Aalto-yliopiston huomiot:
Aalto-yliopisto pitää uudistuksen yleistä tavoitetta, todistusvalintaväylän kehittämistä, merkityksellisenä. Todistusvalinnan asema keskeisenä yliopistoon hakeutumisen väylänä on korostunut viimeisten vuosien aikana, mutta todistusvalinnan kokonaisuus eri alojen pisteytyksineen on hakijan näkökulmasta varsin vaikeaselkoinen.

Yliopiston kokemukset kahdesta merkittävän kokoisesta alakohtaisesta valintayhteistyöstä, tekniikan alan DIA ja kauppatieteellisen alan valinnoista, ovat osoittaneet toimivan, systemaattisen valintayhteistyön kiistattomat hyödyt. Yliopisto pitää siksi laajemminkin kannatettavana edetä suuntaan, jossa soveliaasti ryhmiteltyjä kokonaisuuksia johdetaan ja kehitetään systemaattisesti, koordinoidusti ja tietopohjaisesti. Tämä on omiaan selkiyttämään tilannetta myös hakijan kannalta. Mitä tulee jatkuvuuteen ja tutkimusperustaisuuteen, tekniikan alan opiskelijavalinnoissa DIA-konsortio on ensisijainen asiantuntijataho jo puolivuosisataisilla näytöillä sekä kokemuksella opiskelijavalinnoista, ja Aalto-yliopiston näkemyksen mukaan konsortiojärjestelyä tekniikan alalla on tarkoituksenmukaista jatkaa riippumatta nyt tarkasteltavasta kehityshankkeesta ja sen esityksistä.

Yhteiskunnalliset osaamistarpeet liittyvät useilla aloilla teknologian nopeaan kehitykseen. Keskeisessä mahdollistavassa asemassa on tässä kehityksessä matemaattis-looginen osaaminen, jolla tavoitellaan monimutkaisten ilmiöiden ymmärtämistä, mallinnusta ja analytiikkaa (luonnontieteet, lääketiede, kauppatieteet). Aalto-yliopisto esittää, että matematiikan osaaminen ja matemaattisen ajatellun merkitys tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin laajemmin, kuin vain alakohtaisena osaamisena; kyseessä on yleisiä analyyttisiä ja loogisia valmiuksia ja kyvykkyyksiä kehittävä oppiaine, joka tuo valmiuksia kaikille aloille. Lisäksi sille säädetyn kansallisen tehtävän mukaisesti Aalto-yliopiston on päätöksenteossaan huomioitava lähtökohtaisesti erinomaisia matematiikan taitoja vaativan tekniikan ja luonnontieteiden tutkimuksen sekä kansainvälisen teknillis-taloudellisen kilpailukyvyn jatkuvuus sekä kehitys maassamme.

Pisteytystaulukoihin tehtävien muutosten vaikutusten arviointiin on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota ja ennakoida erityisesti niiden signaali- ja ohjausvaikutuksia monipuolisesti. Seuranta-aineiston systemaattinen kokoaminen tulee ottaa jatkokehityksen lähtökohdaksi. On huomioitava, että opiskelijoiden motiivit ovat monitahoisia ja että lukiokoulutuksessa tulee olla sen yleissivistävä luonne huomioiden aikaa ja mahdollisuuksia suuntautua myös humanistisiin aineisiin sekä aiheisiin opiskelijan oman mielenkiinnon mukaisesti. Mahdollisuus omiin sisällöllisiin valintoihin on merkittävä opiskelun mielekkyyttä ja motivaatiota lisäävä tekijä. Tässä suhteessa myös lyhyen ja pitkän matematiikan eron riittävä korostaminen (pitkäC=lyhytL) on ohjausvaikutukseltaan tärkeä yksityiskohta.

Yliopisto esittää myös, että valmistelussa olevia yhteisiä pisteytystaulukoita ei sovellettaisi englanninkielisten kandidaattikoulutusohjelmien hakumenettelyissä. Näiden ohjelmien sisäänotto halutaan toteuttaa jatkossakin erillään tästä todistusvalinnasta.

