On ihan kannatettavaa, että aloilla, joilla matematiikkaa ei tarvita, on sen painoarvo laskenut. Epäreilua on kuitenkin se, että monilla ei-matemaattisilla/luonnontieteellisillä aloilla lyhyestä matematiikasta saatava pistemäärä on lähentynyt pitkästä matematiikasta saatavaa pistemäärää. Pitkän matikan E on enää vain aavistuksen arvokkaampi kuin lyhyen L, vaikka pitkän matematiikan työmäärä ja vaatimustaso on huomattavasti lyhyttä matematiikka korkeampi.

On totta, että todistusvalinta on suosinut matemaattisesti lahjakkaita, mutta saadun pistemäärän tulee korreloida kurssimäärää (työmäärää). Siksi matematiikasta onkin oikein saada enemmän pisteitä kuin monista reaaliaineista, joiden kurssimäärä on vähimmillään alle kolmasosa matematiikan kurssimäärästä (terveystieto vs. pitkä matikka). Jos pienen työmäärän vaativista kursseista alkaa saada paljon pisteitä suhteessa työläisiin aineisiin, ohjaa pisteytysmalli valitsemaan aineita, joiden kurssimäärä on pieni. Kuka sitten jaksaa lukea pitkää matematiikkaa tai fysiikkaa, joiden työmäärä on moninkertainen suhteessa moneen muuhun aineeseen? Teknologian osaamisen tärkeyttä tulevaisuudessa painotetaan, mutta pisteytystaulukoiden muutos ohjaa ihan toiseen suuntaan...

Matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla on kyseisten aineiden painoarvo toki vieläkin suuri, mutta jos jo lukion alussa "kannustetaan" opiskelijat valitsemaan muita aineita, eivät monet opiskelijat tule edes harkinneeksi matemaattis-luonnontieteellisiä aloja. Aika paljon tahdonvoimaa vaatii panostaa todella työlääseen aineeseen, jos edes pisteillä ei palkita.

Uudistuksessa on paljon hyvää ja se korjaa nykyisen valinnan joiltakin osin liiallista matematiikkapainotusta. Nyt ollaan kuitenkin menossa kohti toista äärilaitaa.

Ehdotuksen pahin virhe koskee hakemista oikeus- ja yhteiskuntatieteiden opiskeluun. Yliopistot haluavat edelleen antaa pisteitä matematiikan ylioppilaskirjoitusten tuloksista, mutta tapa on epäoikeudenmukainen. Pitkän matematiikan laudaturista annettaisiin 28,9 pistettä. Lyhyen matematiikan laudaturista pisteitä saisi 28,3 eli käytännössä saman verran. Pitkä matematiikka on kuitenkin olennaisesti vaikeampaa, kursseja on enemmän ja laudatur vaatii moninkertaisen työmäärän ja osaamisen. Vastaavasti pitkän matematiikan magnasta saisi vain 26,0 pistettä, vaikka senkin saaminen edellyttää enemmän opiskelua ja osaamista kuin lyhyen matematiikan laudatur.

Ehdotettu pisteytys suorastaan karkottaa pois matematiikan opiskelusta. On helpompaa lukea lyhyt matematiikka tai jättää matematiikka kokonaan väliin ja käyttää säästynyt aika esim. kielten opiskeluun. Toteutuessaan pisteytys johtaa siihen, että oikeus- ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoista iso osa valitaan vain äidinkielen ja muiden kielten tulosten perusteella.

Sama epäoikeudenmukaisuus pitkän ja lyhyen matematiikan pisteytyksessä koskee myös hakemista kauppatieteiden, filosofian ja psykologian opintoihin ja kasvatusalalle.

Ehdotus ei tue kattavan yleissivistyksen – johon matematiikka kuuluu – hankkimista lukiossa ja eikä auta valitsemaan monipuolisesti lahjakkaita opiskelijoita etenkään oikeus- ja yhteiskuntatieteen opintoihin.

Matemaattis-luonnontieteellisille aloille ehdotetut pitkän ja lyhyen matematiikan pisteytykset ovat oikeassa suhteessa toisiinsa.

Matematiikan pisteytys on nyt paremmin suhteessa alakohtaisiin osaamistavoitteisiin. Pitkän matematiikan hyvästä kirjoittamisesta ei pidä myöskään rangaista eikä sen osaamisen tai siinä menestymisen pitäisi olla merkityksestöntä, kuten alla olevista kommenteista voisi ymmärtää. Esimerkiksi tilastotieteen metodiikan osaaminen korostuu myös joissakin humanistis-yhteiskunnallisissa tieteissä, jolloin matemaattinen osaaminen ei voi olla dismeriitti valinnassa.

