Reaaliaineiden pisteytyksen yksinkertaistaminen, reaaliaineiden keskinäisen piste-eron tasaaminen, jakaminen kahteen ryhmään ja alakohtaisen relevanttiuden mahdollistaminen koettiin onnistuneeksi. Muutos tukee lukion yleissivistävyyttä.

Yliopistossa keskusteltiin eri reaaliaineiden merkityksestä eri aloille. Yhteiskuntatieteellisen alan osalta (hallintotieteet) alalla nähdään kuitenkin mahdollisena, että todistusvalinnassa voitaisiin luonnoksesta poiketen painottaa historian ja/tai yhteiskuntaopin arvosanoja alalle keskeisenä osaamisena.

Oulun yliopiston Humanistinen tiedekunta kannattaa reaaliaineiden näkökulmasta, että pitkän matematiikan pisteytystä on tarkastettu alaspäin ja vastaavasti reaaliaineiden sekä vieraiden kielten ja lyhyen matematiikan pisteytystä ylöspäin. Samoin todistusvalinnan pisteytysluonnos on logopedian osalta kannatettava.

Reaaliaineiden pisteytyksen irrottaminen lukion opintojaksojen määrästä ja koulutusalakohtaisen merkityksen painotus on kannatettavaa ja lisää lukiolaisen valinnanvaraa sekä mahdollisuutta suunnata opiskeluvalintoja oman kiinnostuksen mukaisesti. Humanistisilla aloilla painotetun aineen mahdollisuus voisi olla laajempikin, jolloin esimerkiksi matematiikan merkitys ei korostuisi liikaa todistusvalinnassa.

Turun yliopisto katsoo, että luonnos on tältä osin kannatettava, mutta yksittäisten taulukoiden reaaliaineiden pisteytykseen ehdotetaan muutoksia myöhemmissä kohdissa.

SYL pitää reaaliaineiden pisteytyksen muutosta pääosin perusteltuna. On hyvä, että pisteytys perustuu alarelevanssiin. SYL kuitenkin ehdottaa harkitsemaan pisteytystä muutaman taulukon osalta. Taulukko A on kokonaisuutena haastava, sillä alat, jotka sitä käyttävät, eivät juurikaan liity toisiinsa vaan ovat hyvin erillisiä. Taulukossa A matematiikan korostaminen alan kannalta keskeisenä osaamisena kasvatusalalla ja logopediassa ei ole perusteltua.

Psykologian pisteytyksen rooli on myös taulukon J kannalta muista poikkeava, kun se pisteytetään matemaattis-luonnontieteellisten reaaliaineiden tasoisesti, vaikka se muissa taulukoissa on pisteytetty yhdessä humanistis-yhteiskuntatieteellisten reaaliaineiden kanssa. Psykologian pistemäärää tulisi taulukon J osalta laskea, jolloin se ei nouse erityiseen arvoon suhteessa historiaan, yhteiskuntaoppiin, maantietoon, filosofiaan tai uskontoon. Taulukossa J tulisi ei-pisteytettävän painotetun aineen pisteet laskea samalle tasolle muiden matemaattis-luonnontieteellisten ainereaalien kanssa, jolloin pisteytyskäytäntö muiden painotettujen aineiden taulukoissa on yhtenäinen. Yhteiskuntatieteiden siirtoa taulukkoon F tulisi myös harkita ja nostaa yhteiskuntaopin pisteytys painatettavaksi aineeksi.

SLL katsoo, että todistusvalinnan pisteytyksen irrottaminen lukion opintojaksojen määrästä on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Se auttaa lukiolaisia tekemään ainevalintoja oman kiinnostuksen mukaan ja on oletettavasti suuri mahdollisuus vähentää lukiolaisten opiskelijavalintaan liittyviä paineita. Huoli “alisuoriutumisesta” on jokseenkin turha, sillä jokainen lukiolainen joutuu suorittamaan vähintään 150 opintopistettä riippumatta siitä, mitä aineita hän valitsee ylioppilaskirjoituksiin. Eri aineiden kurssimäärä ei myöskään aina korreloi sen kanssa, kuinka helppoa tai vaikeaa kyseisen aineen ylioppilaskokeesta on saada hyvä arvosana.