Aalto-yliopisto yhtyy DIA-yhteisvalinnan havaintoihin tekniikan alan pisteytystaulukosta:
• Ainevalikoiman laajentaminen (3=>5) on kannatettavaa, tämä mahdollistaa nykyistä monipuolisempia osaajaprofiileja
• Luonnontieteiden aineista suhteellinen palkitsevuus hyvällä tasolla
• Korkeapisteisissä aineissa loiva gradientti L=>M on perusteltu; pitkän matematiikan osalta myös M=>C pitäisi loiventaa
• Matematiikan pitkän oppimäärän painoa suhteessa äidinkieleen on edelleen perusteltua korostetusti nostaa tekniikan aloilla; lisäksi matematiikan lyhyt oppimäärä tullaan rajaamaan kynnysehdolla pois, mikä on linjassa nykyisen pisteytysmallin kanssa

Aalto-yliopisto tuo esille huolenaan seuraavat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun esiin nostamat teemat:
Kauppatieteille on ehdotuksessa osoitettu pisteytykseksi Taulukko A, mutta tätä ei kuitenkaan nähdä kaikilta osin sopivana vaihtoehtona kauppatieteiden hakukohteiden pisteytykselle:
o Matematiikan tasojen välillä liian pieni ero, eli pitkän ja lyhyen matematiikan L-arvosana antaa lähes samat pisteet. Opiskelussa data-analytiikka ja siihen liittyvät taidot korostuvat, eli matemaattisille taidoille on tarvetta opinnoissa.
o Erottelevuus ei tule olemaan riittävä: ehdotettu taulukko tuo pisteytykseen moninkertaisesti enemmän tasapisteisiä hakijoita, mikä on ongelma erityisesti korkean hakupaineen hakukohteissa
o Relevantimmaksi koettaisiin humanistis-yhteiskunnallisten reaalien pisteyttäminen matemaattis-luonnontieteellisiä reaaleja korkeammalle.

---
DIA-yhteisvalinnan huomiot:
Johdanto

Korkeakoulujen todistusvalintojen uudistamishankkeella on selkeät perusteet ja tavoitteet. Todistuspisteytysten tulee olla selkeitä ja johdonmukaisia kaikkien valinta-alojen läpi, ja niissä on tunnistettava keskeiset yleisiä opiskeluvalmiuksia ja -kyvykkyyksiä mittaavat tekijät sekä toisaalta alakohtaiset painotukset. DIA-ohjausryhmä tukee hankkeen tavoitteita. Toisaalta DIA-ohjausryhmä nojaa myös nykyisin käytössä olevaan tutkimusperustaiseen, selkeään ja toimivaan DIA-todistusvalintaan, joka kattaa alan kaikki n. 60 hakukohdetta. Taustalla on kansainvälinen tutkimus STEM-alojen (Science, Technology, Engineering, Mathematics) merkityksestä [1], jossa korostuu matematiikan rooli luonnontieteiden mallien käsittelyssä sekä toisaalta luonnontieteiden pohjatietojen merkitys uusien asioiden omaksumisessa yliopisto-opintojen alkuvaiheessa [2-4].

Tässä muutosesityksessä käsitellään ensin läpileikkaavasti pisteytysluonnoksessa havaittuja ongelmakohtia kaikkien taulukoiden osalta ja esitetään pisteytysmuutoksia erityisesti matematiikan ja luonnontieteiden pisteytykseen (kappale 2). Tämän jälkeen esitetään erikseen kommentit ja muutosesitykset tekniikan taulukon osalta (kappale 3).

Matematiikan ja luonnontieteiden pisteytys

Pisteytysluonnoksen keskeinen ongelma on matematiikan ja luonnontieteiden liian vähäinen painoarvo suhteutettuna
(a) matemaattisen osaamisen relevanssiin yhteiskunnassa;
(b) matematiikan merkitykseen yleisten opiskeluvalmiuksien ennustamisessa;
(c) nykyisten pisteytysmallien positiivisiin ohjausvaikutuksiin;
(d) pisteytysmalliluonnoksen potentiaalisesti negatiivisiin ohjausvaikutuksiin.

