Tämä on sanahelinää ja ihanan pateettista (tunteikkaan mahtipontista siis). Olisi hyvä jos päästäisiin planetaarisuuden kahleista suorastaan kosmisen mittakaavan vastuunkantoon.

Ihanne tila mutta liike tähän suuntaan on hyvin pientä.

Ymmärrän kyllä globaalin näkökulman tässä kohtaa, mutta planetaarinen raja ei liene tämän vuosituhannen asia vielä? Menee hiukan liikaa nyt scifin puoleen, vaikka tuokin näkökulma tulee ottaa huomioon, kun maapallo jää suuremmalta joukolta humanoideja taakse.
Kaukonäköisyyttä kyllä tarvitaan, allekirjoitan täysin, että asiaan kuin toiseen luotu strategia tulee nähdä jatkumona ainakin parille seuraavalle sukupolvella - aina. "Isien synnit poika kantaa...".
Jos ottaa tuolta kapeaksi tarkasteluksi luonnonvarat ja niiden ylikäytön vuosittain, milläs raaka-aineella minun lapsen lapsi muovilelut omille lapsilleen korvaa? Muovin tärkein raaka-aine on öljy, joka on ehtymässä ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi merkittävää määrä muovia ei päädy kierrätykseen ja uusio käyttöön, vaan makaa missä sattuu - luonnossa. Maatuminen vie 400 vuotta, jos oikein muistan, eikä siitä silloinkaan ole hyötyä kenellekään - paitsi ehkä bakteerille? Luonto on kuitenkin aina ollut, ja näen sen olevan tulevaisuudessakin, tärkeä paikka rauhoittua - puhumattakaan luonnon kiertokulun erilaisista prosesseista, jotka tuhoutuvat, ellei asioihin tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, johon osallistuu kaikki. Ihan kaikki.

Miten ylisukupolvisuus todellisuudessa näkyy? Onko se koulutusta / keskustelua / nuorten parempia vaikutusmahdollisuuksia / esim. yli 50-60 vuotiaiden kasvispohjaisten proteiinien syömisen vauhdittamista?

Kuten taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä hallinnon toiminnassa mitataan, on otettava nykyisen tiedon valossa huomioon myös hallinnon toiminnan vaikutus joka tasolla planetaarisen kestävyyden näkökulmassa.

Hyvä asia, jos pyritään visioimaan päätösten vaikutuksia esim. sadan vuoden päähän.

Sanahelinää.

Kaunis ja mahtipontinen lause - jää epäselväksi, kuinka toteutetaan.

Erinomainen ja tärkeä tavoite. Sen jalkauttamisessa arkeen auttaa sekin, että pystytään perustelemaan ihmisille se, mitä hyötyä ratkaisuista on jo lyhyemmällä aikavälillä, nyt eläville. Ihmisen aikajänne on varsin usein vain hänen omassa elinajassaan, mitä pidemmästä tulevaissuuteen kurottavasta tavoitteesta puhutaan, sitä huonommin ymmärretään oma osa tavoitteeseen pyrittäessä.

Vastuunkanto kuuluu kaikille. Luonto on osa kaikkea, mutta vain yhteistyöllä muiden maiden kanssa voidaan saavuttaa globaaleja tavoitteita kestävästä hyvinvoinnista.