Ajoissa tukeminen. Ei pidä odottaa että umpikuja on saavutettu ja työ/toimintakyky on menetetty vaan tarttua tukeviin toimiin ajoissa. Tämä vaatii räätälöintiä myös työpaikoilla esimerkiksi sopivien työaikojen sovittamisessa. Pitäisi olla kiellettyä irtisanoa työntekijä mielenterveysongelmien vuoksi. Silloin voisi uskaltaa ilmaista ongelmansa ajoissa ilman että kenkää tulee heti.

Päihteiden huomioiminen osana mielenterveystyötä. Ehkäisevän päihdetyön ja - hoidon huomioiminen oleellisena osana mielenterveystyön vahvistamista.

Avointa keskustelua-koskien kaikkia elämän alueita.

Mielenterveyden näkökulma on otettava huomioon yhteiskunnan kaikissa politiikoissa; kaavoituksessa, koulutuksessa, työelämässä, terveyden- ja sosaalihuollossa, vapaa-ajassa jne.

Moni-alaisen yhteistyön vahvistaminen (tiedonkulun helpottaminen), matalankynnyksen palveluiden lisääminen ja mielenterveyskysymyksien avaaminen myös muilla aloilla kuin sosiaali- ja terveysaloilla. Miksi linjauksissa ei puhuta lainkaan päihdekysymyksistä ja niiden kytkeytymisestä mielenterveyteen? Mikäli mielenterveys nähdään pääomana, luulisi että linjauksissa nostettaisiin myös päihteisiin liittyvät riskitekijät?

Psykiatrisia sairaanhoitajia, muita mielenterveysalan ammattilaisia, kolmannen sektorin toimijoita esim.kouluihin. Kokemusasiantuntijoita näkyvämmäksi/kuuluvammaksi. Heitä mukaan esim.hoitoalan koulutukseen.

Kokonaisvaltainen potilaan hoito.

Työelämän pelisääntöjen muuttaminen, ihmisten jälkikasvun tasapainoisen kasvun tueksi on yhteiskunnan arvoissa korjaamisen varaa.

Ei leikata enää yhtään palveluista ja tartuttaisiin herkemmin mielenterveydellisiin asioihin )perustason palveluissa etenkin).

Avoimuus ja puhuminen sekä Terapiatakuu! Stigman häivyttäminen mielen sairauksien ympäriltä helpottaisi myös monen omaa hoitoonhakeutumista. Tässä kokemustiedon sekä ylipäätän tiedon välittäminen on yksi tärkeä keino.