt eivät tutkimusten mukaan ole suomalaisilla työpaikoilla kovin kummoiset, joten siihen tulee jatkossa kiinnittää vakavaa huomiota. Digitaalisuuden myötä työstä tulee tehokkaampaa, halvempaa ja tuottavampaa, mikä tarkoittaa samalla sitä, että suomessa on alettava puhua työajan lyhentämisestä.

Ongelmaksi nousee työntekijän kannalta erityisesti se, miten selvitä digimurroksesta koko työuran aikana, ja erityisesti mistä sujuvimmin saisi tukea oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen, joista kiireellisin varmasti on . Aikuiskoulutuksen rooli on mietittävä täysin uudelta pohjalta, sen tarjonta, opiskelumenetelmät ja sisällöt on remontoitava siten, että elinikäisen oppimisen ajatus oikeasti konkretisoituu työpaikoilla.

Ongelmaksi niin työntekijöiden kuin koko yhteiskunnankin kannalta on nousemassa alustatalouden bisnesmalli. Kaikissa tehtävissä on osia jotka voidaan laittaa alustoille, ja muualla maailmassa näin jo tehdään monien tehtävien kohdalla. Kun työtä voidaan teettää halvalla ilman työnantajavelvollisuuksia ihmisillä, jotka tuskin edes tajuavat olevansa itse yrittäjä asemassa, sen vaikutukset työvoiman osaamistasoon, työn laatuun, tuottavuuteen, innovaatiotoimintaan, valtiolle kertyviin verotuloihin ja julkisesta budjetista maksettavaan sosiaaliturvaan ja sairauskustannuksiin voi olla arvaamattomat. Seurauksena voi olla hyvinvointivaltion vakava rapautuminen. Alustatyön (jota virheellisesti kutsutaan esim. jakamistaloudeksi tai verkostotaloudeksi) bisnesmallissa on paljon säädeltävää joka voidaan toteuttaa siten, että samalla säilyvät sen tuomat edut työntekijälle (kuten työnteon vapaus) eivätkä yhteiskunnan perustehtävät vaarannu. On muistettava, että alustojen omistajayritykset ovat pääosin amerikkalaisia jättejä, jotka tahkoavat rahaa juuri olemattoman säätelyn vuoksi. Kyseessä ei myöskään ole mikään uusi innovaatio, vaan vanha ajatus hyväksikäyttää heikommassa asemassa olevia ryhmiä. EU onkin ottanut tähän uuden lähestymistavan, jossa Suomi voisi nyt näyttää esimerkkiä. Hallitus voisi myös kannustaa julkisten alustojen käyttöönottoa (teknologia on hyvin yksinkertaista), esim. julkisen liikenteen alustat palvelisivat kansalaisia mainiosti (vrt. Kutsuplus).

Tietoturvallisuudessa olemme vielä lapsen asteella, ja kaikissa hankkeissa olisi nostettava tietoturva alusta lähtien mukaan. Kansalaisten omien tietojen omistusoikeus pitää myös järjestää kuntoon nopeasti.

Vähintäänkin valtion virastot saisivat tehdä kaikkensa, että hankkivat työvälineet ja palvelit suomalaisilta yrityksiltä, eikä ulkomailta. Kriteerinä ei ole viisasta käyttää pelkkää hankintahintaa, kun välilliset vaikutukset ovat suuret koko kansantaloudelle.
Ict-alalla lienee suurin potentiaali löytää riittävä asiakasmäärä ulkomaille myytävilöe palveluille tai tuotteille. Suomalaiset tarvitsevat enemmän koulutusta myyntitaitoihon ja -rohkeuteen. Ja jokaiselle ymmärrys omien ostovalintojen vaikutuksesta kansantalouteen.
Kun kerran ict-osaamista sanotaan olevan, luodaan aidosti toimiva työn kysynnän ja tarjonnan ict-tukijärjestelmä, mikä vähentää byrokraattista ja turhauttavaa sekä liian säädeltyä nykymenetyelyä. On tärkeää, että nuoretkin saavat harjoitella työntekoa lyhyillä hanttihommilla, liika säätely pois.
Ärsyttävä puhelinmyyntityö pitää saada estettyä, sitä on nyt jo ihan liikaa.
Kansainväliseen yhteistyöhön tarvitaan ohjausta ja kannustusta sekä esimerkkejä nuorillekin.

tärkeintä olisi kiinnittää huomiota niihin rakenteellisiin muutoksiin joita työn muuttuminen aiheutta. Useasta lähteestä ansaitseminen pitää tehdä helpoksi, liikkuvuutta pitää tukea ja joustavat työajat pitää mahdollistaa laajasti. Esim. koulu sitoo perheet paikkaan ja aikaan. Onko tämä muutettavissa? Toinen merkittävä asia on koulutusjärjestelmän uusiminen nopeasti reagoivaksi ja joustavaksi. Jatkossa joudumme ehkä useamman kerran isosti päivittämään osaamisemme työuran aikana. Sen on oltava toimivaa. Myös opetuksen sisältöjen tulee seurata aikaa PALJON NYKYISTÄ PAREMMIN. Monet koulutusalat laahavat perässä, opettajat opettavat mennyttä maailmaa varten. Työstä pitää voida irrottautua esim 6 kk koulutusjaksolle palkallisesti tai koulutustuella kun oma osaaminen jää jälkeen. Koulutuksen työuran aikana pitää olla yhtä itsestäänselvää kuin peruskoulun käyminen.

Varmistaa että työstä kuin työstä maksettavalla palkalla tulee toimeen hyvin tulevaisuudessa. Ei missään nimessä tule hyväksyä alipalkkausta jota täydennetään vaikkapa sosiaalituilla. Fyysisen raskaamman työn arvostusta on jotenkin parannettava nykyisestä. Jotkut alat on jätetty unholaan. Maatalous- rakennus- ja puutarha alan joitakin töitä teetetään alipalkalla ja halpatyövoimalla joka on väärin. Ne ovat vaativia töitä ja niiden palkkaa pitäisi nostaa nykyisestä.

Yhteiskunnan rakenteiden muokkaaminen tulevaisuuden sirpaleisempaa työelämää vastaavaksi. Näin kansalaiset uskaltaisivat muuttaa toimintatapojaan, jolloin uudenlaista aktiviteettia syntyisi talouteen ja yhteiskuntaan.

Toimeentulon pakonomainen pirstaloituminen uhkana, joka johtaa Yhdysvalloissa vallitsevaan tilanteeseen alimpien sosioekonomisten ryhmien kohdalla. Toimeentulo voi tulla useasta eri lähteestä, mutta sen ei pidä olla pakon sanelemaa.
Tuloerojen kasvu ei johda kestävän talouden näkökulmasta hyvään lopputulokseen. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta tulee mallina voida säilyttää, josta muutkin maat ottaa mallia.
Työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa tulee perhevapaajärjestelmää tarkastella uudelleen työurien pidentämisen näkökulmasta. Kotihoidontukijärjestelmä on eri asia ja sillä vaikutetaan myös lastenhoidon yksityisten palveluntuottajien asemaan.
Työelämän osapuolten vastavuoroisuuden säilyttäminen työelämän muutoksissa. Työelämän joustoissa parhaat tulokset ovat syntyneet, kun molemmat osapuolet ovat voineet siitä hyötyä.

Verotus