Koemme hyvänä, että reaaliaineiden keskinäistä piste-eroa on kavennettu ja alakohtaista osaamista on vahvistettu. Tämä kannustaa nuorta valitsemaan kirjoitettavat aineet oman kiinnostuksensa mukaisesti, mikä taas tukee lukion yleissivistävää tavoitetta.

On hyvä, että oppiaineiden pisteytys on irrotettu opiskeltavasta opintopistemäärästä. Kannatamme myös aineiden jakamista kahteen kategoriaan. Se helpottaa nuorta hahmottamaan pisteytyskokonaisuutta.

Yleipiirteittäin olemme hyvin tyytyväisiä luonnokseen maantieteen ja muiden reaaliaineiden osalta. Tuemme erityisesti seuraavia kommentteja:

"Erityisen hyvä piirre on se, että kullekin alalle keskeiset aineet saavat ansaitsemansa aseman."

"On erinomaista, että reaaliaineiden pisteytyksiä tasattiin. Näin saadaan lukiosta yleissivistävämpi, mikä lienee lukiokoulutuksen päätavoite."

"Uskon vahvasti, että tämän kaltainen reaaliaineiden tasaaminen on lukiolaisen hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu."

"On loogista, että joissain taulukoissa on tehty eroja luonnontieteellisille ja humanistis-yhteiskuntatieteellisten reaalien välille, mutta toisaalta jako ei aina ole niin yksioikoinen."

"Näkisin kuitenkin, että maantieteen painoarvoa voisi nostaa ympäristöaloilla, biologiassa mutta myös insinööritieteissä, sekä historiassa. Toisaalta taas maantieteiseen hakeutuvat voisivat saada yliopiston alakohtaisem painotuksen mukaan enemmän pisteitä joko historia/ yhteiskuntaoppi/ maantiede (yhteiskuntamaantieteeseen tai ympäristöpolitiikkaan painottuvat yliopistot) tai biologia/ fysiikka/ kemia/ maantiede (luonnonmaantieteeseen tai geologiaan painottuvat yliopistot). Myös näistä kaikista voisi saada samalla painoarvolla pisteitä hakeutuessa maantieteeseen."

"Terveystiedon lisääminen kaikkiin taulukoihin. En ole alan asiantuntija, mutta voisin lisätä maantieteiden pisteytystä kun haetaan maataloustieteisiin. Tai siirtäisin maataloustieteet muualle."

"Terveystiedon pisteytyksen määrää tulee yleisesti nostaa samalle tasolle muiden reaaliaineiden kanssa. Painotus tälle, kuten muillekin oppiaineille, tulee tarkan pistemäärän osalta määritellä alakohtaisesti; tarvitaanko tätä oppiaineen osaamista ja tietotaitoa koulutuksessa ja alalta valmistuvassa työssä."

"Terveystiedosta pitäisi saada paremmin pisteitä myös lääketieteelliseen. Tuntuu erittäin oudolta, että opiskelija voi haluta opiskella lääketiedettä ja mahdollisesti työskennellä lääkärinä ja pohjatiedot terveystiedosta ovat yhden pakollisen kurssin varassa."

HYOL ry pitää yhteiskunnan kannalta tärkeänä, että yhteiskuntaopin painoarvo tulee pisteytysmuutoksen myötä todennäköisesti nousemaan. Tämä on HYOL ry:n näkökulmasta selkein parannus aiempaan verrattuna.

Uudistusehdotuksessa on hyvää se, että yhteiskuntaopin painoarvo oikeustieteelliseen ja yhteiskuntatieteisiin pyrittäessä on aiempaa suurempi. On hyvä, että yhteiskuntaopista saa saman verran tai enemmän pisteitä kuin muista reaaliaineista pyrittäessä aloille, joille lukiossa opiskeltu yhteiskuntaoppi selkeästi antaa valmiuksia.

Pyydämme kuitenkin kiinnittämään edelleen huomiota yhteiskuntaopin yhdenvertaisen aseman toteutumiseen verrattuna muihin samankaltaisiin oppiaineisiin.

1) Maantiede ja psykologia on tulkittu luonnoksessa monitieteisiksi oppiaineiksi, joissa monet tieteenalat yhdistyvät. Yhteiskuntaoppi edustaa mitä suurimmassa määrin samaa ja ehdotamme, että myös yhteiskuntaoppi määritellään monitieteiseksi oppiaineeksi. Yhteiskuntaoppi yhdistää muun muassa politiikan tutkimusta, oikeustiedettä, taloustieteitä ja sosiaalitieteitä. Yhteiskuntaoppi on psykologian ja maantieteen tavoin geneerinen oppiaine, jonka osaamisesta on hyötyä monilla aloilla.

2) Toinen kohta, johon pyydämme kiinnittämään huomiota, koskee talous- ja kauppatieteellisiä aloja. On erikoista, että talous- ja kauppatieteissä ollaan aikeissa käyttää eri taulukkoa kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteissä. Tällöin esimerkiksi kemiasta ja yhteiskuntaopista tulee saman verran pisteitä. Olisi suotavaa, että pisteytys noudattaa samaa linjaa kuin muilla yhteiskunnallisilla koulutusaloilla. Taloustieto on olennainen osa yhteiskuntaopin oppimäärää lukiossa ja antaa valmiuksia taloustieteen opintoihin.

