Luonnoksessa esitetty matematiikan pisteytysmalli ohjaa oikeaan suuntaan. Lukiolaisten ei ole "pakko" opiskella pitkää matematiikkaa, jos heillä ei ole siihen taipumuksia tai heidän tulevaisuuden alansa ei edellytä pitkän matematiikan osaamista. Tämä monipuolistaa lukiolaisten ainevalintoja tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvä puoli on myös se, että pitkän matematiikan vaatimustaso voidaan pitää riittävän korkeana, kun koko ikäluokka ei sitä valitse. Lisäksi matematiikan vahva asema luonnontieteellisillä aloilla ohjaa matematiikan osaajia opiskelemaan niitä korkeakouluissa, mikä on kansantaloudellisesti järkevää.

matemaattisilla aloilla tulisi kyynysehtona olla vähintään arvosana C.
perustelu: jos ei osaa riittävän hyvin niin ei voi tulla mitenkään valituksi vaikka kuinka yrittäisi kikkailla pisteillä

alat joissa lyhyestä matematiikasta on eniten etua tulisi pisteytys olla korkeampi kuin pitkästä matematiikasta.
perustelu: jos lyhyen suorittaja siis osaa asiat paremmin niin se tulisi näkyä pisteissä.
(tässä tulisi selvittää onko kyse yksittäisestä kurssista vai mistä, jos yksittäinen kurssi niin silloin sen suorittaminen hyvillä pisteillä tulisi olla kynnysehtona koulutukseen hakiessa)

humanistisissa ainessa on edelleen virhe, matematiikasta saa enemmän pisteitä kuin historiasta. matematiikan osuus on pudotettava esim 2 pisteettä alemmaksi kuin humanistiset aineet. lisäksi, matematiikasta tulisi antaa vain yhdet pisteet oli sitten lukenut pitkän tai lyhyen. Taulukko F on aika karua luettavaa pitkän matikan E antaa 9 pistettä enemmän kuin humanistiset aineet. Eli teologian opiskelijat suorittavat sivuaineen matikasta?

Matematiikan rooli on edelleen liian vahva aloilla, joissa matematiikkaa ei käytännössä tarvita. Huono matematiikan osaaminen voi estää muuten osaavan opiskelijan pääsyn monille aloille, jossa matematiikan rooli opinnoissa ja työelämässä on vähäinen tai olematon. Matematiikan painoarvoa filosofian, historian, kielten, kirjallisuustieteiden, kulttuuritieteiden, taiteiden
tutkimuksen, oikeustieteen, teologian, viestintätieteiden ja yhteiskuntatieteiden taulukossa tulee laskea ja varmistaa, että näille aloille pääsyn käytännön edellytyksenä ei ole lainkaan lyhyen tai pitkän matematiikan kirjoittaminen.

Jos tavoite on, että pitkää matematiikkaa kirjoittaa ainoastaan matemaattiset huippuyksilöt, jotka päättävät hakeutua matemaattis-luonnontieteelliselle, tekniselle tai lääketieteelliselle alalle, niin olette onnistuneet. Olette onnistuneet luomaan taulukon, joka ei suosi loogisen ajattelun kehittämistä. Toisin sanoen pisteytys matematiikan osalta on täydellisen susi! Surkeampi ei voisi olla. Lyhyen ja pitkän matematiikan yo-arvosanojen tasoero on n. kolme arvosanaa. Tiedän tämän pitkän kokemuksen perusteella matematiikan opettajana lukiossa. Jos koetaan, että joillekin aloille matematiikasta saa liikaa pisteitä, niin alentakaa niitä pisteitä - vaikka reilustikin - mutta oikeudenmukaisesti. Nyt tämä ei ole oikeudenmukaista nähnytkään.

Minulla vahva ehdotus itse lääkäriksi opiskelleena että lääketieteelliseen tiedekuntaan hakiessa lyhyen ja pitkän matematiikan suhteen pisteytys olisi sama koska pitkää matematiikkaa ei tarvitse lääkikseen vaadittavassa pitkässä fysiikassa eikä lääkärin työssä!! Toivon että pitkästä matematiikasta uskallettaisiin päästää irti. Painotus PITKÄÄN fysiikkaan , kemiaan, biologiaan ja psykologiaan. Pitkä matematiikka pullauttaa tietyntyyppiset lääkäriksi sopivat ihmiset syrjään. Itse osasin matematiikkaa hyvin mutta valitsin silti lukioon lyhyen matematiikan, koska pitkä matematiikka ei kiinnostanut ja tiesin etten matemaattiselle alalle hakeudu eikä se ole lääkikseen pakollinen. Se vie vaan aikaa muiden, oleellisempien aineiden lukemuselta. Esimerkkinä että itselläni Fy, Ke, Bi, Psy oli koko lukion ajan 98 prosenttisesti 10 jä. Käytin aikani niiden opiskeluun. Olen ihmisläheinen, pidän työstäni. Ettehän jätä vastaavia ihmisiä/opiskelijoita syrjään.

Jäin miettimään, kannustaako ehdotus jopa liikaa lyhyen matikan kirjoittamiseen pitkän sijaan. Jos pitkän matikan lukija kirjoittaa lyhyen matikan paremmalla arvosanalla, saattaa hän saada siitä paremmat lähtöpisteet kuin pitkän matikan arvosanasta. Tällöin lyhyen matikan opiskelijoiden on vaikea pärjätä lyhyen matikan kokeessa, kun pitkää matikkaa lukeneet vie parhaat pisteet. Siksi kannatan kaikille aloille selvää eroa lyhyen ja pitkän matikan pisteisiin. Kekseliäs opiskelija voi toki lukea pitkän ja kirjoittaa lopuksi molemmat matikan kokeet ja katsoa, kummasta saa paremmat pisteet.

Matematiikan painotus useammalle alalle vielä liian vallitseva. Painotusta tiettyihin koulutusohjelmiin voi olla, mutta sen ei tule vallita kaikkia tai edes suurinta osaa aloista. Matemaattiset alat ja ne alat, jossa tarvitaan matematiikkaa reilusti opetusohjelmissaan - voisi saada enemmän pisteitä hakiessa. Kyseisen oppiaineen painotus pääsykoepisteissä muille aloille tulee olla huomattavasti vähäisempi (lyhyt tai pitkä).

Kuka enää kirjoittaisi pitkän matematiikan, jos piste-ero lyhyeen olisi noin olematon? Pitkän matematiikan opiskelumäärä tulee romahtamaan tällä pisteytysmallilla. Todellisuudessa pisteron tulisi vastata noin kahta arvosanaa. Jäljelle jäävät pitkän matikan lukijat tulevat hekin kirjoittamaan jatkossa lyhyen matematiikan, jos pistero on näin pieni.

Samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että nimenomaan matematiikan ylikorostunut painotus lääkiksessä on täysin turha. Esimerkiksi pääsykokeessa ja varsinkin opinnoissa pärjää tavallisilla lyhyen matikan perustaidoilla. Fysiikan painotuksen puuttuminen jäi suuresti ihmetyttämään. Se on paljon tärkeämpi aine tässä suhteessa.

Miksi matematiikalla on edelleen niin vahva rooli myös humanistisilla aloilla? Erityisesti ihmetyttää lyhyestä matikasta saatavat pisteet. Se vaatii vähemmän työtä kuin valinnaiskieli pitkänä tai lyhyenä. Lyhyt matikkahan ei edes korreloi kovin vahvasti myöhemmän opintomenestyksen kanssa.