Toivomme hankkeen seuraavissa vaiheissa huomioitavan vahvemmin toisen asteen opintomenestyksestä riippumattomien väylien merkityksen. Näemme, että näiden väylien tulisi jatkossa olla pääasiallinen reitti korkeakouluopintoihin. Toivommekin, että huomiota kiinnitetään myös ammatillisen koulutuksen käyneiden väyliin sekä toisaalta uudelleen kouluttautujiin. Alan vaihtamisen tulisi olla mahdollista helposti, ilman painetta ensikertalaisuusaseman puuttumisesta.

Matematiikan painoarvoa on laskettava! Myös lyhyistä kielistä enemmän pisteitä pitäisi tulla lähtökohtaisesti! Ja reaaliaineissa pisteet sen mukaan, mitkä ovat tärkeimmät aineen aineen/ alan opiskelun kannalta yliopistossa. Esim. historiaan hakeva ei voi saada enemmän pisteitä fysiikasta kuin uskonnosta tai yhteiskuntaopista vain sen takia, että fysiikassa on enemmän ollut kursseja!

MAOL ry pitää asiantuntijatyöryhmän laatimaa luonnosta hyvänä pohjana tulevalle pisteytysjärjestelmälle. Luonnos on pääosin hyvä, mutta siinä on tiettyjä merkittäviä puutteita osin virheellisistä perusteluista johtuen. MAOL ry toivoo, että puutteisiin kiinnitetään huomiota ja ne korjataan lopulliseen versioon.
Pisteytyksen päivittämisen tavoitteet ovat hyvät. MAOL ry kiittää erityisesti sitä, että tavoitteena on rohkaista lukiolaisia tekemään valintoja omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan ja minimoida pisteytyksen aiheuttama ohjausvaikutus. Tämä ei ole nykymallissa kaikilta osin toteutunut. MAOL ry myös kiittää työryhmää tutkimustietoon pohjautuvasta lähestymistavasta.
Pidämme matematiikan pisteytystä pääosin onnistuneena. On keskeistä, että niillä aloilla, joilla pitkästä matematiikasta on oleellista hyötyä lyhyeen verrattuna, siitä annetaan merkittävästi lyhyttä korkeammat pisteet. Pääosin näin onkin, mutta kasvatustieteissä ero on liian pieni.
MAOL ry katsoo, että reaaliaineiden pisteytyksessä on eniten korjattavaa. Kiinnitämme huomiota siihen, että muuten huolellisesti laaditussa luonnoksessa on reaaliaineiden pisteytyksen osalta virheellisiä perusteluja. Eri oppiaineiden suorittamisen työläydessä (opintopistemäärässä) on merkittäviä, kiistattomia eroja. Jos oppiaineet nyt arvotetaan pisteytyksessä yhtäläisiksi, epäonnistutaan uudistuksen yhdessä keskeisessä tavoitteessa pienentää ohjausvaikutusta lukiolaisten valintoihin. Ohjausvaikutus saattaa jopa voimistua nykyisestä, joskin osin eri suuntiin. MAOL ry pitää erittäin tärkeänä, että opintopistemäärä huomioidaan pisteytyksessä jatkossakin ainakin jossain määrin.

Viite 1:
https://www.researchgate.net/profile/Timo-Tossavainen/publication/286922521_Kokemuksia_luokanopettajaksi_pyrkivien_matematiikan_soveltuvuustestista_Savonlinnan_opettajankoulutuslaitoksessa/links/566fd54d08ae486986b874ad/Kokemuksia-luokanopettajaksi-pyrkivien-matematiikan-soveltuvuustestistae-Savonlinnan-opettajankoulutuslaitoksessa.pdf
“Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa testattiin vuonna 2009 luokanopettajakoulutukseen pyrkivien matematiikan perustaitoja ja verrattiin niitä saman testin avulla kahdeksasluokkalaisten taitoihin. Kokonaispistemäärää tarkasteltaessa merkitsevää eroa näiden ryhmien välillä ei ollut. “ (s. 47)

Viite 2:
(https://www.ylioppilastutkinto.fi/ylioppilastutkinto/pisterajat) löytyy seuraava toteamus: "Koska kokeiden osallistujien suorituksia verrataan yli kokeiden, ei kokeita voi jakaa helppoihin ja vaikeisiin aineisiin. Esimerkiksi pitkän oppimäärän matematiikan kevään 2017 kokeessa laudaturin sai 7,2 % kokelaista ja lyhyen oppimäärän kokeessa 3,0 % kokelaista, koska pitkän oppimäärän kokelaat olivat suoriutuneet paremmin suhteessa kaikkiin koesuorituksiin."

