Edelleen mielenterveysongelmia pidetään "tabuna". Niistä pitää puhua avoimemmin ja hoitoa pitää parantaa. Esim terapian saanti.

Minnesotamallinen hoito pitää hyväksyä tärkeänä osana päihderiippuvaisen hoitoa.
Perushoidossa saa selkeän kuvan omasta tilastaan neljässä viikossa ja 11kk ajan jatkohoitoryhmissä käynti opettaa elämään raittiina. Kokonaisvaltainen toipuminen psyykkisesti ja fyysisesti alkaa vahvasti. Myös läheisten hyvinvointi lisääntyy merkittävästi.
Monet psykiatrian diagnoosit voidaan arvioida kokonaan uudelleen riippuvaiselta ja läheisiltä, kun päihteet jäävät pois riippuvaiselta.
Myös tuomioistuimet voisivat tarjota osana tuomioa Minnesota hoitoon menemisen.

Psykoterapian saatavuus turvattava. Valviralta pois oikeus määritellä ammattioikeudet, koska he eivät srlkeästikään osaa tehdä sitä. Yli tuhat hlöä vuodessa jää ilman psykoterapiaa Valviran takia.

https://valtiovaltiossa.wordpress.com/2019/04/28/yli-tuhat-terapiaa-tarvitsevaa-jaa-vuosittain-ilman-kelan-kuntoutuspsykoterapiaa-valviran-toimien-vuoksi/

Vaatimalla lääkäreille psykoterapeuttien opintoja. Julkisen sektorin hoitolinjauksista sekä mielenterveys- että päihderiippuvuuden hoidosta laiminlyödään terveydenhoidon osuus ja odotetaan kunnes sairaus puhkeaa, jotta saadaan lääkkeitä myytyä. Yleisin syy mielenterveyden heilahduksiin johtuu ulkoisesta syystä, eli jostakin elämän kriisitilanteesta. Se ei hoidu lääkkeillä, vaan oppimisprosessiin ja terapeuttisiin menetelmiin perustuvin lääkkeettömin menetelmin. Terveydenhoito on tärkeämpää kuin sairaudenhoito, koska terveyttä hoitamalla voidaan ehkäistä sairauksien puhkeaminen tai kroonistuminen.

Jokaisella on oikeus saada apua ja kunnollista hoitoa. Yhteiskunnassa avointa keskustelua ja mielenterveyden ongelmien ilmeneminen normaaliksi elämäntapahtumaksi.

Työelämän ja yksittäisen työpaikan työilmapiirillä, työhyvinvoinnilla on erittäin suuri merkitys, etenkin nuoren ensimmäisen työelämäkokemuksen yhteydessä. Työelämän taitoihin tulee kiinnittää huomiota, niitä tulee opettaa ja etenkin johtamiseen ja esimiestyön kehittämiseen siten, että työhyvinvoinnin tulokset voidaan todeta, onnistumista seurata ja että työhyvinvoinnin menetelmistä voidaan avoimesti työyhteisöissä keskustella. Työelämän ilmiöistä tulee keskustella myös julkisuudessa ja niiden merkityksestä mielenterveyteen, koska niin moni kärsii työelämässä kokemastaan huonosta kohtelusta, kiusaamisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Koulutuksen laadukas sisältö, soveltuvuustestit alalle, päihdesairauksien ymmärtäminen ja niiden laadukas ja sairautta ymmärtävä, paranemiseen tähtäävä hoito, stigman vähentäminen, ammattilaisten lisääminen alalle, päihdealan koulutuksen sisältöön puuttuminen (tällä hetkellä koulutuksen sisältö ei juurikaan anna minkäänlaista ymmärrystä päihdesairaiteen), varhainen hoitoonpääsy, varojen lisääminen mielenterveystyöhön, yhteistyö kolmannen sektorin kanssa, kokemusasiantuntijoiden palkkaaminen alalle. Lääkkeiden vähentäminen ja tilalle kuntouttavaa terapiaa. Ihmislähtöisyyden lisääminen.

Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö. Lisää psykologeja oppilashuoltoon.

Elinikäinen terveysseuranta, jossa osataan selvittää mielenterveysasiat. Perhetason selvittelyt tärkeitä.

Mielenterveyskysymysten (+ongelmien) tunnustaminen ja tunnistaminen merkittävänä yhteiskunnallisena kysymyksenä ja haasteena, ja sitä kautta rahan ja resurssien kohdentaminen mielenterveyden hoitoon ja edistämiseen.