Tampereen yliopisto pitää kannatettavana, että äidinkielen painoarvo todistusvalinnassa korostuu.
Myös S2-taustaisten opiskelijoiden näkökulmasta äidinkielen painotus on hyvä asia, koska se viestii
äidinkielen merkityksestä myös korkeakoulutuksessa.

Äidinkieli-termin tilalle ylioppilastutkinnon mukainen äidinkieli ja kirjallisuus. Selkeyden vuoksi taulukkoon tulee lisätä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2). Kannatamme kommenttia "Mielestäni äidinkieltä on hyvä arvottaa korkealle ja tasaisesti pisteytyksissä. S2 -opetusta voi olla hyvä kehittää tältä pohjalta."

Disclaimer: luonnoksen muokkausehdotus liittyy enemmän tapaan, jolla asiaan pyydetään lausuntoja. Maantieteilijöinä näemme enemmän kokonaisuuksia emme oppiaineiden välisiä rajoja.

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on maantieteen osalta askel tai jopa harppaus oikeaan suuntaan. Kuten jo vuonna 2017 ennakoitiin, pisteytystyökaluilla on tapana alkaa elää omaa elämäänsä ja kriittinen pointti seurata miten pisteytysmalli alkaa tuottamaan omaa logiikkaansa. Tämä koskee erityisesti painotetun reaaliaineen merkitystä suhteessa äidinkielestä saatavaan pistemäärään ja toisaalta myös äidinkielen ja matematiikan väliseen suurehkoon piste-eroon. Seuran keskuudessa on herättänyt keskustelua Taulukon B, tasapistepistekriteeristö, jossa maantieteen toissijaista asemaa suhteessa äidinkielen pisteisiin on vaikea ymmärtää.
Aiempi matematiikan painotus on ollut siinä mielessä toimiva, että maantieteellisen koulutuksen saaneista hyvin moni päätyy paikkatietoalalle visualisoimaan tai ohjelmoimaan karttoja ja geomediaa. Palkitusta Suomen Kartastosta lähtien Seura on pitänyt erittäin tärkeänä, että meille hakeutuu myös teknisesti osaavia ja visuaalisesti ajattelevia opiskelijoita. Maantieteen opiskelijat ovat perinteisesti olleet erittäin hyviä kirjoittajia, ja kykenevät tieteenalalla vaadittavaan itseilmaisuun. Vahvuutemme on se, että alalle hakeutuu myös aineenopettajaksi aikovia, ketkä osaltaan sparraavat myös muita alan opiskelijoita. Näistä syistä eron kasvattaminen äidinkielen ja pitkän sekä lyhyen matematiikan välillä on todennäköisesti suurempi mitä maantieteen luonne olettaisi. Tosin muutamana viime vuonna ihmetystä maantieteen ohjaajien ja opettajien keskuudessa kirjoistustaidon ja lukunopeuden eriytyminen opiskelijoiden välillä. Ymmärrämme, että pisteytystyökalulla ohjataan nuoria lukio-opiskelijoita sekä peruskoululaisiakin lukemaan enemmän ja panostamaan kielelliseen ilmaisuun ja ymmärtämiseen, jonka myötä myös jatko-opinnot helpottuvat, mutta vaara on, että työkalu alkaa yliohjaamaan valintoja liiaksikin. Esitetty pisteytysmalli ansaitsee kiitoksen erityisesti siksi, että maantieteellinen kirjallisuus vaatii muutakin kuin kartanlukutaitoja, mutta tämän pisteytyksen vaikutuksia on syytä tarkastella myöhemmin.
Yleisesti ottaen näemme erittäin hyvänä, että maantieteen pisteytys lasketaan viiden oppiaineen mukaan neljän sijasta. Maantieteessä on ansio, jos ymmärtää useampia kieliä ja on kiinnostunut useammasta reaaliaineesta. Tieteenala on yksi niistä harvoista tieteistä, jotka aktiivisesti pyrkivät lisäämään ymmärrystä eri teemojen asiantuntijoiden välillä ja Suomen Maantieteelliselle Seuralle on äärimmäisen tärkeää lisätä keskustelua sekä kehittää maantieteellistä sanastoa, jota ymmärretään myös tieteenalamme ’ulkopuolella’. Yleinen reaaliaineiden merkityksen huomioiminen on tämän pisteytystyökalun merkittävin parannus. Toisen vieraan kielen ja reaaliaineiden hienoinen ero on nähdäksemme enemmänkin diskursiivinen. Yliopistoihin hakeutumisen ja erityisesti pääsykoeväylien käyttämisen kannalta tällä ei juurikaan ole merkitystä. Kyse on enemmänkin, jokseenkin tarpeettomasta kielivalintojen alleviivaamisen tarpeesta. Yhtä lailla keskipitkä kieli voisi olla samanarvoinen reaaliaineiden kanssa, sillä näin pieni ero on vain omiaan aiheuttamaan ahdistusta pienistä eroista huolestuvien parissa.
Kiitämme pisteytystyökalua, siitä että se antaa lukiolaisille enemmän mahdollisuuksia opiskella sisältölähtöisesti mielenkiintojensa mukaan ilman, että heidän tarvitsee liiaksi miettiä myöhempää pisteytystä eri yliopistoihin. Toisaalta pisteytystyökalu ei takaa sitä, etteikö valintoja tarvitsi tehdä jo ensimmäisenä vuotena. Tässäkin mallissa luonnontieteellinen tai yhteiskuntatieteellinen painotus jo opiskelujen alkuvaiheessa avaa enemmän vaihtoehtoja, jos on suuntatumassa luonnontieteellisiin tai enemmän yhteiskuntatieteellisiin tutkinto-ohjelmiin. Tässä mielessä maantiede tai talousmaantiede, joka (Helsingissä, Turussa ja Oulussa) on sijoittunut luonnontieteelliseen tiedekuntaan tai (Itä-Suomen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa) yhteiskuntatieteelliseen tai kauppatieteelliseen tiedekuntaan, voivat eriytyä vielä erilaisemmiksi maantieteiksi.
Kokonaisuudessaan esitettyä maantieteen pisteytystä voi pitää onnistuneena. Maantieteen luonteeseen liittyy, Erastotheneen ja Strabon ajoista lähtien, matemaattinen ja kartoittamiseen liittyvä tilan kuvaaminen ja alueellinen ja kielellinen tilan kuvaaminen. Matemaattinen ja kielellinen osaaminen ovat molemmat maantieteellisen ymmärtämisen peruselementtejä. Vaikka ymmärrämme, että äidinkielen osaaminen indikoi myös opiskelutaitoja, ei iso ero äidinkielen ja matematiikan pisteytyksessä ole tieteenalan luonteen puitteissa välttämättä perusteltua.
Suomen Maantieteellinen Seura / Geografiska Sällskapet i Finland

