Äidinkielen kokeessa menestymisellä ja hyvillä kielellisillä valmiuksilla on selkeä yhteys opinnoissa menestymiseen erityisesti opinnäytetyövaiheessa. Täten valinta painotuksen lisäämisestä on perusteltu ja järkevä.

Tunnistamme kuitenkin ongelman S2 ja R2 kielten pisteytyksessä. Korkeakoulutuksen saavutettavuuden turvaamisen vuoksi yhtenäinen pisteytys äidinkielen kanssa on ymmärrettävää. Kuitenkin, kun äidinkielen pisteytystä on nostettu sen vuoksi, että osaaminen ennustaa myöhempää opiskelumenestystä ei tämän voida nähdä ulottuvan myös S2 kielen suorittaneisiin. Lisäksi syntyy kannustin pysytellä S2 ryhmässä, vaikka osaaminen riittäisi myös äidinkielen ryhmään ja sitä kautta parempiin korkeakouluvalmiuksiin. Suoraa ratkaisua tähän on kuitenkin vaikeaa löytää.

Turun yliopiston ylioppilaskunta on iloinen äidinkielen vahvasta painottamisesta ehdotuksessa, sillä riittävän hyvät äidinkielen taidot ovat välttämättömät korkeakouluopinnoissa menestymisen kannalta. Äidinkielen heikko osaaminen vaikeuttaa opiskelija kykyä selvitä opinnoista koulutusalasta riippumatta, joten on ensisijaisen tärkeää motivoida lukiolaista panostamaan äidinkielen osaamiseen. Näin turvataan korkeakouluopinnoissa menestyminen, vältetään esimerkiksi opinnäytetyön kirjoittamiseen liittyvät vaikeudet sekä varmistetaan, että lukiolainen oppii riittävät kriittisen ajattelun ja argumentoinnin taidot.

Ylioppilaskunta kiittää erinomaisesta äidinkielen pisteytyksen ehdotuksesta ja pitää luonnosta tältä osin kannatettavana.

Helsingin yliopisto katsoo, että äidinkielen yhteys kriittisen ajattelun ja argumentaation taitoihin tulee hyvin huomioiduksi pisteytysesityksessä. Äidinkielen osaaminen on kriittistä opinnoissa menestymisen kannalta koulutustaustasta riippumatta, joten on tärkeää, että äidinkielen painoarvo pisteytyksessä on riittävän suuri.

Helsingin yliopisto kannattaa psykologian valintakoeryhmän ehdotusta.

Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kannat saattavat poiketa Helsingin yliopiston kannasta. Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kommentit:

Farmasia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Biologia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Kasvatusala: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Logopedia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Psykologia: Psykologian kansallinen valintakoeryhmä ehdottaa, että äidinkielen Magna Cum Lauden arvosanan pisteytystä nostetaan tai lasketaan 0,1 pistettä siten, että pisteytys eroaa pitkän matematiikan laudatur-arvosanasta. Tämä parantaa pisteytysmallin erottelukykyä todennäköisesti juuri psykologian hyväksymisrajalla.

Äidinkielen sekä kirjoitus- että ymmärrystaito tarvitaan kautta koulutuspolun, ja peruskoulusta lukion kautta yliopistoon ja työelämään. Tarve korostuu humanistisilla aloilla, mutta on olemassa kautta kaikkien koulutusalojen. Monipuolinen erilaisten tekstien tulkintataito on olennainen osa yhteiskuntaa ja siihen osallistavaa toimintaa.

Äidinkielestä tulee saada enemmän pisteitä kuin pitkästä matematiikasta myös matemaattisilla aloilla.

Lapin yliopisto pitää yleisesti tärkeänä pisteytyksen tutkimusperustaista kehittämistä. Kaikki alamme myös pitävät hyvänä äidinkielen vahvaa painoarvoa sekä pyrkimystä siihen, että pisteytys kannustaa aiempaa enemmän opiskelemaan myös lyhyitä kieliä. Kiitämme luonnosta siitä, että siinä fokus on enemmän opiskelijan valinnanvapaudessa kuin mekaanisesti kurssimäärissä. On hyvä, että pisteytys kannustaa opiskelemaan aineita, jotka kiinnostavat opiskelijaa itseään.

