Periaatteellisesti ok. Valuvikoja LT-aineiden pisteytyksestä taulukoissa E-G (lisää kommentteja myöhemmissä kohdissa).
Hyvä, että terveystiedon osalta on tunnustettu, että pienestä kurssimäärästä huolimatta sisällöt ovat laajoja ja terveystiedon kokeet ovat hyvin vaativia. Uskon, että opiskelija pystyy paremmin valitsemaan omien mielenkiinnonkohteittensa mukaan, mitä opiskelee ja se parantaa opiskelijoiden hyvinvointia.
Terveystiedon lisääminen kaikkiin taulukoihin. En ole alan asiantuntija, mutta voisin lisätä maantieteiden pisteytystä kun haetaan maataloustieteisiin. Tai siirtäisin maataloustieteet muualle. Lääketieteiden taulukon pohjalta KOSKA siellä vaaditaan 6 ainetta sisäänpääsyyn suosittelisin lääkikseen hakevia jatkossa jättämään fysiikan pois ja ottamaan tilalle keskipitkän ruotsin. Tämä koska A fysiikassa on hirveästi kursseja ja BIFYKEMAA -yhdistelmä, jota nämä opiskelijat paljon opiskelevat, vie ihan hirveästi aikaa lukiosta. Keskipitkässä ruotsissa on niin paljon pakollisia aineita, että kahdella-kolmella lisäopintojaksolla voi tuon aineen helposti kirjoittaa.
Alakohtaiset painotukset ovat ehdottoman hyvä asia.
Aiempi kommentoija kirjoitti näin:
"Vähän kursseja sisältävien aineiden kirjoittaminen saattaa houkutella, mutta tällöin pienen kurssimäärän vuoksi opiskelijan tulee laajentaa yleissivistystään valitsemalla myös muita aineita lukion kurssimäärän täyttämiseen. Näin jää tilaa muille aineille. Jos lisäämme painotusta laajoihin kokonaisuuksiin (fy, ke) , tämä näkyy heti mm. kielivalintojen pienenemisenä."
Juuri näin. Jos puhutaan terveystiedosta, niin sitä lukemalla ei vielä 150 op:tä saa täyteen. Lisäksi ma/lu-aineisiin "pakottaminen" vie mahdollisuuden lukea itseä oikeasti kiinnostavia aineita, esim. kieliä, joissa kursseja myös on paljon. Kielille tehtiin todella likainen temppu edellisessä uudistuksessa, nyt valinnaiskielten ryhmät ovat jo ehtineet kuivua paikoin olemattomiin ja Suomen kielivaranto ehtyy.
Vielä kurssimääräkeskusteluun: argumentti laiskuuden palkitsemisesta on mielestäni aivan pöhkö. Jos opiskelijaa ei vähääkään kiinnosta ma/lu-aineita eikä hän niitä vaativalle alalle aio hakeutua, niin miksi hänen pitäisi niin tehdä? Sen takia, ettei pidettäisi laiskana? Sen takia, että jonkun muun mielestä jokin muu aine olisi hyödyllisempi? Jos kärjistää, niin tuon perusteellahan koko terveystiedon voisi poistaa lopsista/kirjoitettavista aineista?
Perusperiaatteet reaalin pisteytysuudistuksessa ovat hyvät ja kannatettavat. Reaaleiden pisteytys nykymallissa on aivan liian monimutkaista ja ajaa lukemaan aineita, jotka eivät oikeasti kiinnosta. Reaalien jaottelu eri koreihin on hyvä ja toimiva, mutta koulutusalat, jotka hyödyntävät taulukoita, tulee tässäkin katsoa uusiksi kasvatustieteiden, logopedian, maantieteen ja terveystieteiden osalta. Niillä ei ole kestävää perustetta olla luonnontieteiden taulukossa. Tästähän tulee matikkaan yhdistettynä kaksinkertainen ongelma. Lopputuloksena saattaa olla, että erityispedagogiikkaan on haastavampi päästä kuin oikikseen! Hassu ajatus.
