Luulin, että tämä on rakennettu jo järjestelmään valmiiksi ja on itsestäänselvyys. Kysymyssarjaa katsoessa tämä kysymys toistaa tietopohjaista päätöksentekoa. Mielestäni kysymyksen muotoilu on turhan idealistinen.

Tärkeä aihe, mutta miten siihen vastataan? Tällä hetkellä hallituksen tekemät toimenpiteet eivät riitä alkuunkaan. Elintapojen pitäisi muuttua hyvin konkreettisesti.

Myös sanamuotoja voisi miettiä. Jos "planetaariset rajat" tarkoittaa samaa kuin "maapallon/ympäristön kestokyky", niin sitä kannattaa käyttää ja välttää sanahelinää.

Voisiko tätä konkretisoida lisää? Siis että kaikkien päätösten ja koko hallinnon täytyy pohjautua siihen, että tulevien sukupolvien mahdollisuuksia pedataan vuosi vuodelta paremmiksi. Tämän otsikon alle kuuluu niin laaja kirjo teemoja ympäristöongelmista ja ilmastonmuutoksesta aina sosiaalisiin ongelmiin, että tämä pitäisi jakaa useisiin eri teemoihin. Näin yhteen ympättynä tätä periaatetta ei varmasti saada konkretian tasolle!

Muuttuuko jokin, vai jatketaanko samaan tapaan? Voimmeko ja haluammeko tehdä toisin kun muut?

Ylisukupolvinen ei riitä. Maapallon pitäisi elättää ihmiset kauemmin kuin muutaman sukupolven ajan. Ihminen ei tähän vapaaehtoisesti pysty, se on nähty ja näkyy koko ajan. Vastuunkantoon tarvitaan muuta kuin vapaaehtoisuutta, muutoin on liian myöhäistä. Mistä löytyy ne päätöksentekijät jotka tähän kykenevät? Ikävä kyllä oma napa on useilla päättäjilläkin etusijalla. (Miettikää tosiaan noita sanavalintojanne periaatteissa, ei tarvitse ampua yli)

vähän epäselvää

Kaunis ajatus. Vaatii konkretiaa. Entäs siinä vaiheessa kun kansalaisten hyvinvointi ja luonnon kantokyky ovat vastakkain. Kumpi arvo tai periaate on silloin johtava?

Meillä on vastuu myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, mutta globaalisti on nähtävissä kilpailuasetelma, jossa oma etu on tärkein.

Taas ihana tavoite, mutta kaukana todellisuudesta. Hyvä esimerkki kestävän hyvinvoinnin sanahelinästä Puolustusvoimissa on uudistetun henkilöstölehden tarjoaminen koko henkilöstölle, yli 12 000 työntekijälle, lähetettäväksi valinnan mukaan paperisena kotiin. Käytännöt ovat siis kaukana nykypäivän todellisuudesta ja tarpeellisista teoista. Myös kasvisruaalle tai fleksaamiselle ja kierrätykselle naureskellaan viraston sisällä aivan liikaa. Ollaan juututtu menneeseen eikä todellisuudessa osata muuttaa toimintatapoja nyky-yhteiskunnan edellyttävälle tasolle. Nyt kun mietin, niin en näe missään muussa kuin palvelustaan suorittaville aloitetun kasvisruokapäivän lisäämisen ja hengityssuojainten puhdistamiskokeilun esimerkkeinä kestävän kehityksen/hyvinvoinnin ajattelusta. Se on todella vähän kun miettii kuinka paljon päivässä kulutetaan polttoainetta (mm. hävittäjät, alukset, eri kulkuneuvot), energiaa ja materiaalia ympäri valtakuntaa. Puolustuvoimissa kaivataan kipeästi kestävää kehitystä edesauttavia osaajia ja johdon viestimistä asiasta säännöllisin väliajoin!

Kauniita sanoja. Kun konkretiaa aletaan tuomaan pöytään, alkaa sapelien kalistelu.