Matemaattinen osaaminen yhteiskunnassa

Pisteytysluonnoksen taustoituksessa ei riittävästi huomioida yhteiskunnallisia tekijöitä ja muutosvoimia. Pisteytys astuu voimaan vasta v. 2026, minkä vuoksi tulevaisuuden koulutuksen ja työelämän suunnat olisi huomioitava. Alla kommentoimme joitakin näitä muutostekijöitä tekniikan alojen ja matemaattisen osaamisen näkökulmasta.

Tekniikan alalla on kasvava työvoimapula ja huoli tulevaisuuden osaajista digitalisoituvassa tietoyhteiskunnassa. Suomessa syntyneiden yliopisto-opiskelijoiden määrä tulee laskemaan n. 25% vuosina 2030-38. Tämä muutos iskee voimakkaasti suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja työvoiman saatavuuteen. Isku tulee olemaan kaikkein kovin teknologiavetoisilla aloilla, joilla osaajapula on merkittävää jo nyt. Kasvavien osaamistarpeiden keskiössä on matemaattinen osaaminen erityisesti tekniikan, luonnontieteiden, lääketieteiden ja kauppatieteiden aloilla mutta myös laajasti koko yhteiskunnassamme, jossa digitaaliset palvelut, datan hyödyntäminen, tekoäly ja laskennalliset menetelmät ovat yhä enemmän läsnä. Kansallinen LUMA(TE)-tiedekasvatusstrategia (luonnontieteet, matematiikka, teknologia) pyrkii osaltaan tukemaan alan tulevaisuuden osaajapääomaa.

Yllä kuvatuista syistä matematiikan rooli koulutuksessa tulee kasvamaan ja oppisisältöjen rooli muuttumaan. Lukio-opetuksessa erityisesti pitkän matematiikan merkitys tulee voimakkaasti korostumaan ja se on tunnistettava laajemmin kuin alakohtaisena osaamisena; kyseessä on yleisiä analyyttisiä ja loogisia kyvykkyyksiä, ongelmanratkaisutaitoja sekä monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaa mittaava oppiaine, joka tuo keskeisiä valmiuksia kaikille aloille. Nämä taidot ovat merkittävässä roolissa kaikilla aloilla – yhä enemmän myös esimerkiksi yhteiskuntatieteissä.

Matemaattinen osaaminen ja opiskeluvalmiudet

Pisteytysluonnoksen mukaan matematiikan yhteydestä yleiseen opintomenestykseen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Nämä argumentit nojaavat luonnoksessa varsin kevyeen kotimaiseen tutkimustietoon, ja valitettavasti STEM-alojen laajaan kansainväliseen tutkimukseen ei ole luonnoksessa perehdytty. Kansainvälinen tutkimus osoittaa johdonmukaisesti merkittävän korrelaation sekä kausaliteetin matematiikan osaamisen ja yleisen opintomenestyksen välillä alasta riippumatta (ks. esim. [5, 6]). Ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävässä teoreettisesti haastavassa koulutuksessa matematiikan ennustearvo on vielä korkempi kuin esimerkiksi college-tason koulutuksessa. Näin ollen matemaattisella osaamisella on sekä ns. syvyysdimensio että laajuusdimensio, joista jälkimmäinen kytkeytyy opiskelukyvykkyyksiin eri aloilla sekä myös matemaattisen osaamisen kasvavaan relevanssiin eri aloilla (ks. kappale 2a).

Nykyisen matematiikan painotuksen ohjausvaikutukset
Pisteytysluonnoksessa on aiheellisesti mainittu pitkän matematiikan uuvuttavuus. Toisaalta luonnoksessa ei ole tuotu esiin nykyisten matematiikkaa korostavien pisteytysmallien positiivisia ohjausvaikutuksia, jotka korostuvat etenkin teknis-luonnontieteellisillä aloilla. Vuosina 2017-2022 matematiikan kirjoittamatta jättäminen on vähentynyt merkittävästi (20% => 11%), pitkän matematiikan kirjoittajien osuus ylioppilaista on kasvanut merkittävästi (35% => 44%) ja naisten osuus pitkän matematiikan kirjoittajista on noussut 52 prosenttiin (ks. Liite 1). Näillä muutoksilla on ollut iso positiivinen vaikutus teknis-luonnontieteellisten alojen opiskelijavalintoihin ja sukupuolijakaumaan sekä osaamispääoman kasvattamiseen digitalisoituvassa yhteiskunnassamme.