Lääkiksen muutos painottaa psykologia yhtä korkeasti kuin fysiikka on hyvä ja monipuolistaa lääkikseen pääsevien taustoja sekä mahdollistaa useamman opiskelualan hakemisen heille, joille lääkiksen ovet eivät aukea. Tuleeko se mahdollisesti vähentämään muiden matemaattis-luonnontieteellisten alojen hakijamääriä tulevaisuudessa tulee mallintaa.
Vanhanmallinen reaali tulee huomioida 20 pisteen taulukon mukaisesti, sillä yleisreaalin kirjoittaminenkin vaati hyvät taidot. Todistusvalinta on kuitenkin auki lähes kaikilla aloilla kaikkien hakijoiden kiintiössäkin ja nuorimmat yleisreaalin kirjoittaneet ovat tämän uudistuksen voimaantullessa vasta 40-vuotiaita. Osalle aloista ei edes ole pääsykoemahdollisuutta ylioppilaille. Näin on luonnontieteiden lisäksi myös taloustieteessä. Jos kirjoitettua yleisreaalia ei hyväksytä yhdeksi reaaliaineeksi, joutuvat jotkut hakijat kirjoittamaan minkä tahansa turhanpäiväisen reaalin. Tämä ei ole todistusvalinnan hengen mukaista. Aivan yhtä lailla äidinkielen ja matematiikan kokeessa on tapahtunut valtavia muutoksia 20 vuoden takaiseen aikaan nähden ja silti ne pisteytetään kaikilta hakijoilta.
Edellisen todistusvalintauudistuksen jälkeen moni oikeustieteelliseen pyrkivä löysi itsensä kummallisesta tilanteesta: reaaliaineista fysiikan ja kemian laudaturit toivat parhaimmat pisteet oikeustieteelliseen pyrkiessä muihin reaaleihin verrattuna.
Pidämme tärkeänä ja erittäin tervetulleena, että uudessa pisteytysmallissa pisteytystä on muutettu niin, että humanistis-yhteiskunnallisista reaaliaineista ei saa matemaattisluonnontieteellisiä reaaliaineita vähemmän pisteitä. Olemme kuitenkin
huolissamme siitä, että ylioppilaskirjoituksissa biologian, fysiikan ja kemian kirjoittajat ovat perustettomasti muita reaaleja huonommassa asemassa. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, että näitä aineita opiskelleet ovat muita oikeustieteelliseen
pyrkiviä huonommassa asemassa. Katsommekin, että kaikista reaaleista tulisi saada yhtä paljon pisteitä (24,5).
Kannatamme reaaliaineiden pisteytysten tasoittamista enimmiltä osin. On loogista, että joissain taulukoissa on tehty eroja luonnontieteellisille ja humanistis-yhteiskuntatieteellisten reaalien välille, mutta toisaalta jako ei aina ole niin yksioikoinen. Esimerkiksi taloustieteessä (taulukko H) tulisi näkyä alan vaatima yhteiskunnallinen osaaminen vahvemmin, kuin nyt luonnoksessa esitetty luonnontieteellinen osaaminen. Kyseisellä alalla lähtökohtaisesti hyötyisi esimerkiksi yhteiskuntaopista tai filosofiasta enemmän kuin biologiasta.
Alakohtaiset painotukset ovat hyvä asia. Muuten reaaliaineiden pisteytys voi nykytilaan verrattuna antaa enemmän tilaa lukiolaisen omien kiinnostusten mukaisille valinnoille. Tasapisteytys ja joiden alojen painotettavat reaaliaineet mietityttävät.
Terveystiedon painoarvoa lisäisin lääketieteelliseen koulutukseen hakeutuessa samalle tasolle kuin kemian ja biologian, sillä se on monitieteisyydessään juuri sitä lääkärienkin ydinosaamista, ja terveystiedon nykymuotoinen yo-koe on niin vaikea, että se mittaa kyllä hyvin asioiden ymmärtystä ja myös soveltamistaitoja, joita tulevat lääkäritkin taritsevat!
