Erityisen hyvä piirre on se, että kullekin alalle keskeiset aineet saavat ansaitsemansa aseman. Se, että muista reaaliaineista saa samat pisteet, ohjaa lukiolaisten valintoja hyvällä tavalla mahdollistaen omien kiinnostuksen kohteiden seuraamisen ja monipuolisen yleissivistyksen kehittämisen "pakkokemian" sijasta.

Yhteiskuntaopin, historian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon pistemäärää tulisi lisätä filosofian, historian, kielten, kirjallisuustieteiden, kulttuuritieteiden, taiteiden tutkimuksen, oikeustieteen, teologian, viestintätieteiden ja yhteiskuntatieteiden taulukossa. Nämä ovat kaikki huomattavasti merkityksellisempiä ja alalle sopivuutta osoittavia aineita matematiikkaan verrattuna.

Ovatko paljon kursseja ja vähän kursseja sisältävät reaaliaineet saman arvoisia? Niin kuin oikeudenmukaisesti? Terveystieto puuttuu.

Fysiikassa on runsaasti kursseja, suuri työmäärä ja vaadittu taitotaso korkea, jotta aineesta voi edes päästä läpi. Katsoin, ettei nykymallin mukaan juuri kenenkään kannata lukea fysiikkaa, sillä aine vaatii paljon aikaa ja työtä ja tuo huonot pisteet. Opiskelijoiden on helpompi ja mukavampi lukea aineita, joissa on vain 3-4 kurssia ennen ylppäreitä, helpommat kurssit ja paremmat pisteet luvassa. Fysiikan kirjoittajat ovat jo valmiiksi valikoitunutta joukkoa, joten hyvien arvosanojen saaminen tässä porukassa on vaikeaa.

Terveystiedon pisteytyksen määrää tulee yleisesti nostaa samalle tasolle muiden reaaliaineiden kanssa. Painotus tälle, kuten muillekin oppiaineille, tulee tarkan pistemäärän osalta määritellä alakohtaisesti; tarvitaanko tätä oppiaineen osaamista ja tietotaitoa koulutuksessa ja alalta valmistuvassa työssä.

Aiempi pisteytysmalli, jossa opiskeltavien kurssien määrä vaikutti reaalin pistemäärään oli omalla tavallaan reilu. Nyt malli voi ohjata menemään sieltä, mistä aita on matalin. Alakohtaiset pistemäärät ovat hyvä asia.

Reaaliaineissa on vähemmän kursseja kuin lyhyessä kielessä (8-10), joten tämä uusi ehdotus tukee reaaliaineiden kirjoittamista lyhyen kielen sijasta. Kaikkihan me tiedämme, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Hienoa, että kullekin alalle keskeisten aineiden asemaa on korostettu. Olisi kuitenkin reilua, jos kurssimäärä vaikuttaisi pisteytykseen edes jonkin verran. Uudessa mallissa luonnontieteitä lukevat ovat altavastaajia monelle alalle, vaikka bi/ke/fy kurssimäärä on lukiossa huomattavasti korkeampi kuin muiden reaaliaineiden. Uusi malli kannustaa valitsemaan aineita, joiden kurssimäärä on vähäinen.

Terveystiedon kursseja on lukiossa kolme, fysiikkaa kahdeksan. Uudessa mallissa terveystiedosta saa monelle alalle merkittävästi enemmän pisteitä kuin monta kertaa työläämmästä fysiikasta. Uusi malli siis suosii laiskottelua: tee lukiossa pieni kurssi määrä -> saa silti hyvät pisteet todistusvalinnassa.

Usein luonnontieteiden lukijat ovat jo lähtökohtaisesti valikoituneempaa porukkaa, jossa hyvien arvosanojen saavuttaminen vaati paljon. Mistä saadaan tulevaisuuden teknologian ym. osaajat, jos heti lukion alussa kannustetaan valitsemaan helppoja/vähäistä työtä vaativia aineita? Harvalla ysiluokkalaisella (esivalinnat tehdään usein jo silloin) tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin selkeät, että valinnat lukiossa tehdään yksinomaan sen kohtaan. Ei sitä työlästä fysiikkaa enää valita, jos ei edes pisteillä palkita. Näin karkotetaan tulevaisuuden luonnontieteilijät, insinöörit ym. heti alkuunsa.

Terveystieto on erittäin vaativa oppiaine laajojen sisältöjensä takia. Kursseja siinä on yhteensä vain kolme, mutta ne ovat valtavan laajoja sisällöiltään.
Terveystiedosta pitäisi saada paremmin pisteitä myös lääketieteelliseen. Tuntuu erittäin oudolta, että opiskelija voi haluta opiskella lääketiedettä ja mahdollisesti työskennellä lääkärinä ja pohjatiedot terveystiedosta ovat yhden pakollisen kurssin varassa.
Kovissa luonnontieteissä hyvät yo-arvosanat voi saada opettelemalla sisällöt ulkoa. Lukiolainen ei pysty opettelemaan terveystiedon sisältöjä ulkoa niiden laajuuden (mm. poikkitieteellisyyden) takia. Lisäksi nykymuotoinen terveystiedon yo-koe on niin ällistyttävän vaativa, että arvosanat ovat keskimäärin huonompia kuin kovissa luonnontieteissä, joissa koe on järkevämpi ja muodoltaan paljon yksinkertaisempi ja opiskelijalle helpommin vastattava kuin terveystiedon koe.

On erinomaista, että reaaliaineiden pisteytyksiä tasattiin. Näin saadaan lukiosta yleissivistävämpi, mikä lienee lukiokoulutuksen päätavoite.

Vähän kursseja sisältävien aineiden kirjoittaminen saattaa houkutella, mutta tällöin pienen kurssimäärän vuoksi, opiskelijan tulee laajentaa yleissivistystään valitsemalla myös muita aineita lukion kurssimäärän täyttämiseen. Näin jää tilaa muille aineille. Jos lisäämme painotusta laajoihin kokonaisuuksiin (fy, ke) , tämä näkyy heti mm. kielivalintojen pienenemisenä.

Toisaalta, jos nämä aineet nähdään yhtä tärkeinä yliopistojen valintaperusteena, voisi ehkä myös ajatella päinvastoin. Pitäisikö siis joidenkin reaaliaineiden kurssimäärää sitten nostaa samalla tasolle muiden kanssa?

Uskon vahvasti, että tämän kaltainen reaaliaineiden tasaaminen on lukiolaisen hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu. Näin opiskelija voi valita itselleen kiinnostavia aineita ja jopa ratkaista myöhemmin, mitä kirjoittaa tai toisaalta kirjoittaa ehkä enemmän aineita ja todistusvalinnassa parhaat pisteet sitten ratkaisevat. Laajasta fysiikasta ja kemiasta kiinnostuneet saavat myös mahdollisuuden valita näitä, tämähän ei mitenkään pois sulje sitä. Toivotaan, että kiinnostusta kaikkia aineita kohtaan herätellään esiin peruskoulun aikana!