Ehkäiseväö mielenterveydenhoitoa/neuvontaa tulisi lisätä, jotta ensinnäkin asiakas saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja nopeasti apua ja toisekseen, tämä olisi kustannustehokkaampaa kuin se, että ehkäisevään terveydenhuoltoon/neuvontaan ei panosteta, joka lisää taas kuormitusta vastaanotto- ja akuuttipuolella.

Pitäisi luoda keskustelua siitä, miten mielenterveydelliset ongelmat vaikeuttavat työllisyyttä, vakuutusten saantia jne.

Mielenterveyspotilailla pitäisi olla samallaiset oikeudet kuin muillakin

Mielenterveyspalveluiden saatavuutta rajoitetaan ihmisiltä joilla on "liian hyvä toimintakyky". Pelkään, ettei tässä oteta huomioon sitä, että esimerkiksi yhä työkykyinen mielenterveysongelmainen voi menettää työkykynsä jos ei saa apua ajoissa. Parempi ja aikaisempi saatavuus voisi auttaa myös sosiaalisen stigman poistamista mielenterveysongelmista.

Ei ole vain oikeuksia vaan on myös velvollisuuksia ja tätä tulisi korostaa todella paljon. On ihmisiä jotka tahallisesti aiheuttavat toisille mielenterveydellisiä ongelmia. On muistettava, että tämä voi osua myös omalle kohdalle ja siksi tulisikin korostaa arvoja, joilla arvostetaan toisia ja luodaan yhteisöllisyyttä. Mielenterveysongelmissa olevien huomioiminen tasavertaisina kansalaisina, jos eivät ole uhka tai varallisia jolloin on ryhdyttävä rankkoihin toimenpiteisiin.

Mieleltään sairastunut nähdään edelleen yhteiskunnassa vähempiarvoisena kuin muut: kyvyttömänä, heikkona, holhottavana. Asenteen pitää muuttua.

Kaikenlaisten palvelujen pitäisi olla kaikkien saatavilla ja heti, kun tuen tarvetta ilmenee. Erityisesti nuorten palveluissa jonot pidempiin hoitokontakteihin ovat omalla paikkakunnallani epäinhimilliset, mikä puolestaan näkyy perustason ruuhkautumisena ja siinä, ettei perustasolla voi keskittyä lievien oireiden hoitamiseen tai ennaltaehkäisyyn.

Terapiatakuu olisi ainakin ensimmäiseksi tärkeä askel siinä, että jokaisen oikeus saada nopeasti tarvitsemaansa apua täyttyisi. Hoitopolut tulee rakentaa niin, että ammattilaiset ohjaavat tarvitsijat tarvittavan avun piiriin, eikä potilaiden/asiakkaiden tarvitse itse selvitellä sitä, kuka tai mikä heitä auttaisi.

Matalakynnys avun saamiseen