Pienemmässä yksikössä kaikki oppilaat tuntevat toisensa.

Lapsen yksilöllinen kehitys ja mahdollinen tuen tarve on helpompi havaita ja toteuttaa pienemmissä yksiköissä.

Yksikkö voi olla suurikin, kunhan osataan porrastaa välitunnit, ruokailut ym ym.
ja luokkakoot pidettyä mahd. pienenä.

pienenmässä yksikössä hoitajat/opettajat tulevat tutuksi jolloin lapsella on turvallisempi olo ja tieto hoitapaikan/koulun ja vanhempien välillä kulkee paremmin kun kertojina samat jotka oikeasti hoitavat/tuntevat lapsen. Isoissa yksiköissä helpommin myös enemmän menoa ja "äksöniä" joka stressaa etenkin pienempiä lapsia. Mikäli päädytään isoihin yksiköihin, olisi kuitenkin huolehdittava että ryhmäkoot pysyvät pieniä eli useita pieniä ryhmiä ja eri ikäiset jaoteltu jotta saavat ikätasolle sopivaa ja tarvittaessa yksilöllistä varhaiskasvatusta/opetusta.

Koulun koko ei ole ratkaiseva vaan koulussa annettava opetus. Suuremmissa kouluissa voidaan yleensä tarjota enemmän valinnaisia kursseja, oppilailla on paremmat liikuntamahdollisuudet, mutta pienemmissä kouluissa yksilöön voidaan kiinnittää yleensä enemmän huomiota kun kaikki tuntevat koulun lapset. Jos nämä voidaan yhdistää uudessa yksikössä, ei koolla ole väliä. Ryhmäkoko on toki kriittinen, ja tässä olisikin hyvä pohtia miten luokkaa voidaan jakaa pienempiin ryhmiin oppimis- ja osaamistason mukaan.

Pieni = lähellä, joustava, turvallinen

Koulutuksen laatu on parempaa pienissä yksiköissä ja kouluympäristö on viihtyisämpi, sekä turvallisempi.

Yksikön koolla ei niin väliä kunhan luokkakohtaiset oppilasmäärät eivät kasva liian suuriksi!!!

Kokemuksesta puhun. Pienessä koulussa lapseni esim. Saivat aina esiintyä juhlissa. Suuressa koulussa eivät kertaakaan.

Pieni yksikkö parempi, on turvallisempi pienelle lapselle.