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on kokonaisuudessaan kannatettava ja ilolla tervetullut.

On syytä muistaa, että todistusvalintauudistus ei tapahdu tyhjiössä, vaan rinnalla vaikuttavat kokoajan ylioppilastutkinnon rakenne ja arvostelu, lukion opetussuunnitelma ja päättötodistuksen saamisen reunaehdot sekä muut valintatavat yliopistoihin.

Nyt kun uudistustyö on lähtenyt hyvin käyntiin, toivomme, että valintakokeita laadittaessa huomioidaan myös uusi todistusvalinnan pisteytys. Esimerkiksi, ettei valintakokeissa painotettaisi eri oppiaineita kuin todistusvalinnassa. Samalla tulee kehittää vaihtoehtoisia reittejä, osoittaa oma kyvykkyys yliopisto-opintoihin.

Poliittisessa päätöksenteossa on syytä ottaa huomioon, että maksuttomia yo-kokeita tarjotaan kokelaille viisi kappaletta. Kuitenkin on aloja, joissa pisteytetään kuusi yo-ainetta.

Kiitos muutoksesta, joka huomioi myös lukiokoulutuksen tilnateen. Nykyinen malli on keskittynyt liikaa korkeakoulujen sisäänoton näkökulmiin, ja on epäonnistunut eri oppiaineiden tasa-arvoisessa kohtelussa.

Uuteen malliin voisi lisätä taito- ja taideaineiden lukiodiplomit.

Luonnos vaikuttaa erittäin hyvältä korjaukselta osittain epäonnistuneeseen käytössä olevaan pisteytykseen. Se tulee parantamaan opiskelijoiden hyvinvointia ja nostamaan yliopistoon valittujen opiskelijoiden osaamisen tasoa tarvittavissa oppiaineissa.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry pitää opiskelijavalintauudistuksen luonnosta selkeänä parannuksena nykyisin voimassa olevaan malliin. Uudistuksen linja on erityisesti lukiolaisen kannalta hyvä. Se antaa lukiolaiselle kasvun vapautta ja mahdollistaa suunnitelmien täsmentymisen lukion aikana. Toisaalta luonnos auttaa aiempaa paremmin hahmottamaan, mitkä oppiaineet ovat hyvä tausta yliopistojen eri tieteenaloille.

Keskitymme lausunnossa edustamiemme oppiaineiden, historian ja yhteiskuntaopin asemaan osana pisteytysluonnosta. Samalla katsomme uudistuksen olevan tasapainoinen ja kohtelevan lähes kaikilta osin oppiaineita yhdenvertaisella tavalla. Arvostamme äidinkielen taitoa ja pyrkimyksiä kohentaa opiskelijoiden kielivarantoa. Matematiikkaa koskeva uudistus on oppiaineidemme näkökulmasta myönteinen. Uudistuksessa on myönteistä se, ettei sitä ole rakennettu vain mekaanisen laskutavan tai yhden lahjakkuusnäkemyksen varaan.

Kiitettävää uudistuksessa on se, ettei reaaliaineiden pisteytystä enää sidota lukion moduulien ja opintojaksojen määriin eli lukiolaisia ei rangaista siitä, että heitä kiinnostavaa ainetta on tarjolla lukion opetussuunnitelmassa vain vähän. Lukiolaisen omien kiinnostuksen kohteiden mukainen opiskelu onnistunee jatkossa nykyistä paremmin.

Sisäänotto on tutkinto-ohjelmalle hyvin kriittinen asia, ja kerran tehty päätös siitä vaikuttaa pitkään. Siksi sitä koskevat uudistukset pitäisi valmistella huolellisesti. Vuoden 2017 suuri uudistus kuitenkin tehtiin ylhäältä käskyttäen valtavalla kiireellä ja hätiköiden; prosessi oli aivan poikkeuksellisen sekava, ja tuloksena ollut pisteytystyökalu sen mukaisesti vakavasti ongelmallinen.

Se että nyt tyydyttäisiin vain siihen, että esitettyä todistusvalinnan mallia voi ehkä pitää hieman parempana kuin edellistä, on riman asettamista aivan liian alas. Tämä ei voi riittää. Käytännössä nyt on kuitenkin valittu linja, että todistusvalinta perustuisi jatkossakin paljolti 2017 käyttöönotetun pisteytystyökalun kiistanalaiseen ja ongelmalliseen logiikkaan, ja siihen tehdään vain lähinnä pieniä kosmeettisia korjauksia. Tätä ei voi hyväksyä.