Kritiikkinä voi esittää lyhyen matematiikan L:n arvosanan rinnastuminen pitkän matematiikan L:ään. Ei tunnu reilulta ja saattaa kannustaa lyhyen kirjoittamiseen vääristä syistä.

Mielestäni luonnos on suht hyvä kaikissa taulukoissa. Taulukkoon voi yhdistää vielä kynnysehtoja hakukohteisiin, joissa lyhyellä matematiikalla ei voida olettaa pärjäävän. Nuoret haluavat pitää mahdollisuudet avoinna ja tämä palvelisi yliopistoja. Tutkin keskustelua ja siellä tuli esille se, ettei lääkiksessä erityisesti tarvita pitkää matematiikkaa. Sen painotuksen voisi siis mahdollisesti poistaa.

Suunta on oikea. Pitkän matematiikan ylivalta haettaessa aloille, joissa matematiikalle on käyttöä vähän jos ollenkaan, oli edellisessä uudistuksessa täysi farssi ja sulki jatko-opiskelumahdollisuuksia humanistisista aineista kiinnostuneilta ja ko. aineisiin panostaneilta. On ehdottoman tärkeää, että uudistuksen jälkeen matikan painottaminen ei ole automaatio, vaan riippuu haettavasta alasta. Yksistään kurssien lukumäärä ei myöskään saa olla perusteena sille, minkä aineiden yo-arvosanoja painotetaan jatkoon haettaessa, vaan painotuksen tulee pohjautua alakohtaiseen soveltuvuuteen ja tutkittuun tietoon eri aineista opintomenestyksen ennustajana (vrt. äidinkieli ennustaa korkeakoulumenestystä, matikka taas käsittääkseni ei).

Joillekin humanistisille aloille matikan painoarvo on edelleen liian suuri (taulukot E, F, G). Lisäksi muissa kommenteissa on tuotu esille matematiikan mitätön osuus lääkiksen opinnoissa. Onko tätä ainetta siis todella syytä painottaa edelleen todistusvalinnassa? Eikö esim. psykologia olisi huomattavasti relevantimpi aine ottaen huomioon lääkärin jokapäiväisen työnkuvan?

Jäin miettimään, onko pitkän ja lyhyen oppimäärän pistemäärien eron kaventuminen toisiinsa nähden joka kohdassa perusteltua. En siis osaa sanoa tähän mielipidettä. En kuitenkaan olisi huolissani siitä, että pitkän lukijoiden määrät romahtaisivat. Ehkä niin, jos romahtamisena pitää sitä, että nyt kursseilta voisivat jäädä pois sellaiset opiskelijat, jotka ennen olivat "pakotettuja" pitkää lukemaan nykyisen todistusvalintapisteytyksen takia; nyt he voivat keskittyä hakemansa alan oikeasti soveltaviin aineisiin (mikä on sekä nuorten että yhteiskunnan etu). Onhan myös niin, että tarvitaanhan pitkää matematiikkaa jatkossakin matemaattis-luonnontieteellisille aloille - eiköhän hakijoita näille aloille ja siten myös pitkän kursseille riitä jatkossakin.

Jatkona edelliseen pohdintaan: joku kirjoitti aiemmassa kommentissa näin: "Jos tavoite on, että pitkää matematiikkaa kirjoittaa ainoastaan matemaattiset huippuyksilöt, jotka päättävät hakeutua matemaattis-luonnontieteelliselle, tekniselle tai lääketieteelliselle alalle, niin olette onnistuneet." En ymmärrä tätä ajatusta lainkaan. Millä perusteella lukiossa opiskeltavat ja kirjoitettavat aineet sitten pitäisi valita ellei sen mukaan, mille alalla aikoo hakeutua? Käsittääkseni matematiikan pakolliset kurssit eivät ole poistumassa - loogista ajattelua ehtii siis kehittää pakollisilla matikan ja sen lisäksi mm. kielten kursseilla (esim. sijamuototaivutukset ovat usein hyvinkin matemaattismekaanisia toimenpiteitä).