Uuden pisteytysmallin ohjausvaikutukset
Yliopistojen todistusvalintojen pisteytystaulukoilla on huomattava ohjausvaikutus opiskelijoiden valintoihin, mitä ei ole pisteytysluonnoksessa riittävästi huomioitu. Kyseessä on dramaattinen muutos nykyisiin pisteytysmalleihin. Luonnoksen mukainen (pitkän) matematiikan painotus vain tietyillä aloilla sekä toisaalta reaaliaineiden pisteytyksen jaottelu matemaattis-luonnontieteelliseen ja humanistis-yhteiskuntatieteelliseen ryhmään saattaa luoda tarpeetonta kahtiajakoa ja ohjata lukiolaisia liian varhaisiin valintoihin. Opiskelijoiden motiivit ovat monitahoisia ja heille tulisi antaa riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia suuntautua lukion aikana. Luonnos ei yllä kuvattujen näkökohtien valossa kannusta riittävästi matematiikan ja luonnontieteiden opiskeluun, mikä saattaa sulkea korkeakouluvalinnoissa monta vaihtoehtoa pois.
Yllä kuvatun ongelman korjaaminen vaatisi isoja rakenteellisia muutoksia luonnokseen, mikä ei välttämättä ole realistista. Olisi kuitenkin suositeltavaa tarkastella vaihtoehtoista pisteytyksen periaatetta, jossa huomioitaisiin myös lukiokurssien määrä ja sisältö ja sitä myötä opiskelijoiden työpanos ja oppimistulokset yksittäisessä oppiaineessa. Alojen välisessä pisteytyksessä tulisi ottaa huomioon sisällön määrä (kurssit), sisällön laatu (kuten kumuloituva osaaminen) sekä tuotetun osaamisen yleispätevyys ja siten muille soveltaville aloille siirtyvä ydinosaaminen (tyypillistä matematiikassa ja luonnontieteissä). Nykyisessä mallissa ei oteta näitä tekijöitä riittävästi huomioon. Reaaliaineryhmien tasa-arvottamisen seurauksena saattaa olla ei-toivottu osaoptimointi, joka ei rajoitu ainoastaan aloihin, vaan kohdistuu myös yksittäisiin oppiaineisiin.
Yllä kuvatuista syistä DIA-ohjausryhmä ehdottaa kaikkien taulukoiden osalta, että
matematiikka nostetaan pisteytystaulukoissa äidinkielen rinnalle yleisistä opiskeluvalmiuksista kertovaksi osaamiseksi
pitkän matematiikan pisteytystä nostetaan kaikissa pisteytystaulukoissa
pitkän ja lyhyen matematiikan pisteytyssuhdetta korjataan edellisen hyväksi; esimerkiksi fysikaalisten tieteiden taulukossa sopivaksi suhteeksi nähdään “lyhytL = pitkäC”
luonnontieteiden pisteytyksiä tarkistetaan kaikissa taulukoissa; esimerkiksi lääketieteen taulukossa fysiikka on pisteytetty aivan liian alas suhteessa alalla tarvittavaan luonnontieteiden yleisosaamiseen, fysiikan rooliin lääketieteen valintakokeissa sekä lukiofysiikan työmäärään.

Muutosesitykset tekniikan pisteytystaulukkoon

Tekniikan taulukossa (s. 52) DIA-ohjausryhmä suhtautuu positiivisesti ainevalikoiman laajentamiseen nykyisestä kolmesta aineesta (pitkä matematiikka, äidinkieli, fysiikka tai kemia) viiteen aineeseen. Ehdotettu malli palkitsee alalle keskeisestä luonnontieteellisestä osaamisesta sekä mahdollistaa nykyistä monipuolisempia osaajaprofiileja tekniikan alalla. Korkeapisteisissä aineissa loivasti vähenevä pisteytys arvosanojen L ja M välillä on aiheellinen, ja pitkän matematiikan osalta myös kynnystä M-C tulisi madaltaa. Toisaalta pitkän matematiikan pisteitä olisi syytä nostaa muihin aineisiin verrattuna. Ehdotamme, että se pisteytetään 10-15% äidinkieltä korkeammalle. Nykyisessä DIA-valinnassa ero on 20% ja luonnoksessa se on vain 5%. Lyhyt matematiikka tullaan rajaamaan kynnysehdolla pois, mikä on linjassa nykyisen pisteytysmallin kanssa.