Ei voida myöskään hyväksyä, että todistusvalintaa joudutaan nyt käsittelemään irrallaan valintakokeista, joita ollaan myös uudistamassa, mutta sen uudistusten suuristakaan linjoista ei ole vielä selvyyttä. Tulevan valintakokeen tarkempi muoto vaikuttaisi olennaisesti esim. siihen, halutaanko joillakin aloilla käyttää kynnysehtoa. Nyt keskustelu on pimeässä haparointia.

Jos tutkinto-ohjelma ei pysty valitsemaan hakijoiden joukosta omasta näkökulmastaan alalle parhaiten sopivia ja korkeasti motivoituneita opiskelijoita, se uhkaa sekä läpäisyä tutkinto-ohjelmassa että tieteenalan kykyä uusiutua. Nyt keskitytään vain siihen, että nuoret saataisiin ajettua kuin karjalauma mahdollisimman nopeasti opiskelemaan korkea¬kouluihin. Se, päätyvätkö he itselleen ”oikealle” alalle, tai saavatko tutkinto-ohjelmat omasta näkö-kulmastaan ”parhaat” opiskelijat, tuntuu olevan aivan merkityksetöntä. Yliopistollisten tutkinto-ohjelmien ainoa tarkoitus ei myöskään ole vain prosessoida läpi ja sylkeä ulos kandidaatteja ja maistereita mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, vaan niiden pitäisi myös kouluttaa tieteenalan tulevaisuuden tutkijat ja opettajat. Se edellyttää juuri alalle parasta mahdollista opiskelija-ainesta.

Tutkinto-ohjelmiin voisi esityksen pohjalta päästä sisään ennemminkin yleisesti hyvillä (erityisesti äidinkielen, matematiikan ja pitkän vieraan kielen) yo-arvosanoilla ilman juuri tuon alan osaamista. Tästä voi seurata, että suosituille aloille opiskelijoiksi tulee sellaisia, joilla ei ole lopulta todellista motivaatiota ja/tai alan vaatimaa alakohtaista osaamista. Tämä taas todennäköisesti lisää opintojen keskeytymistä ja pitkittymistä. Tästä on ollut jo merkkejä todistusvalintaan siirtymisen jälkeen. Tätäkään problematiikkaa ei ole millään tavalla huomioitu tässä esityksessä eikä sen taustatöissä.

Kaikesta käy ilmi, että esitys on jälleen valmisteltu valtavassa kiireessä ja puutteellisin resurssein. Ei voida hyväksyä, että näin laajamittaista ja suurta uudistusta viedään taas läpi tällä tavalla hätiköidysti ja monin tavoin loppuun asti ajattelematta. Asetetut aikataulut ovat jälleen olleet kestämättömän kireät. Uudistuksessa pitäisi ottaa aikalisä, palauttaa esitys valmisteltavaksi kunnolla, ja varata sille sen vaatimat aika ja resurssit.

Svenska handelshögskolan ger det nu framlagda förslaget till poängsättningsmodeller för antagningen fr o m 2026 sitt stöd och gratulerar projektet till välgjort arbete. Stödet gäller såväl helheten, som den specifika poängsättningsförslaget för de ekonomiska vetenskaperna i dess nuvarande form.

Uudistuksessa on otettu hyvin huomioon nykyisen järjestelmän haasteet ja uudistuksen tavoitteet ovat kannatettavia. Etenkin alakohtaiset taulukot tuovat selkeyttä ja ennustettavuutta korkeakouluopintoihin suuntautuville ja mahdollistaa paremmin lukio-opintojen edistämisen omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Tämä myös vähentää opiskelijoiden henkistä kuormitusta.

Kielten+reaaliaineiden suhdetta matematiikkaan tulisi kuitenkin vielä tarkastella. Vaikka luonnoksessa mainitaan, että oppiaineiden arvottamisesta opintojaksojen määrän mukaan luovutaan, ei se kuitenkaan näy pisteytysmalleissa. Esimerkiksi matematiikasta saa taulukoissa E ja F Muu osaaminen -kohdassa enisten pisteitä. Olisi tärkeä muistaa, että vaikka myös humanistisilla aloilla on hyötyä matemaattisesta hahmotuskyvystä, voi sitä olla ilman, että sen on osoittanut ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamalla matematiikan. Matematiikan arvosana ei ole tärkein osaamisen mittari, kun hakeudutaan humanistisiin tieteisiin.

Toivottavasti uudistuksesta on vielä tulossa seurantatutkimus, joka tuottaisi myös jatkoa ajatellen arvokasta lisätietoa.