BMOL ry pitää tärkeänä, että todistusvalintaa kehitetään ja mielestämme lausunnolla oleva pisteytysluonnos vastaa pääosin työlle asetettuihin keskeisimpiin tavoitteisiin. On tärkeää, että jatkossa todistusvalinta on selkeämpää ja opiskelijat voivat valita lukiossa opiskeltavat aineet kiinnostuksensa mukaan.

Kannatamme sitä, että reaaliaineiden pisteytys perustuu kurssien lukumäärän sijaan jatkossa siihen, mitkä oppiaineet antavat hakijalle haetun alan kannalta keskeistä osaamista. Tämä ohjaa valitsemaan opiskeltavat oppiaineet oman kiinnostuksen mukaan sen sijaan, että valittaisiin eniten pisteitä tuottavat aineet.

Uudistuksessa reaaliaineet on jaettu humanistisyhteiskunnallisiin ja matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Mielestämme tämä korimallin periaate turhan yksioikoinen ja jäykkä ja sen vaikutus voi olla yleissivistystä heikentävä. Malli johtaa joidenkin hakualojen kohdalla erikoisiin tilanteisiin, kun esimerkiksi oikeustieteisiin ja viestintätieteisiin haettaessa opiskelija saa luonnontieteellisistä aineista vähemmän pisteitä, vaikka alalla tarvitaan laajapohjaista osaamista. Pisteytyksessä tulisi voida huomioida paremmin oppiainekohtaiset painotukset ja ehdotammekin näihin muutoksia taulukkokohtaisesti (kohta 6).

Esitetyssä reaaliaineiden pisteytyksessä on periaatteellinen ongelma. Pisteytysluonnos perustuu vahvaan jakoon matemaattis-luonnontieteellisiin ja humanistis-yhteiskunnallisiin aineisiin. Pisteytystaulukkoon tuotuna tämä jako paineistaa lukio-opiskelijoita asettamaan itsensä jommallekummalle puolelle tätä jakolinjaa ja tietämään jo opintojen alkuvaiheessa, kumman puolen jatko-opintoihin opiskelija tähtää. Yhteiskuntaa ja työelämää tällä hetkellä muokkaavat ilmiöt kuitenkin edellyttäisivät yhä useammin tämän jaon ylittävää osaamista.

On ymmärrettävää, että luonnoksella on pyritty vähentämään nykyisen pisteytyksen luomaa tilannetta, jossa kurssimääriltään pitkien aineiden kirjoittaminen on kurssimääriltään suppeampia kannattavampaa, vaikka opiskelija suorittaisi useita lyhyitä oppimääriä. Tämä on johtanut siihen, että osa opiskelijoista on jossain määrin tehnyt myös kiinnostustensa kohteiden vastaisia valintoja. Luonnoksessa muutosta esitetään tehtäväksi kuitenkin tavalla, joka kääntää asetelman päinvastaiseksi ja joka on ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että pisteytys ei enää ohjaisi niin vahvasti valitsemaan tiettyjä oppiaineita.

Ehdotetussa mallissa pitkien aineiden opiskelu on kannattavaa vain, jos opiskelija etukäteen tietää suuntaavansa alalle, jolla kyseistä ainetta arvostetaan pisteytystaulukossa. Muussa tapauksessa opiskelijan kannattaa valita useampia lyhyitä reaaliaineita, sillä vaikka yksittäisessä aineessa hyvän arvosanan saaminen onkin periaatteessa yhtä helppoa tai vaikeaa kuin pitkässä, on onnistuminen yhdessä useasta lyhyestä aineesta kuitenkin todennäköisempää kuin onnistuminen yhdessä pitkässä aineessa. Näin ollen esitetyllä pisteytyksellä pitkän oppimäärän valinta voi monen jatko-opintomahdollisuuden näkökulmasta olla opiskelijalle riski ja hänen voi olla houkuttelevampaa hajauttaa opiskelu useampaan pieneen oppimäärään.

