Edelleen pöhistään kivoja juttuja keskenään, esim. pienemmät virastot ja niiden yhteistyöverkostot kuntien ja kolmannen sektorin kanssa eivät näy isojen virastojen ja ministeriöiden norsunluutorneihin. Monilla pienemmistä toimijoista on kuitenkin todella kiinteitä yhteyksiä kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja laaja asiakasrajapinta - niistä voivat monet isommat yksiköt vain haaveilla. Tätä pitäisi hyödyntää lähtökohtaisesti paremmin. Millä kannusteilla yhteistyön ja omien siilojen ulkopuolelle menemisen saisi oikeasti liikkeelle? Jos sitä halutaan, miksei sillä perusteella vaikkapa jaeta rahaa?

Johtajilla pitäisi olla oikeasti vastuu päätöksistään. prosessien tulee keventyä.

Julkiseen hallintoon pitäisi saada uutta osaamista ja tuoretta ajattelua, joita eivät kahlitse 40 vuoden työkokemus samasta organisaatiosta. Tarvitaan enemmän työnkiertoa ja uusia mahdollisuuksia sekä motivaatiota.

Ketterämpi ajattelu ja toimintatapa, oppiminen, tiedon laajempi ja moninaisempi hankinta ja hyödyntäminen päätöksenteossa. Päällekkäisyyksien ja byrokratian purkaminen, pitkälle tulevaisuuteen ajattelu

Että markkinatalous ei määrittäisi ensisijaisesti yhteiskunnan toimia ja päätöksiä. Että sydämen sivistys saisi sijaa yhteiskunnassa ja ohjaisi meitä kohti toimivampaa ja turvallisempaa tulevaisuutta.

Poliittiset virkanimitykset ja sukupuolikiintiöt pois. Valintaperuste se mitä on korvien välissä eikä jalkojen välissä.

Itsekeskeisyys pois toimintatavoista ja arvomaailmasta.

Perustuloa ei ole otettu vakasti esille. Aiemmin tehty kokeilu aiheesta oli nollatutkimus. Sidomme palveluita ja mahdollisuuksia ihmisten toimeentuloon. Voisimmeko tehdä jotain toisin?

Jäykän byrokratian ja ylhäältä alaspäin johtamisen tulisi väistyä. Tulisi panostaa johtamiseen,

Tarpeet ja muutoskohteet vaihtelevat varmasti eri toimijoiden välillä. Yhteinen kaikkia koskeva strategiakoulutus voisi yhtenäistää ajattelumallia, mutta todellinen muutos tapahtuu vasta vuosien kuluessa.