Matematiikan pisteytyksessä on hyvää alakohtainen painotus ja se on ehdottoman kannatettavaa. Korotusrumbaa selkeästi yritetään hillitä pitkän matikan L:n ja E:n välisellä erittäin pienellä piste-erolla perustaulukoissa. Huonoa ja ehdottoman kannattamatonta on liian pieni piste-ero pitkän ja lyhyen välillä taulukon ääripäissä. Pitkän matikan L tai E vaatii merkittävästi enemmän osaamista kuin lyhyessä. Samoin pitkän matikan A tai B saattaa tulla oppilaalle, joka on ollut hyvä matikassa ja siksi lähti lukemaan sitä pitkänä, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Samaan aikaan huonosti matikkaa osaava raapusti lyhyen matikan A:n kasaan, että ei tarvitsisi kirjoittaa ruotsia, ja saa todistusvalinnassa samat pisteet. Huonosti kirjoitettu pitkä matikka muuttuu loukoksi, josta on ulospääsynä raju korottaminen tai lyhyen kirjoittaminen. Kuten lausunnossakin todetaan, pitkä matikka ei ole "vaikeampaa lyhyttä" vaan eri oppiaine. Pitkän matikan kirjoittanut saattaa siis joutua opiskelemaan uuden oppiaineen, mikä ei ole todistusvalinnan tarkoitus.

Matikan painottamista tulee tarkastella uudestaan kasvatustieteissä, logopediassa, maantieteessä ja terveystieteissä. Jos ainoa peruste on, että nämä haluavat olla luonnontieteitä tai niillä käytetään enemmän tilastollisia menetelmiä kuin humanistisissa aineissa tai oikeustieteissä, siihen parempi ratkaisu on muuttaa yliopiston opetussuunnitelmia niin, että matikan kirjoittamattoman henkilön tulee osallistua pakolliselle matikan kurssille. Tämä ei voi vastata nykyisten opiskelijoiden kirjoittamia aineita, kun huomioidaan myös koevalinta. Ilmeisesti tarkoituksena on varmistaa luokanopettajaopiskelijoiden yleistaso, mutta samalla saatetaan karsia paljon merkittävämmästä työvoimapulasta kärsivien varhaiskasvatuksen opettajien saatavuutta. Karsiminen onnistuu paljon paremmin vähimmäispisterajalla. Psykologian ja kauppatieteiden osalta kaikilta pisteytettävä matikka on ok, sillä molemmilla aloilla tarvitaan myös matemaattista osaamista ja ovat hakupainealoja, joilla on pakko olla erottelevammat kriteerit.

Matematiikan tulee olla pisteytettävä aine kaikilla aloilla, mutta ei niin, että se olisi pakkopisteytettävä aine, ellei alan luonne sitä aidosti edellytä.

Lääkiksessä on niin paljon muitakin painotettavia aineita, että matikan painotusta voisi harkita. Mitä sanoo data siitä, millaisia opiskelijoita tulisi sisään, jos matikasta ei saisi noin paljon pisteitä? Tämän tiedon puutteessa en itse pysty ottamaan asiaan kantaa.

Olemme tyytyväisiä, että matematiikan painoarvoa on tarkasteltu uudelleen tässä pisteytysluonnoksessa. On myös hyvä, että pitkän ja lyhyen matematiikan erilaiset roolit on tunnistettu, ja kannatamme pisteytystyökalun keinoin tapahtuvaa ohjaamista kohti hakijan tavoitteisiin keskeisempää matematiikan oppimäärää. On lisäksi perusteltua, että matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla ero pitkän ja lyhyen matematiikan pisteytyksissä on suurempi.

Matematiikan painoarvoa pitää laskea aloilla, joilla sitä ei niin paljon tarvitse, kuten humanistisilla aloilla ja kielissä. Pitkän matematiikan hyvä arvosana toisaalta kertoo myös sinnikkyydestä, kyvystä pitkäjänteiseen opiskeluun, sekä ongelmanratkaisutaidoista. Aloilla, joissa näistä on opiskellessa hyötyä ja joilla näitä ominaisuuksia tarvitaan matematiikan soveltamisen lisäksi matematiikan painoarvo voi olla korkea! Mutta käsittääkseni esim. lääketieteessä ja terveystieteissä pärjää vallan mainiosti lyhyen matematiikankin tiedoilla ja taidoilla, ja pitkä matematiikka ollut vain karsintakriteeri. Moni muuten hyvä muttei niin matemaattisesti lahjakas jättää jopa hakematta, jos matematiikasta ei ole E tai L tullut, jolloin muutoin lääkärin työssä ihmisläheinen nuori saattaa jättää hakematta. Luonnontieteissä: kemia, fysiikka, biologia, matematiikka, tilastotiede ja ympäristötieteet matematiikan painoarvo saa olla korkea, samoin teknillistieteellisissä, kuten diplomi-insinöörin ja arkkitehdin opinnoissa. Myös taiteessa matematiikan pisteet voisivat olla ns. vapaaehtoiset ja painoarvovähäisempi.

