No tämä on totta, mutta aivan kaameaa jargonia. Kuka on se, joka kantaa ylisukupolvista vastuuta? Tarvitaan konkretiaa, tavoitteita ja aikatauluja. Tarvitaan myös aitoa vastuuta: kantaako joku valtionhallinnossa oikeasti vastuun siitä, miten hänen päätöksensä vaikuttavat pitkällä aikavälillä ympäristöön ja luontoon? Millä tavoin? Tätä olisi syytä miettiä tosissaan. Jos palkkiot piittaamattomuudesta ovat nopeat ja vaikuttavat, mutta seuraamukset hitaat ja olemattomat, ei kukaan kanna vastuuta.

Tämä pitäisi jalkauttaa.

Hieno periaate, jota varsinkin lapsiperheet haluavat noudattaa. Kannatetaan.

Konkretiaa täytyisi lisätä tähän periaatteeseen, jotta sitä pystyisi hallinto noudattamaan/toteuttamaan käytännössä ja niin ettei periaatteen ydin jää vain tyhjäksi sanahelinäksi. Tämä on hyvä olla yksi julkisen toiminnan takana oleva peruspilari.

Näinhän se on, mutta ikävä kyllä oma napa on lähin ja miesmuistikin tunnetusti lyhyt. Ajattelun ja hallinnon kulttuurin tulisi muuttua paljon, jotta vastuunkanto laajenisi "minun tehtävistä" ja "minun viraston tehtävistä" planetaarisista rajoista ja luonnon kantokyvystä huolehtimiseen.

Tätä periaatetta en hahmota. Kestävä hyvinvointi ei näy työpaikalla. Voisiko lähteä liikkeelle siitä, että hankinnat olisivat lähellä tuotettuja?

Tämä on todella tärkeää, mutta niin kuin kommenteissa tulee ilmi, tämä ei ole selkeää hallinnon kieltä.

Tätä tavoitetta pitäisi avata ja linjata enemmän valtakunnallisella ja globaalilla tasolla ja jalkauttaa käytäntöjä niin, että ne ovat toteutettavissa myös yksilötasolla.

Så är det. Viktigt att detta finns med.

Tämä pitäisi konkretisoida.