Kokonaisuus on hyvä. Mietin tosin, miten strategiassa osattaisiin tarpeeksi selvällä tavalla kirjoittaa auki, että paperi kutsuu muutokseen niin johtamiskulttuuria kuin kaikkia yksittäisiä työntekijöitä. Kaipaisin strategian kylkeen listoja erityisen onnistuneista julkishallinnon kehityssuunnista, rohkeista kokeiluista, jotka toimivat käytännössä. Niistä saisi osviittaa myös arjen työhön, jota strategian kuitenkin on viime kädessä tarkoitus ohjata.

Periaatteista puuttuu kautta linjan selkeän kielen ja selkokielen vaatimus. Selkokieli on kirjattu hallitusohjelmaan. Se täytyy huomioida myös tässä. Jos haluamme oikeasti tuottaa asiakkaille, kuntalaisille, kansalaisille laadukkaita julkisen hallinnon palveluja, meidän on kiinnitettävä huomio myös kieleen. Heikkojen lukijoiden määrä kasvaa koko ajan, sen todistavat mm. Pisa-tutkimukset. On räikeää ja väärin, jos heikosti lukevia ihmisiä (650 000 - 750 000 suomalaista!) ei huomioida. Selkokieli ei ole enää vain pienen erityisryhmän erityistarve. Siksi selkokieli täytyy kirjata vahvasti näihin periaatteisiin.

Näyttää kyllä hyvältä, kuulostaa vielä paremmalta. Enää puuttuu käytäntöö toteutus. Siinähän on sitten ne vaikeimmat, suurimmat ja ahtaimmat pullokaulat. Päätöksenteon perustelut tuotava selkeästi mukaan päätöksistä infottaessa ja myös perustelut sille, miksi ei jotain asiaa olla valittu suunnaksi. Myös ne valinnat, jotka ovat kenties olleet hyvin lähellä toteutumista, mutta loppumetreillä jääneet rannalle ruikuttamaan.

Valtiohallinto on hyvin moniulotteinen kokonaisuus erinäisine virastoineen ja laitoksineen. Virastoissa ja myös aluehallinnossa on runsaasti erittäin korkealaatuista asiantuntemusta jota isossa kuvassa kehittämistyössä hyödynnetään aika vähän. Hienoa että tällainen kysely nyt tehdään. Ehkä voisi jopa miettiä että valtiohallinnosta, ei vain ministeriöistä, muodostettaisiin jonkinlainen tulevaisuusraati pohtimaan asiantuntijoiden johdolla sitä, millaisena hallinnon tulevaisuuden pitäisi näyttäytyä. Voisimme kaikki oppia toisiltamme jotakin. Meillä on tulevaisuudessa suuret haasteet, joita ei pelkästään digitaalisuudella ratkaista. Tarvitsemme jatkossakin osaajia ja tekijöitä ja valtionhallinnon pitäisi houkutella myös uusia osaajia. Voisiko tavoitteeksi ottaa vaikka maailman parhaan valtionhallinnon jossa mennään aina kansalaisen etu edellä ja asiat hoidetaan tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti?

Eivät. Sisältävät paljon hyviä, mutta toisilleen ristiriitaisiakin tavoitteita. Ja ilman mittavia lisäresursseja (rahaa, aikaa, koulutusta) - ainakin muutosvaiheessa - voi niiden toteutumisesta vain uneksia.

Suurin piirtein, paikoin hieman "strategiahöttöä" mutta pääasiassa konkretiaa.

Kieli ja kielenkäyttö läpäisevät hallinnon kaiken toiminnan. Hallitusohjelmassa kieli mainitaan monessa kohtaa ja kieli mainitaan suoraan tai välillisesti myös tämän strategian tavoitteissa. Miksi kieli on ainoana tiputettu toimintalinjauksista pois? Hallinnon kieli ei parane ilman toimenpiteitä ja nyt niihin oli halu hallitusohjelmassa. Kieli taas vaikuttaa ihmisten osallisuuteen ja luottamukseen, demokratian toimivuuteen. Se vaikuttaa myös viranomaisten työn tehokkuuteen. Onko strategiaa tehtäessä tunnistettu, että aika moni ehdotettu toimenpide on teksti? Johtavatko toimintalinjaukset muuhun kuin teksteihin? Entä miten estetään, että tämän strategian vaikeaselkoinen kieli ei valu hallintoon ja kansalaisille asti? Miten varmistetaan, että hallinnon toimijat, virkamiehet tai vaikkapa sosiaalityöntekijät ymmärtävät, mitä tässä strategiassa haetaan?

Ihminen ja vuorovaikutus saisivat näkyä enemmän. Hallinto ei saa olla mikään kasvoton koneisto.

Hyviä periaatteita, kannatan.

Kyllä sinänsä, mutta resurssien priorisoinnin näkökulma ei tullut vastaan.