MAOL ry pitää matematiikan pisteytystä pääosin onnistuneena. Matematiikan merkittävä painotus on perusteltua jatkossakin, mutta uudistus taittanee terän negatiiviselta matematiikkaan liittyvältä julkiselta keskustelulta, joka tosin on perustunut nykyisen mallin väärinymmärtämiseen. Matematiikan pisteytys on hyvin tasapainossa suhteessa äidinkieleen, kieliin ja reaaliaineisiin.
MAOL ry pitää lyhyen ja pitkän matematiikan välistä painotusta pääosin onnistuneena. On hyvä, että lyhyen ja pitkän välinen ero ei ole kaikilla aloilla niin suuri kuin nykymallissa. Nykymalli on johtanut siihen, että pitkää matematiikkaa ollaan opiskeltu pisteiden takia vailla kiinnostusta. MAOL ry katsoo tämän johtaneen ongelmiin pitkän matematiikan opetuksessa. On kuitenkin keskeistä, että niillä aloilla, joilla pitkästä matematiikasta on oleellista hyötyä lyhyeen verrattuna, siitä annetaan merkittävästi lyhyttä korkeammat pisteet. Pääosin näin onkin, mutta kasvatustieteissä ero on liian pieni. On vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että luokanopettajien matematiikan osaaminen on heikkoa ja tämä on omiaan heikentämään matematiikan oppimistuloksia peruskoulun alaluokilla. Ks. esim. viite 1.
MAOL ry pitää tärkeänä, että kansallisen LUMA-strategian mukaisesti matematiikan oppimistulosten heikkeneminen pyritään pysäyttämään määrätietoisesti ja koko koulumaailman läpäisevästi. Siten on keskeistä taata myös luokanopettajien riittävä matematiikan osaaminen ja toisaalta kannustaa pitkää matematiikkaa opiskelleita hakeutumaan kasvatustieteisiin, toisaalta asettaa etusijalle myös matematiikkaa laajasti osaavat hakijat. MAOL ry ehdottaa näin ollen, että kasvatustieteiden osalta joko 1) käytettäisiin taulukon A sijaan taulukkoa H tai 2) pitäydyttäisiin taulukossa A, mutta asetettaisiin kynnysehdoksi esimerkiksi pitkän matematiikan B tai lyhyen matematiikan C tai 3) luotaisiin uusi taulukko, jossa pitkän matematiikan painoarvo olisi jotain taulukoiden A ja H väliltä. Haluttu ohjausvaikutus saavutetaan parhaiten vaihtoehdoissa 1 ja 3. Vaihtoehto 1 saattaa olla liiankin voimakkaasti ohjaava ottaen huomioon kasvatustieteiden koko kirjon ja suuntautumisvaihtoehdot ja vaihtoehto 3 olisi sikäli paras. Se kuitenkin monimutkaistaisi pisteytyksen kokonaisuutta. Siten vaihtoehto 2 on myös vahvasti harkinnan arvoinen, vaikka siinä haluttu ohjausvaikutus jääneekin vähäisemmäksi. Pisteytyksen kokonaisuuden kannalta se olisi hienovaraisin vaihtoehto.

Esitys ohjaa matematiikan valintoja oikeaan suuntaan. Se kannustaa valitsemaan matematiikan oppimäärän oman kiinnostuksen ja osaamisen mukaisesti. Nyt kentällä on kokemus, että todistusvalintauudistuksen (2020) myötä pitkän matematiikan on valinnut jopa 80% opiskelijoista ja lyhyen 20%. Ennen todistusvalintauudistusta suhde oli tasaisempi ja nuoret uskalsivat rohkeammin valita itselleen sopivamman vaihtoehdon.

Pidämme hyvänä kehitystä, että esitys vahvistaa matematiikan arvostusta matemaattis-luonnontieteellisillä ja tekniikan aloilla, joissa lyhyen ja pitkän matematiikan piste-ero on kasvanut entisestään. Samalla kannatamme, että piste-eroa on kavennettu aloilla, joissa matematiikan opiskelu ei ole keskiössä.

Vaikka oppimäärien ero pistetaulukoissa kapenee, on matematiikan kokonaisarvostus edelleen korkea. Me pidämme tätä kannatettavana.