Kurssien määrillä ei saisi olla väliä pisteytykseen, sillä kurssimäärät on vaikeasti muutettava asia myös meille opettajilla ja se nyt on opetushallinnollinen kimurantti asia ( maantiedettä ja terveystietoa opettaneena opettajan toivoisin näitä kursseja ylipäätään olevan enemmän) ja eri kouluilla voi olla vaikka kuinka paljon soveltavia koulukohtaisia kursseja eri aineista, vaikka valtakunnallisten määrä onkin kaikissa kouluissa sama. Siksipä on elintärkeää, että kullekin alalle hyödylliset aineet saavat ansaitsemansa pisteet ja aineet, joiden tietoja ei tarvita suoraan niin niistä tulisi siten todella paljon vähemmän pisteitä. Ei voi olla niin että uskonnosta ja historiasta saisi enemmän pisteitä kuin maantieteestä hakiessa maantieteeseen sen vuoksi, jotta niissä on enemmän kursseja/ opintojaksoja.
Näkisin kuitenkin, että maantieteen painoarvoa voisi nostaa ympäristöaloilla, biologiassa mutta myös insinööritieteissä, sekä historiassa. Toisaalta taas maantieteiseen hakeutuvat voisivat saada yliopiston alakohtaisem painotuksen mukaan enemmän pisteitä joko historia/ yhteiskuntaoppi/ maantiede (yhteiskuntamaantieteeseen tai ympäristöpolitiikkaan painottuvat yliopistot) tai biologia/ fysiikka/ kemia/ maantiede (luonnonmaantieteeseen tai geologiaan painottuvat yliopistot). Myös näistä kaikista voisi saada samalla painoarvolla pisteitä hakeutuessa maantieteeseen.
Biologian pistemäärän on syytä olla korkea tietenkin bio-ja ympäristötieteissä, mutta myös lääketieteessä (hammas-, bio-, eläin -ja yleislääketieteessä), kemiassa, biokemiassa, farmasiassa, terveystieteissä, maatalous- ja metsätieteissä, mutta myös vähän pienemmällä, mutta suht korkealla pistemäärällä myös psykologiassa, sillä ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento ja esim. hormonit vaikuttavat käyttäytymiseemme.
Luokanopettajakoulutuksessa laittaisin kaikki muut reaaliaineet samanarvoisiksi paitsi psykologian. Siitä pitäisi tulla kasvatustieteissä eniten pisteitä ja toivoisin sen olevan jopa pakollisten aineiden joukossa, sillä se on ydinosaamista kasvatustieteitä lukiessa ja valmentaa hyvin kehityspsykologian ja didaktiikan kursseille.
MAOL ry katsoo, että reaaliaineiden pisteytyksessä on eniten korjattavaa. Lähtökohtana on ollut poistuminen nykymallista, jossa pisteytys perustuu oppiaineiden opintopistemääriin lukiossa. Lienee totta, että nykymalli on perustunut liiaksi vain tähän seikkaan. Esitetty muutos on kuitenkin merkittävä ja jyrkkiä muutoksia yllättävine vaikutuksineen tulisi välttää.
