Maaseutualueiden elinvoimaisuus, eritoten syrjäytymisen ehkäisy ja työikäisten osallisuuden vahvistaminen. Liitoskuntien maaseutualueiden tukeminen, peruspalveluiden takaaminen. Erilaisten toiminnallisten palveluiden järjestäminen maakuntiin/maaseutualueille, mitä kautta työikäisten suuntautuminen oikeaan palveluun.

Pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen yritys-yliopisto-yhteistyön vähäisyys yritysten teknologisen kilpailukyvyn edistämiseksi.

Elinkeinojen toimintaympäristön kehittämiseen suunnatun rahoituksen vähäisyys; rakennerahastovaroilla tulee voida edistää kuntien elinkeinopoliittisia infra-investointeja myös Etelä-Suomessa.

Kaikkeen, jos osataan. Mutta kukaan ei sahaa omaa oksaansa, vaan laulaa sen lauluja, kenen leipää syö. Siksi kirjatut ESR ja EAKR-tavoitteet eivät tahdo toteutua. Esim. seuraaviin voisi yrittää suunnata ESR ja EAKR-rahaa:

Yritysten kannattavan kasvun tukeminen, valmentaminen. Onnistuu vain EU-rahaa yksityisille asiansa omaaville kouluttajille antamalla, tutkittu on...: https://yrjomyllyla.wordpress.com/2018/03/18/kannattavan-kasvun-johtaminen-kasi-ja-tyokirja-kasvuun/

https://yrjomyllyla.wordpress.com/2018/03/18/yritysten-kannattava-kasvu-lisaa-tyopaikkoja-ja-verotuloja/

Myös muihin haasteisiin saadaan ratkaisua rakennerahastotoiminnalla, jos yrityksille annetaan mahdollisuus. Esim. EAKR:ssa mahdollisuutta ei käytännössä anneta, on muotoutunut käytännössä vinoutunut kulttuuri Suomessa vastoin EAKR-tavoitteita ja henkeä. Esim. tässä hankkeessa oli ehdotus, että edes muutama 40-50 jatkotoimesta annettaisiin yritysten vastuulle https://yrjomyllyla.wordpress.com/2015/02/13/tulevaisuuden-tutkimuskeskus-smarctic-tiedote-arktisessa-toimintaymparistossa-piilee-suuret-liiketoimintamahdollisuudet-tekesin-rahoittamassa-smarctic-hankkeessa-hyodynnettiin-tehokkaast/

Lisätietoja: https://yrjomyllyla.wordpress.com/2015/09/07/suomenmaa-2-9-2015-suomen-eakr-kaytannot-estavat-suomen-alueellisen-uusiutumisen/

EU-jäsenmaksujen myötä valtion budjetista ei automaattisesti löydy riittäviä varoja yhteiskunnan ylläpitämän infrastruktuurin korjausvelan taittamiseen. Mielestäni rakennerahastoja pitäisi rohkeasti suunnata myös elinkeinoelämää ja kansalaisten hyvinvointia tukevan infran uudistamiseen, jotta suhteettoman suuri osuus ei mene immateriaalisiin kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin.

Kansanterveyteen liittyviin ongelmiin (liikkumattomuus, eriarvoisuus yms) voidaan myös hakea innovatiivisia ratkaisuja rakennerahastotoiminnan kautta. Esim. luontoperustaiset menetelmät terveydenedistämisessä.

Yhteiskunnan tuottaminen palvelujen esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden kehittäminen, myös investointitoimintana.

Muuttuvaan osaamistarpeeseen vastaaminen, kehittämällä älykästä teknologiaa hyödyntäviä osaamisen hankkimisympäristöjä.

Nuorten osaajien ja pk-yritysten törmäyttäminen

Riittävän koulutuksen turvaaminen.

Tulevaisuudessa tulisi hyväksyä kehittämisitoiminta, jossa yritykset voivat ainakin osittain hyötyä myös hankkeiden toimenpiteistä. Nykyisellä ohjelmakaudella linjattu; "Kehitetään elinkeino- ja yritystoimintaa, mutta toimenpiteisiin osallistuvat yritykset eivät saa hyötyä toimenpiteisiin osallistumisesta". Tämä linjaus kuulostaa aika erikoiselta. Ehkä jonkinalainen rajaus on paikallaan, mutta "ehdoton ei" on huono viesti hankkeisiin osallistuville yrityksille. He laittavat paljon aikaa sekä resursseja hankkeisiin ja näin ollen myös taloudellinen hyöty pitäisi nähdä korvauksena ajasta ja resursseista kuin ns. "ylimääräisenä hyötynä"!

Kaupunkien ja muun julkisen sektorin toimiminen ratkaisujen kokeilualustoina.