Kannatan luonnoksen esitystä äidinkielen ja kirjallisuuden korkeista pisteistä, koska tutkimustieto tukee sitä. Äidinkielen ja kirjallisuuden yo-arvosana ennustaa erittäin hyvin menestystä korkeakouluopinnoissa kaikilla aloilla.

esittäisin että äidinkielen osaamisen kynnysehto on vähintään arvosana B tai jopa C yliopistoon pyrkiessä.
perusteluna: yliopistossa tehdään paljon kirjallisia töitä ja varsinkin se kandidaatin työ, jonka suoritus näkyy olevan todella monelle täysin mahdotonta koska osa opiskelijoista ei kykene lukemaan edes yhden sivun tekstiä saatikka sitten kirjoittamaan 40 - 60 sivua analyyttistä tekstiä.

S2 puuttuu. Miten se suhtautuu Äidinkieleen?

Äidinkielestä pitäisi antaa enemmän pisteitä kuin S2 kokeesta. Tällä hetkellä monet Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset pysyttelevät omissa S2 ryhmissään, koska saavat sitä kautta paremmat lähtöpisteet. Heitä pitäisi kannustaa ja houkutella opiskelemaan suomea äidinkielenä, eikä päinvastoin

S2-suhteuttaminen äidinkieleen? Moni maahanmuuttajataustainen saisi s2-kokeesta paremmat lähtöpisteet kuin äidinkielestä

Mielestäni äidinkieltä on hyvä arvottaa korkealle ja tasaisesti pisteytyksissä. S2 -opetusta voi olla hyvä kehittää tältä pohjalta. Äidinkielen ja S2 -kielen piste-ero ei saa olla niin suuri, että se vaikeuttaa opiskelijoiden ohjaamisen oppimisen kannalta parhaaseen mahdolliseen oppimäärän tasoon. Lausunto on hyvä, tosin ruotsin- ja saamenkielinen koulutus voi pyytää siihen poikkeuksia ihan ymmärrettävistä syistä. Voi olla ihan hyvä, että ruotsin kieltä äidinkielenä opiskelleet pääsevät helpommin opiskelemaan ruotsin kieltä ja kirjallisuutta (äidinkielenä ruotsi). Sen sijaan että lisättäisiin kuitenkaan pistetaulukkoja, ratkaisisin asian yhdellä kynnysehdolla, joka liittyy opiskeltavaan äidinkieleen. (ruotsi / saame) Näissä tapauksissa olisi tosin hyvä olla koulutusta tarjolla myös niille jotka ovat kirjoittaneet r2 tai s2 oppimääriä. Näin on esimerkiksi Helsingin yliopistossa, jossa on eri hakukohteet eri kielet äidinkielenään kirjoittaneille.

Osaaminen äidinkielessä ja kirjallisuudessa ennustaa opintomenestystä hyvin ja on tärkeää osaamista alalla kuin alalla. Siksi kannatan äidinkielen korostamista todistusvalinnassa.

Äidinkielen pisteytys on kannatettava. Riittävät kielelliset taidot ovat ehdoton edellytys yliopisto-opinnoille. S2 on haasteellinen siinä mielessä, että tausta ei saa olla esteenä korkeakouluopinnoille, mutta nyt liian moni hyvää suomea puhuva on S2-opinnoissa, sillä on kannattavampaa kirjoittaa S2 kuin huomattavasti vaikeampi äidinkieli. Ongelmaa ei ratkota todistusvalinnassa, se pitäisi ratkaista paljon aiemmin.

Lähtökohtaisesti pidämme kannatettavana, että äidinkielen painoarvoa todistusvalinnassa kasvatetaan. Kuten luonnoksessakin on perusteltu, äidinkieli on kaikille ylioppilaskirjoituksiin osallistuville pakollinen koe, ja se valmistaa hyvin kriittisen ajattelun perustaitoihin, jotka ovat yliopisto-opetuksessa olennaisia.

MAOL ry pitää äidinkielen merkittävää painotusta perusteltuna ja katsoo, että äidinkielen pisteytys suhteessa matematiikkaan, kieliin ja reaaliaineisiin on tasapainoinen. MAOL ry kannattaa luonnosta tältä osin.