Äidinkielen ja matematiikan korostuminen on luonnoksessa hyvin perusteltu. Opiskelijoilta kritiikkiä nousee kuitenkin siitä, että matemaattis-luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla äidinkielen merkitys on suurempi kuin alalle relevanttien reaaliaineiden. Pisteytysmallin käyttöönotossa on tärkeää kiinnittää huomiota tämänkaltaisiin yksittäisten alojen ja opiskelijoiden näkökulmasta epäloogisiin ratkaisuihin: vaikka ammattilaisille perustelu voi olla vedenpitävä, sen yhteys arkielämään pitää pystyä tuomaan ilmi.

Juristiliitto pitää äidinkielen painoarvon nostamista hyvänä ja kannatettavana. Kuten luonnoksessa ja siinä hyödynnettävissä selvityksissä on käynyt ilmi, on äidinkielen menestyksellä yhteys muissa aineissa menestymiseen sekä kriittisen ajattelun ja argumentaation taitoihin. Tämä on olennaista erityisesti kyseisiä taitoja edellyttävissä oikeustieteen opinnoissa. Juristiliitto pitää myös tärkeänä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -kokonaisuuden ja ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus (R2) -kokonaisuuden huomioimista äidinkielen pisteytyksessä aikaisemman mukaisesti opiskelijoiden monikulttuurisuuden ja moninaisuuden lisäämiseksi vähentäen koulutuksen periytyvyyttä.

Humanitas ry tukee äidinkielen vahvaa painottamista humanististen tieteiden osalta.

Äidinkieli on kaiken tiedon käsittelyn perusta. .Valitettavasti äidinkielen heikkeneminen näkyy muissakin oppiaineissa nykyään mm. käsitteiden hämärtymisenä (ei esim. hahmoteta eroa termiä "uskonnollinen" ja "uskollinen" välillä). Pitkien tekstien lukeminen on hankalaa, ja tätä tulisi kehittää, koska yliopistossa on omaksuttava pitkiä tekstejä.

Suomen opinto-ohjaajat ry pitää äidinkielen pisteytystä hyvin perusteltuna. Äidinkieli (ja S2) on ainut kaikille pakollinen ylioppilaskirjoituksissa suoritettava aine. Lisäksi on tutkimusnäyttöä siitä, että hyvä menestys äidinkielessä korreloi yliopisto opinnoissa menestymisen kanssa.

Luonnoksessa ei nyt näy S2 äidinkielen rinnalla. On tärkeää, että opiskelijoilla on riittävät kielelliset valmiudet selviytyä korkeakouluopinnoissa. Toisaalta on erittäin tärkeää, että S2-opinnot eivät estä tai vaikeuta aiheettomasti korkeakoulutukseen pääsemistä. On yhteiskunnan etu, että yliopisto-opinnot ovat saavutettavissa kaikille ryhmille taustoista riippumatta. On siis varmistettava, että korkeakouluissa aloittavilla opiskelijoilla on korkea-asteen opinnoissa vaadittava kielitaidon taso suomen kielessä. Korkea-asteen opinto-ohjaajilta on tullut viestiä, että näin ei välttämättä ole S2-kirjoittaneilla opiskelijoilla. Äidinkielen ja suomi toisena kielenä eivät näin ollen ole aivan rinnasteisia.

Äidinkielen (suomi) ja S2 arvosanojen eroa tulee tarkastella uudestaan. Koko ikänsä Suomessa asuneella, mutta äidinkielenään toista kieltä puhuvalla, on huomattavasti helpompi saada erinomainen arvosana S2-oppimäärästä kuin äidinkielestä. Tällöin opiskelijan ei kannata kirjoittaa vaativampaa äidinkielen koetta, mikä ei kannusta myöskään tällöin opiskelemaan äidinkielen opintoja.