Se, että mielenterveysongelmat ei enään olisi tabu, asioista keskusteltaisiin entistä avoimemmin. Myös psykiatrisia palveluita pitäisi lisätä ja niiden pariin pitäisi paremmin osata ohjata ihmisiä ajoissa. Ja jos tilanne on jo päässyt liian pitkälle, niin pitäisi heti olla toimiva verkosto mihin potilas saataisiin. Ja tietenkin hoidon pitäisi olla laadukasta ja tasa-arvoista kaikille.

Kokonaisvaltainen, erittäin matalakynnyksinen hoitopolku. Kaikille oikeus päästä helposti psykoterapiaan. Myös työllistymismahdollisuukisen helpottinen vajaakuntoisille. Osa-aika työ mahdollisuus. Ymmärrys, että ihninen on psykofyysinen kokonaisuus. Myös fyysiset sairaudet on ovat otettava huomioon mielenterveyshoidossa.

Tiivis yhteistyö eri toimijoiden välillä auttaisi asiaa. Varhainen asioihin puuttuminen, jo neuvolassa ja päiväkodissa
ehkäisisi syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmien kroonistumista. Varhaisella puuttumisella voitaisi mahdollisesti ehkäistä yli sukupolvisten ongelmien syntyä ja jatkumista.

Tukea 3. sektorin toimintaa

Turvallinen lapsuus, apua vanhemmille. Mielenterveydestä kaikkien asia, ei ainoastaan sairastuneiden.

Mielenterveydestä puhumisen avoimemmin yhteiskunnassa, sen korostaminen asiana jota tarvitsee hoitaa kuin muutakin terveyttä.

Tuki oikea-aikaisesti perheelle, lapselle ja elämän eri kriiseissä painiville. Tasa-arvoinen kohtelu jokaiselle riippumatta sairauksista!
Asiat, ongelmat näkyviksi-ilman häpeää.

esimerkiksi koulussa tarkkailtaisiin hiukan tarkemmin ettei syntyisi kiusaamistilanteita.

Avoimuus, mielenterveysongelmat tulee ottaa luonnolliseksi osaksi ihmisen terveyteen liittyen, häpeää ei saisi kukaan enää tuntea. Monilla mielenterveyden kanssa painivilla on paljonkin liitännäissairauksia, kokonaisvaltainen hoito olisi erittäin tärkeää hyvinvoinnin lisäämiseksi. Mielenterveysongelmia potevat kokevat monesti jäävänsä hyvän hoidon ja jopa yhteiskunnan ulkopuolelle, esimerkiksi terapian saantia on turvattava paremmin. On huolestuttavaa nuorten mt-eläkeläisten määrä, ja se, että heistä useat kokevat ettei heitä eläköitymisen jälkeen tueta tai kuntouteta tarpeeksi, vaikka heistä saattaisi asianmukaisella tuella esim. osa-aikaiseen työhön jne. ja siten heille tunteen yhteiskunnan jäsenenä, joka on tärkeää kenelle tahansa. Mielenterveysongelmista kärsineitä kokemusasiantuntijoita olisi syytä kaikkien osapuolten nimissä hyödyntää monipuolisemmin vielä kuin nykyään.

Avoimuus,toisten huomioon ottaminen. Puhuminen asiasta, kuka vaan voi sairastua.
Varhainen avun saaminen