Ratkaisuehdotuksena olisi malli, jossa reaaliaineet pisteytettäisiin niiden laajuus huomioiden, mutta nykymallia neutraalimmin sallimalla aineiden yhdistely opintopisteisiin perustuen. Kun nyt taulukoissa reaaliaineiden osalta tyypillisesti todetaan ”X parhaat pisteet tuottavaa ainetta”, sanottaisiin sen sijaan ”X opintopisteen edestä parhaita pisteitä tuottavia aineita”. Jos X olisi esimerkiksi 26, voitaisiin yhdeltä opiskelijalta huomioida esimerkiksi fysiikan (14 op) ja elämänkatsomustiedon (12 op) kirjoittaminen ja toiselta terveystiedon (6 op), kemian (10 op) ja biologian (10 op) kirjoittaminen. Pisteet voisi määritellä mukaan valikoituvien aineiden opintopisteiden ja arvosanan tulojen summana. Aloilla, joissa tietyn reaaliaineen hallinta on välttämätön yliopisto-opintojen aloittamiselle, voitaisiin tämän reaaliaineen osaaminen varmistaa joko painotuksen tai kynnysehtojen kautta.

Luonnoksen tavoite, rohkaista opiskelijoita valitsemaan opiskeltavia aineita kuten kieliä ja reaaliaineita oman kiinnostuksen mukaan, on hyvä. Pisteytystaulukoissa kuten taulukko F tämä johdonmukaisuus nyt osin uupuu.

On kannatettavaa, että reaaliaineet on nostettu uusissa pisteytystaulukoissa keskenään lähes tasa-arvoiseen asemaan. Tämä muutos on merkittävä ja tuo toivottua muutosta lukion työskentelyyn mahdollistamalla nykyistä monipuolisemman ja monitieteisimmän opiskelun. Tämä on kannatettava ja hyvä suuntaus ajatellen lukion perustehtävää yleissivistävänä oppilaitoksena, mutta myös kansallisten ja globaalien haasteiden ratkaisemisen kannalta, mikä vaatii monitieteistä osaamista.

Pisteytysluonnos tarjoaa lukiolaiselle aidon mahdollisuuden valita itseä kiinnostavat oppiaineet lukiossa opiskeltavaksi. Tämä mahdollistaa nykymallista poiketen myös vähän opintojaksoja sisältävien oppiaineiden lukemisen osana lukio-opintoja. Joissakin muissa luonnosta koskevissa kommenteissa ollaan huolissaan siitä, että lukiolaisen tekemää työmäärää (eli opintojaksojen määrää) ei enää huomioida pisteytystaulukkoluonnoksissa. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta, sillä opiskelijan tekemää työmäärää ei voi mitata vain opintojaksojen lukumäärällä. Opintojaksojen lukumäärä ei myöskään kerro kyseisen oppiaineen edistämistä tiedoista ja (ajattelu)taidoista. Esimerkiksi vähän opintojaksoja sisältävä maantiede on oppiaineena monitieteinen, luonnontieteitä ja yhteiskuntatieteitä yhdistävä oppiaine, jolla on paljon annettavaa globaalin tulevaisuuden, ekologisen kestävyyskriisin, luontokadon ja muiden merkittävien ongelmien ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. Tältä osin kannatamme erityisesti sitä, että tässä pisteytysluonnoksessa ei ole lähdetty siitä, että suuri opintojakso määrä tuottaa automaattisesti suuren pistemäärän. Lisäksi pisteytysluonnos tarjoaa lukiolaiselle mahdollisuuden valita aiempaa useampia oppiaineita opintosuunnitelmaansa, kun pisteytystaulukot eivät enää ohjaa valitsemaan vain niitä oppiaineita, joissa opintojaksomäärä on suurin.