3) Psykologian painoarvoa on korostettu, koska oppiaineen on katsottu tukevan työelämätaitoja. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että myös historia ja yhteiskuntaoppi antavat valmiuksia moniperspektiiviseen ajatteluun, moninaisuuden kunnioittamiseen ja kontekstuaalisiin tekstitaitoihin. Nämä ovat olennaisia työelämätaitoja. Huomiomme kiinnittyykin siihen, että psykologia on tällä perusteella nostettu reaaliaineiden joukosta erityisasemaan opiskelijan hakiessa myös luonnontieteellisille aloille.

Aikaisemmassa mallissa reaaliaineiden pisteytys perustui puhtaasti kurssimäärään, nyt luonnoksessa pisteet on käytännössä täysin tasattu. Olisiko mahdollista jokin välimalli näistä kahdesta. Luonnos sisältää voimakkaan negatiiviset kannustimet kirjoittaa fysiikan. Esimerkiksi kauppatieteisiin hakiessa kolmen kurssin terveystiedosta saa yhtä paljon pisteitä kuin seitsemän kurssin fysiikasta, vaikka fysiikka on kaikilla mittareilla vaativampi ja työläämpi kuin terveystieto. Lukiolaisen ei tällöin kannata kirjoittaa fysiikka vaikka se kiinnostaisikin. Tämä on voimakkaan negatiivinen ohjausvaikutus.

Nykyisessä pisteytyksessä ohjausvaikutus on päinvastainen, terveystietoon valikoituu kaikkein heikoimmin ylioppilaskirjoituksissa muuten pärjäävät opiskelijat ja näin SYK-pisteytyksen takia terveystiedosta saa huonommin arvosanoja. Tässäkin jokin välimalli olisi sopiva, reaalit eivät todellakaan ole tasaveroisia keskenään.

Lyhyesti todettuna reaaliaineiden arvottaminen pääsääntöisesti yhtä arvokkaiksi oppimäärän laajuudesta riippumatta kannustaa valitsemaan pieniä oppimääriä ja tämä tulee näkymään mm fysiikan opiskelijamäärän laskuna. Vaatisi vielä lisäharkintaa. Lisäksi vaadittaisiin alakohtaista painotustakin mukaan. Esimerkiksi on vaikea perustella, miksi historialle hakeva saa terveystiedosta yhtä paljon pisteitä kuin yhteiskuntaopista.

Muista ongelmista mainittakoon LUMA-aineiden arvotuksrn kieliin haettaessa. Miksi saa vähemmän pisteitä kuin vaikkapa maantieteestä? Suomi tarvitsee kielten osaajia, joilla on osaamista myös vientiteollisuudelle tärkeistä luonnontieteistä.

Kielten koulutus

Reaaliaineet on jaettu kahteen ryhmään: humanistis-yhteiskunnallisiin ja matemaattis-luonnontieteellisiin reaaliaineisiin. Esitys toteaa: ”Pistemäärä ei perustu oppimäärän laajuuteen, vaan pisteytystaulukoissa annetaan enemmän pisteitä niistä reaaliaineista, joiden katsotaan olevan haettavan alan kannalta oleellisimpia.” Tällainen jako on mm. filosofian näkökulmasta mielivaltainen ja ongelmallinen. Luonnontieteet ovat sen näkökulmasta aivan yhtä oleellisia. Kaikista reaaliaineista pitäisi esim. filosofian näkökulmasta antaa sama pistemäärä.

Poängsättning av samtliga realämnen på samma nivå eller i bara högst två grupper ger studenterna äkta möjlighet att välja de ämnen som intresserar dem. Detta torde leda till att flera studenter presterar bättre vitsord i de ämnen de skriver eftersom de väljer ämnen utgående från intresse istället för att välja ämnen taktiskt. Åtminstone torde studenterna uppleva det som mer motiverande och mindre stressande att satsa på ett ämne de själv valt enligt intresse och inte “tvingats” till p g a taktiska själ. Slutresultat kan ju omöjligt bli att fler antas, men diversiteten (skrivet ämne) bland de som antas torde bli större.

Det att vissa ämnesområden i sina tabeller har ett vägande ämne, som ger mer poäng än de andra realämnena är motiverat om ämnet har avsevärd relevans för branschen/de fortsatta studierna. Dessa bör dock hållas vid minimi.

On ilahduttavaa, että reaaliaineita ei ole pisteytetty valtakunnallisten pakollisten kurssien määrän mukaan vaan relevanssin mukaan. Ei opiskelijaa voi rangaista siitä, että häntä kiinnostavassa reaaliaineessa sattuu ehkä olemaan vähemmän kursseja tarjolla.

OAJ kannattaa esitettyä reaaliaineiden pisteytyksen yhtenäistämistä siten, oppiaineiden keskinäistä piste-eroa on tasattu ja pisteytyksessä näkyy entistä enemmän alakohtaisesti relevantti osaaminen. Esitetyssä mallissa reaaliaineet on pääsääntöisesti jaettu lukion opetussuunnitelman mukaisesti kahteen ryhmään: humanistis-yhteiskunnallisiin ja matemaattis-luonnontieteellisiin reaaliaineisiin.

Pistemäärä ei perustu enää oppimäärän laajuuteen, vaan pisteytystaulukoissa annetaan enemmän pisteitä niistä reaaliaineista, joiden katsotaan olevan haettavan alan kannalta oleellisimpia.

Reaaliaineiden pisteytystä tasapäistettäessä on kuitenkin tunnistettava pisteytystyökalun ohjausvaikutus lukiolaisen opintovalintoihin, jolloin tasapisteyttäminen voi ohjata valintoja nykyisestä poikkeavasti.

On kannatettavaa, että reaaliaineiden pisteytyksiä tasataan.