Pitää olla valmiita satsaamaan tähän resurssia, eikä nähdä tätä vain kulueränä vaan satsauksena tulevaisuuteen.

Lainaan kirjoittajaa "Mielenterveydestä (ja sen ongelmista puhuminen ja puhumisen opetteleminen.... Jne" Juuri niin. Mielenterveyden hoitaminen on kulttuurinen asenne-ja arvokysymys. Ja siinä meillä on paljon korjattavaa!

Poliittisella päätöksen teolla ohjataan varoja mielenterveystyöhön. Koulutoimeen, erityisopetus ja erityistukea tarvitseville lapsille, suunnataan taloudellisia resursseja, joilla taataan tuki sekä opettajille, oppilaille että sosiaslitoimessa perheiden kanssa työskenteleville. Tähän lisätään päättäjille suunnattu informaatio lapsen psyykkisestä kehityksestä. Lisäksi henkilöille, jotka otetaan maahan sota ym kriisialueilta annetaan hoito, jolla heidän saamansa traumat hoidetaan. Korotus ja tuki meidän yhteiskuntaamme integroimiseksi järjestetään. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä, joiden ihmisyyttä tulee kunnioittaa ja joiden tarpeita tulee kuunnella. Jokainen on saman arvoinen näissä tarpeissaan. Inhimillisen sen kärsimyksen vähentämisen täytyy olla ensisijainen tavoite. Hyvinvoivat, terveellä tavalla toimivat ihmiset jaksavat ja haluavat hoitaa oman osuutensa yhteiskuntamme tehtävistä ja maksaa veronsa, joilla yhteiskuntaamme rakennetaan ja ylläpidetään. Inhimillisyys ensin kunniaan kaikessa päätöksenteossa.

Mielenterveydestä puhuminen sekä puhumisen opettelu yhteiskunnassa pitäisi saada yhtä avoimeksi kuin mistä tahansa muusta sairaudesta puhumisen. Tietoisuuden lisääminen mielenterveyssairauksista pitäisi alkaa jo vanhempien keskuudessa neuvolakäyntien yhteydessä ja jatkua siitä koko koulutaipaleen läpi.

Mielenterveydestä ja sen hoitamisesta opetetaan asiantuntevasti kouluissa ja henkisen tuen palvelut ovat oikeasti saatavilla niin nuorille esim. oppilaitoksissa kuin aikuisille esim. omassa terveys- ja hyvinvointikeskuksessa, ja että niistä tiedotetaan, jotta kaikki myös tietävät, mistä pyytää keskusteluapua sitä tarvitessaan.

Mielenterveysongelmista täytyy puhua avoimesti. Nopea hoitoon pääsy järjestettävä kaikkialla Suomessa. Terapeutteja palkattava lisää. Kelan pitää kustantaa laajemmin yksityiset terapiat. Laaja valistustyö.

Tarpeeksi koulutettuja ihmisiä kohtaamaan toinen inhimillinen ihminen kipuineen kaikkineen.
Parasta olisi, että vastasyntyneen vauvan vanhemmat saisivat arjessa tukea säännöllisesti lähtökohdista riippumatta, sillä perhe ja parisuhde kokee ison kriisin varsinkin esikoisen syntyessä. Vanhemmille tukea, keskustelukumppani, jolta saa realistista peilausta uuden tilanteen herättämiin tunteisiin. Hyvässä parisuhteessa kasvaa vakaampia lapsia, mielenterveyden häiriöitä kyettäisiin näin ennaltaehkäisemään. Jotkut traumat syntyvät jo vauva-aikana, eikä niihin aikuisena helposti löydy selitystä sillä tapahtumat ovat ajalta jolloin ei ollut vielä sanoja käytössä.

kouluihin tähän liittyvää opetusta

Mielenterveydestä tulisi puhua varhaiskasvastuksesta alkaen luontevasti osana elämää. Myös koulussa mielenjärkkyminen tulisi ottaa esille ilman häpeää, koska se on osa jokaisen luonnollista elämää. Valistuksen tulisi olla näkyvää, mutta ei liian raflaavaa. Harrastamisen ja oman elämänilon löytyminen. Oli se sitten käveleminen, lukeminen, ryhmässä harrastaminen tms., mikä sitä tuottaa. Tavallisista asioista nauttiminen. Vapaasivistystyö tekee tärkeää mielenterveystyötä!

Ihmisten tietoisuutta asiasta on lisättävä. Yrityksille on viestittävä että mitä aiemmin ihminen saa hoitoa, sen parempi on toipumisennuste ja mielenterveysongelma on vain yksi tauti muiden joukossa. Siitä pitää voida puhua ja se ei saa leimata ihmistä. Liian moni ihminen ajaa itsensä piippuun tämän leiman pelossa tai kun ei tunnista mistä on kyse. Tarvitaan matala kynnys hoitoon pääsyyn ja tietoisuuden lisäystä jotta osataan hakeutua. Itse olen ktm, pankinjohtajana toiminut ja nyt ajan taksia kun muuhun ei enää kykene. Ois voinu mennä toisinkin, mutta kun vielä uupui tavoitteesta.