Äidinkielen ja kirjallisuuden asema ja painoarvo pisteytyksessä on vahvistunut, mikä on ymmärrettävä ja perusteltu ratkaisu. Oppiainetta opiskellaan koulupolun aikana paljon, ja kokeessa arvioitavat taidot liittyvät olennaisesti korkeakouluopinnoissa suoriutumiseen. Koe on myös kaikille pakollinen, joten valinnaisuus ei ohjaa kokeen suorittaneiden painottumiseen.

Perusteluissa on otettu huomioon, että ”äidinkieli”-otsikon alle kuuluu useita ylioppilaskokeita: äidinkieli ja kirjallisuus (suomen kieli / ruotsin kieli / saamen kieli) sekä suomi/ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus. Pistetaulukon ilmaisu ”äidinkieli” on epätarkka, koska se ei viittaa oppiaineen nimeen (äidinkieli ja kirjallisuus) eikä ”äidinkieli”-sana edes sisälly kaikkiin sen piiriin luettaviin kokeiden nimiin. Selkeämpi ratkaisu olisi käyttää oppiaineen nimeä ”äidinkieli ja kirjallisuus”, koska kyse on kokeista, jotka perustuvat oppiaineen eri oppimääriin. Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten mukaan siis suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeen nimi ei sisällä tuota oppiaineen nimeä.

Pisteytystaulukoista herää kysymys, miten hakijan suoritukset pisteytetään, jos hän on tehnyt useita ”äidinkielen ja kirjallisuuden” kokeita. Tällainen tilanne on, jos hakijalla on suoritukset sekä saamen että suomen kielen kokeesta. Olisi tärkeää, että hakija voisi hyödyntää molemmat arvosanat, vaikka tarvittaessa niin, että saamen arvosana otettaisiin huomioon yhtenä kielten arvosanana (pitkä kieli).

Opiskelijoiden yhdenvertaisuutta lisää se, että sekä suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -koe että saamen kielen ja kirjallisuuden koe ovat tässä pisteytyksessä samanarvoisia.

Luonnoksessa on ansiokkaasti pohdittu, tutkimuksiinkin perustuen, äidinkielen painoarvon nostamisen mahdollisia vaikutuksia yliopistoon hyväksyttävien opiskelijoiden sukupuolijakaumaan.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää perusteltuna sitä, että kaikki suomalaisessa ylioppilastutkinnossa suoritettavat äidinkielen ja kirjallisuuden kokeet arvotetaan todistusvalinnan pisteytyksessä samalla tavalla. Suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus –kokeiden tasavertaisella pisteytyksellä huomioidaan ne ylioppilastutkinnon suorittajat, joilla on opetuskielen puutteellinen hallinta. He eivät voi suorittaa äidinkielen koetta omassa äidinkielessään. Pisteytystaulukoissa kokeen nimi on Äidinkieli. Kokeesta olisi hyvä käyttää nimitystä Äidinkieli ja kirjallisuus, ja selkeyden vuoksi myös kuvata suomalaisen ylioppilastutkinnon eri kokeet.

Karvi pitää hyvänä sitä, että äidinkielen painoarvoa on pisteytyksessä nostettu. Äidinkielen osaamisella on yhteys muun muassa korkeakouluopinnoissa keskeisiin kriittiseen ajatteluun ja argumentaatiotaitoihin.

Suomen Rehtorit ry pitää uudistuksessa tehtyjä muutoksia lähtökohtaisesti kannatettavana. Äidinkielen lisääntyvää painoarvoa puoltaa se, että se on kaikille opiskelijoille yhteisesti kirjoitettava oppiaine (Äidinkielen ja kirjallisuuden koe suomen, ruotsin tai saamen kielellä tai suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -koe). Hyvän äidinkielen osaaminen tukee myös menestystä jatko-opinnoissa, joten on luontevaa, että onnistuminen ylioppilaskokeessa huomioidaan myös yliopistojen opiskelijavalinnassa. Lisäksi äidinkielen osaamisella voidaan katsoa olevan heijastevaikutus muihin oppiaineisiin, joten sen merkityksen korostaminen on perusteltua myös tästä näkökulmasta.