Suomi voi toimia esimerkkinä kestävästä kulttuurista. Omia etuja ei kuitenkaan pidä tiedoisesti tuhota esim. metsien käyttöä rajaamalla.

Ylisukupolvisuus, asiassa kuin asiassa oltava vastuumme.Planetaarisuus,, kuulostaa erikoiselta, mahtipontiselta

Myös tässä kirjatut tärkeät periaatteet ja näkökulmat pitäisi sanoittaa toisin. Huomiomme (julkinen hallinto siis puhuja-asemassa) luonnon kantokyvyn ja planetaariset rajat...

Nuorimmalle sukupolvelle pelon ja kauhun lietsominen ei saa hyvää aikaan eikä luonnon kantokyvyn ymmärtäminen ole heidän asiansa, se on asioista päättävän sukupolven asia. Onhan se hienoa, että globaalisti vaaditaan vastuunkantoa ja pidetään oma tontti puhtaana, mutta samaan aikaan intoillaan älykännyköistä ja sähköautoista vähät välittäen niiden akkujen tarvitsemista materiaaleista jalostusvaiheen myrkkyineen, sehän on kaukana Afrikassa se ongelma. Luonnon kantokykyyn voisi ottaa kantaa Afrikan liikakansoittumisen estämisessä eikä se tosiaankaan tarkoita sitä, että tervetuloa Suomeen katulamppujen ja mainosvalojen loisteeseen heikäläisinen elämänasenteineen. Mistäs ne muovijätevirrat laskivatkaan valtameriin, eivät ainakaan Oulu- eikä Kokemäenjoesta.

Globaali yhteistyö ja erityisesti sen koordinointi on tosiaankin tärkeää.. Siihen on satsattava.

Pohjoisen pallonpuoliskon lämpeneminen altistaa luonnon ja ihmiset uusille vakaville luonnononnettomuuksille mm. suuret metsäpalot.

Yksiselitteisesti ei. Kaikilla on vastuu ympäristöstä. Kuitenkin sukupolven rankaiseminen edellisen tai jopa seuraavan sukupolven töppäyksistä on väärin.

Kyllä. Tämä vaatii vaikeita poliittisia päätöksiä joita tulisi uskaltaa ottaa. Muuten lapsille ei jää paljoakaan. #kestävyysvaje #väestönikääntyminen #kaupungistuminen #halpatyö

Erittäin hieno arvo ja itse voisin pyrkiä työskentelemään sen alla. Mutta tämän arvon suhteen haluan enemmän näyttöä.

Suomi itsessään saa kansaltaan usein kritiikkiä siitä, että "miksi meidän pitää olla tunnollisia ja suojella luontoa, kun eivät sitä isommatkaan maat tee". Olen kuitenkin ylpeä siitä, että me teemme Suomessa paljon luonnon hyvinvoinnin ja kestävyyden eteen. Se tulee myös olemaan jatkossa Suomen valtti maailmalla. Ei ehkä voittava valtti, mutta sellainen, mikä huomioidaan ja jolle annetaan suurta tunnustusta.

Huoleni tämän kohdan suhteen on, missä suhteessa lauseen tarkoitus voidaan toteuttaa, kun vaakakupissa painavat talouden ja hyvinvointivaltion pyörittäminen sekä globaali talouskilpailu. Myös Suomi on osallisena sellaisissa asioissa, jotka eivät täytä lauseen vaatimuksia. Voidaanko lauseesta tinkiä, vai tullaanko strategiaa noudattamaan erittäin tunnollisesti? Ja millä seurauksilla?

Jos haluamme pitää huolta luonnosta ja planeetasta, tulisiko strategiassa pohtia myös sitä, mistä tarvittaessa tingitään talouden tai teknologian saralla? Toki aika voi tuoda mukanaan uusia innovaatioita, joilla talouskasvua saadaan aikaan luontoa rasittamatta. Mutta proaktiivinen toimintakaan ei voi tätä taata.

Tämän kohdan asiat voidaan toteuttaa Suomessa lähinnä pienin toimenpitein omalla esimerkillä ja sen ohessa viestin viemisessä muille maailman maille. Epäilen kuitenkin, että Suomi joutuu strategiastaan huolimatta menemään muun maailman johdossa, missä keskiössä on talouskasvu, ei luonto. Mikä on kyllä erittäin surullista. Mutta odotan silti suurella mielenkiinnolla keinoja tähän strategian kohtaan.

Iso ja tärkeä tavoite, mutta miten tässä tulisi edetä?