Pienessä yksikössä jokainen lapsi on on yksilö, joka huomioidaan. Suuremmassa yksikössä vaarana on unohtua.

kunhan yksikkö on toimiva niin lasten kuin työntekijöiden kannalta.

Ammattitaitoisen henkilökunnan avulla onnistuu myös suuremmissa yksiköissä tasapuolinen lasten huomioiminen. Mutta se edellyttää henkilökunnan sitoutumista työhön, johon he ovat itsensä kouluttaneet. Mielestäni jokaisessa yläkoulussa tulisi olla myös joka päivä läsnä nuoristyön edustaja. Vaikkapa puolipäiväisesti, lasten on vaikea avautua opettajille/opoille/kuraattorille. Nuorta ymmärtävä aikuinen vaikka vain yksi nuorisotyöntekijä tekee suuressakin yksikössä paljon. Vaikka opettaja olisi kuinka kiva ja ymmärtäväinen niin hän on silti opettaja.

YKSIKÖN koolla ei väliä, kunhan homma toimii. Sen sijaan kiinnittäisin huomion yksikön ryhmäkokoihin.

Isoihin kouluihin lapsi katoaa. Pienissä yksiköissä on kotoisaa.

Pieni koulu on turvallisen tuntuinen pienille ihmisille. Isoon kouluun ehtii isompanakin.

Lapset saavat enemmän huomiota kuin isommassa yksikössä. Jokainen laosi keretään huomioida yksilönä eikä ujoimmatkaan jää huomiotta.

Lapset saavat yksilöllisempään opetusta ja pieni yhteisö luo turvallisuutta

Pienessä yksikössä kuvittelisin oppilaiden viihtyvän paremmin, asiat tulee huomioiduksi ja olo ja opiskelu on kaikin puolin mukavampaa ja yksilöidympää.

turvallisempi pieni yksikkö lapselle. Jos arka lapsi, voi olla koulun käynti pelottavaa isossa koulussa.