Tarkoitetaanko planetaarisella samaa kuin maailmankaikkeus? Hieman on "jalat irti maasta -tuntua" tässä julistuksessa.

Täällä on ihan turha hihhuloida näiden asioiden kanssa. Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Suomessa voidaan toki suojella norppia ja kraakkuja, mutta ilmastonmuutoksen kanssa turha rimpuilla. Oman kansallisen biodiversiteetin suojelu on kaikkein tärkeintä niinkuin siihen pystytään. Tällä hetkellä harrastetaan lähinnä ylisukupolvisen laskun kartuttamista vailla minkäänlaista tulosta.

Perusta kuntoon, että voidaan kuvitellakkaan muuttavamme mitään globaalisti.

Nyt taitaa lähtea ns. lapasesta. Heti takaisin maan kamaralle ! Kestävä kehitys ja vastuullisuus tulevista sukupolvista on oikein ja tärkeä asia, mutta tämän kaltainen sanankäyttö muuttaa asian haihatteluksi.

Periaate on ihanteellinen ja kunnianhimoinen. Kuinka usein toteutuu käytännössä?

En ihan ymmärrä kysymystä.
MUTTA tähän aihepiiriin liittyen, niin Suomi ei voi yksin koko maailmaa pelastaa. Se, että joku työmatkaliikenne toimii pääkaupunkiseudulla ja isoissa kasvukeskuksissä, ei tarkoita sitä että se toimii valtakunnan tasolla. Kestävä hyvinvointi on sitä, että kaikilla on tilaa elää ja tehdä duunia ilman että asuu kasvukeskuksessa. Virkamiehelläkin voi olla pitkät työmatkat, joten etätöiden täysi avaaminen ilman päivämäärärajoitteita per kuukausi olisi osa juurikin tätä vastuunkantoa.

Planetaarinen kuulostaa hyvin mahtipontiselta. Voisiko ilmaus olla lähempänä ihmismittakaavaa? Sinänsä luonnon kantokyky ja kestävä kehitys tulee huomioida entistä paremmin, mutta näistä kaikista puuttuu ehkä konkretiaa. Ihmisen taloudellinen toiminta perustuu kysyntään ja tarjontaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maailma pelastuu tai tuhoutuu vain yksilöiden kulutuskäyttäytymisen muutosten myötä. Vastuunkannon ulkoistaminen globalisaatiolle tai ylisukupolville tarkoittaa henkilökohtaisen vastuun välttämistä.

Sitäpä se kestävä kehitys totisesti edellyttäisi - yksityiskohdat kuitenkin vähintäänkin epäselvät. Yleisesti ottaen toki saastuttamisen ja kuluttamisen vähentäminen hyvästä, mutta millä hinnalla & kuka maksaa?

Kestävän hyvinvoinnin luominen edellyttää sitä, että jokainen ottaa asian omakseen omassa arjessaan ja työssään.

Mitä tarkoitetaan planetaarisilla rajoilla ja niistä vastuunkantamisella? Edelleenkin kaipaisin sitä ensimmäisen periaatteen selkeää viestintää. Jos se ei toteudu edes näissä periaatteissa, kuinka sitten käytännössä?