Tiekunta ok. Hoitokunnan jäsenmääräksi riittäisi hyvin kaksi varsinaista jäsentä + yksi varajäsen. Toki useammankin voisi halutessaan valita, mutta minimi on nykyisellään turhan suuri.

Yksityisteiden lain mukainen (laki yksityisistä teistä, 358/1962) hallinto on tällä hetkellä peräisin 60-luvulta, eikä ota huomioon muussa lainsäädännössä tapahtunutta kehitystä (esim. yhdistyslaki, 503/1989 ja yhteisaluelaki, 758/1989). Yksityistien tiekunnat toimivat samoissa yhteisöissä kuin em lainsäädännön mukaisesti toimivat yhteisöt (osakaskunnat, kyläyhdistykset jne.) Voimassa oleva yksityistielaki voi soveltua tiemaksuilla pääasiallisesti toimiville alle 10 osakkaan tiekunnille, mutta pääosin julkisella rahoituksella toimiville yli 100 osakkaan ja yli 100 000 €:n talousarvioilla toimiville tiekunnille (esim. Savonlinnan saariston lauttatiekunnat), se on jo pahasti mennyttä aikaa. Julkisten varojen käytössä tulisi noudattaa soveltuvasti jääviydestä ja toiminnan julkisuudesta voimassa olevaa lainsäädäntöä ( hallintolaki 434/2003 ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta). Nykyinen yksityistielaki mahdollistaa ainakin KKO:n ennakkopäätöksen 2010:81 sekä Suomen tieyhdistyksen ohjekirjan "Yksityisteiden hallinto, Tiekunta ja tieosakas 2015" mukaisesti tulkittuna esim. menettelyn: Tieosakas, paikallinen yrittäjä, julistaa itsensä keräämillään kymmenillä valtakirjoilla tiekunnan hoitokunnan puheenjohtajaksi sekä vuosikokouksen puheenjohtajaksi, määrittää siten kokouksessa käsiteltävät ja pöytäkirjaan kirjattavat asiat, hyväksyy äänestyksen jälkeen valtakirjoillaan tili- ja vastuuvapauden itselleen tileistä, joiden tositteisiin sisältyy yli 10 000 €:n laskutukset toimenpiteistä, jotka on omalla päätöksellään aloittanut, laskuttanut ja maksanut tiekunnan tililtä itselleen. Valitettaessa rahoittava viranomainen (kunnan tiejaosto) toteaa, että lakia ei ole rikottu, eikä asia aiheuta jatkotoimenpiteitä. Onko tämä lain mukaista julkisten varojen käsittelyä? Toisiko yhdistyslain, yhteisaluelain jääviys- ja julkisuus säädösten vieminen yksityistielakiin ja hallintolain ja julkisuuslain soveltaminen tarvittavilta osin jotakin ratkaisua asiaan?

Jos nykyinen tiekunta voi toimia laajemmin tai uudella tavalla, ei ole järkevää sekoittaa yksityistieosakkaiden hallinnon järjestämistä nykyisestä.

Kun tiekunta perustettaisiin, se hyväksyisi omat sääntönsä. Sääntöjen sisältövaatimukset määritettäisiin laissa. Tiekunnan perustaminen ei vaatisi toimituskäsittelyä, mutta tiekunta olisi oikeustoimikelpoinen vasta rekisteröinnin jälkeen. Rekisteröinnin yhteydessä tarkistettaisiin rekisterin luottavuuden varmistamiseksi vaadittavat perusasiat. Tiekuntien yhdistäminen ja lakkauttaminen hoidettaisiin samalla periaatteella. Rekisterin tulisi luonnollisesti olla julkinen ja ajantasainen. Tiekuntien toiminnan tukemiseksi tuotettaisiin mallisääntöjä, yms. materiaalia.

Tulisi olla eritasoisia tiekuntien järjestäytymismalleja kevyemmästä raskaampaan. Tiekunta voisi itse määritellä järjestäytymistasonsa. Avustusehdoilla voitaisiin ohjata esim. vilkkaasti liikennöitävien teiden järjestäytymisastetta riittävälle tasolle.

Kannatan useamman tiekunnan muodostaman tiestökunnan mahdollistamista. Isommilla yksiköillä on paremmat mahdollisuudet esim. kilpailuttaa kunnossapitotöitä. Osa tiekuntien päätösvallasta siirtyisi tiestökunnalle.

Nykyinen hoitokunnan koko, toimikausi (4 v) ja tikausi (1 v) on hyvä. Varat käytettävä tien hoitoon eikä turhaan kokoustamiseen.

Nykyinen malli on periaatteessa ok! Tiekuntia yhdistämällä suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja asioiden hoitaminen / tien kunnossapito jätetään ammattilaisille. Varainhoitokausi 2 - 5 vuotta.

Hallinnollisia ongelmia "verkostoituneesta" yksityistieryppäästä:
- Luonnonvarojen kuljettamiseen käytettävän tien, jonka varrella ei ole minkäänlaista asutusta
ja erillisten pysyväis- ja tilapäisasutusten tarvitsemien teiden yhteishallinto on epäoikeuden-
mukaista.
- Eri tiekuntien teiden risteämiset ja lyhyen tiepätkän käyttö tulisi järjestää muutoin, kuin
pakottamalla sen vuoksi myös toisen tiekunnan jäseneksi.
- Miksi vain luonnonvarojen kuljettamiseen tarvittavan kiinteistön on osallistuttava myös
muiden "rypäshallinnon" asujaimistoteiden rahoittamiseen, vaikka minkäänlaista käyttöä
niille yksityisteille ei ole ?
- Pitäisikö yksityistiet jaotella niiden käyttötarkoituksen mukaan ja järjestää hallinnot kunkin
tarpeen mukaisesti, joko virkavastuullisen toimitsijan tai hoitokunnan muodossa ?

Nykyinen systeemi on toimiva.

Nykyinen malli toimiva.

Useissa tiekunnissa, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, on usein ongelmia. Erityisesti olisi tarpeen säännellä sitä, voiko esimerkiksi tiekunnan johdossa oleva henkilö toimia samanaikaisesti urakoitsijana, joka hoitaa tietä, ja pohtia näihin tilanteisiin sisältyvää jääviysriskiä. Eräässä tiekunnassa esimerkiksi lanausta hoitava henkilö on tiekunnan puheenjohtajana, jonka vuoksi tiekunnassa panostetaan lanaukseen huomattavia summia mutta tielle ei osteta uutta soraa, mikä olisi tierungon kannalta järkevämpi tapa hoitaa kuoppaisuutta. Parhaimmillaan tien hoito osakkaiden omana työnä taas on hyvinkin järkevää.