MAOL ry kiinnittää huomiota siihen, että muuten huolellisesti laaditussa luonnoksessa on reaaliaineiden pisteytyksen osalta virheellisiä perusteluja. Sivulla 20 todetaan “SYK-menetelmän ansiosta vähäinen opintopistemäärä ei tarkoita sitä, että kyseisen aineen kokeesta olisi helppo saada hyvä arvosana. Esimerkiksi keväällä 2022 terveystiedon laudaturin sai 4,4 % kirjoittajista, kun fysiikassa vastaava luku oli 8,8 %”. Toisaalta sivulla 17 todetaan “Äidinkielestä hyvän arvosanan kirjoittaminen on myös vaikeampaa kuin useimmista muista aineista. Kevään 2022 ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä L:n tai E:n sai yhteensä 18,5 % kokelaista, kun esimerkiksi pitkästä matematiikasta L:n tai E:n sai 28,6 % …” Nämä toteamukset viittaavat siihen, että työryhmä on hahmottanut SYK-pisteytyksen merkityksen väärin. SYK-menetelmällä huolehditaan siitä, että jokaisessa oppiaineessa L:n saaminen on yhtä helppoa tai hankalaa. Jos laudatureita annettaisiin kaikissa oppiaineissa yhtä suuri osuus, laudaturin saisi helpoiten sieltä, missä kirjoituksiin osallistuva opiskelija-aines on keskimäärin heikointa. SYK-pisteytys korjaa tämän. Siten prosenttiosuuksien erot eivät tarkoita, että tietyssä aineessa laudaturin saaminen olisi helpompaa. Se on joka aineessa yhtä helppoa tai hankalaa. Ks. myös YTL:n selvitys aiheesta, esim. viite 2.
Eri oppiaineiden suorittamisen työläydessä on kuitenkin merkittäviä, kiistattomia eroja. Ennen kirjoituksia tietyissä oppiaineissa on hyvin menestyäkseen opiskeltava jopa 16 opintopistettä, kun toisissa riittää 6. Jos nämä nyt arvotetaan pisteytyksessä yhtäläisiksi, epäonnistutaan uudistuksen yhdessä keskeisessä tavoitteessa pienentää ohjausvaikutusta lukiolaisten valintoihin. Ohjausvaikutus saattaa jopa voimistua nykyisestä, joskin osin eri suuntiin. MAOL ry pitää erittäin tärkeänä, että opintopistemäärä huomioidaan pisteytyksessä jatkossakin ainakin jossain määrin.
Toinen ongelmallisena pidettävä ratkaisu on luonnoksen ehdotus jakaa reaaliaineet luonnontieteellisiin ja humanistisiin ja arvottaa näitä koreja eri aloilla eri tavoin. Tällä annetaan selkeä signaali, että tietyt oppiaineet ovat tiettyjen jatko-opintojen kannalta hyödyttömiä. Näin ei tulisi olla, vaan pitäisi kannustaa laajaan yleissivistykseen ja tukea myös epätavallisten osaamisten yhdistelmiä. Suomi tarvitsee laaja-alaisia osaajia, jotka pystyvät luovasti yhdistelemään asiantuntemustaan eri aloilta.
Molemmat keskeiset reaaliaineiden pisteytyksen ongelmat korjautuisivat, jos 1) korimallista luovuttaisiin ja kaikki reaalit pisteytettäisiin yhtäläisesti kaikilla aloilla ja 2) jokaisen reaaliaineen pistemäärä olisi oma, lukion opintopistemäärään perustuva. Tämän voisi toteuttaa niin, että vähitenkin pisteitä tuottavan reaaliaineen laudatur olisi kuitenkin arvokkaampi kuin eniten pisteitä tuottavan reaaliaineen eximia. Siten opintopisteiden merkitys vähenisi huomattavasti nykyisestä, mutta ei poistuisi kokonaan. Katsomme, että tällaisella mallilla saavutetaan parhaiten tavoite ohjausvaikutuksen minimoinnista.
Ehdotuksemme vaikutukset pisteytyksen kokonaisuuteen olisivat merkittävän positiiviset. Pisteytys ei monimutkaistuisi, vaan yksinkertaistuisi entisestään korimallin poistuessa. Ohjausvaikutus pienenisi. Reaaliaineiden pisteytyksen erojen pieneneminen nykymalliin nähden tasaisi valintoja halutusti, mutta pienet erot toisivat yhä kannustimen työläiden reaaliaineiden opiskeluun. Tietyt alakohtaiset reaaliaineet korostuvat joka tapauksessa eri taulukoissa merkittävästi painotettujen yksittäisten reaaliaineiden kautta, ja siten esityksemme on selkeä ja johdonmukainen myös viestinnällisestä näkökulmasta.