Lähteet

[1] Ejiwale, J., “Barriers to successful implementation of STEM education”, Journal of Education and Learning, Vol.7 (2), 2013, pp. 63-74.

[2] Koster, A. and Verhoeven, “Study success in Science Bachelor Programs”, Higher Education Transitions: Theory and Research, 2017, pp. 66-84. ISBN 978-1-13-867089-1

[3] Sadler, P.M. and Tai, R.H., “The two high-school pillars supporting college science”, Science, Vol. 317, 27, July 2007, pp. 457-458.

[4] Winter, J.C.F. and Dodou, D., “Predicting Academic Performance in Engineering Using High School Exam Scores”, International Journal of Engineering Education, Vol. 27, No. 6, 2011, pp. 1343-1351.

[5] Poulsen, S., “The Effect of Additional Math in High School on College Success”, The Mathematics Educator, 2019, Vol. 28, No. 2, 76-90.

[6] Arnold, I. J. M., Straten, J. T., “ Motivation and Math Skills as Determinants of First-Year Performance in Economics”, The Journal of Economic Education, 2012, Vol. 43, pp. 33-47.

Liite 1: Tilastotietoa matematiikan kirjoittamisesta ylioppilastutkinnossa. Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta.

Målsättningen med reformen är en tydligare och enklare betygsantagning som upplevs som rättvis av sökande och fortfarande möjliggör att utbildningarna kan välja de studerande de önskar (osäker på formuleringen av det sista här). Åbo Akademi upplever att förslaget svarar på dessa målsättningar på ett ändamålsenligt sätt. Förslaget svarar också på de element i betygsantagningen som fått mest kritik på ett ändamålsenligt sätt. Matematikens roll ses över men fortfarande uppmuntrar poängsättningen gymnasie-elever att läsa matematik. Antalet tabeller är ännu stort men reformen tar betygsantagningen i rätt riktning utan att introducera sådana nya element som kan orsaka nya negativa signaleffekter. Att modersmålet får större betydelse välkomnas av Åbo Akademi inom samtliga utbildningar och förslaget är också välmotiverat. Det är också viktigt att poängsättningen fortsättningsvis uppmuntrar gymnasieelever att läsa matematik samtidigt som skillnaderna mellan kort och lång matematik i förslaget är mera balanserad än nu. Det är också viktigt att poängtabellen av sökande upplevs som logisk och rättvis. Av samma orsak är utjämningen mellan olika realämnen och betoning av språk viktigt för att möjliggöra att gymnasie-elever kan välja ämnen enligt intresse, vilket också sannolikt ger universiteten flera välmotiverade sökande. Åbo Akademi vill också betona vikten av att modellen hålls enhetlig. Antalet tabeller behöver hållas på en sådan nivå att helheten är tydlig och kan kommuniceras till sökande. På det här sättet kan man också motverka att det uppstår felaktiga uppfattningar om hur betygsantagningen fungerar samt oönskad taktikering. Betygsantagningen behöver ses som en helhet och man bör redan nu också fundera på hur den nya modellen proaktivt kommuniceras till blivande sökande för att minimera eventuella negativa signaleffekter.

Tampereen yliopisto tukee hankkeen tavoitteita. Todistusvalinnan pisteytysmallin kehittäminen
hakijoille selkeämpään suuntaan on toivottava suunta ja on tärkeää, että kehittämiseen on tartuttu
tutkimusperustaisesti yliopistojen yhteistyössä.

Pisteytysluonnoksen käsittelyn yhteydessä kritisoitiin kommentoinnin tiukkaa, pääsiäisaikaan
ajoittunutta aikataulua. Lausuntopyynnön tiukka aikataulu ei mahdollistanut systemaattista
pisteytysmallin tarkastelua kaikilla aloilla. Myös todistusvalinnan kehittäminen irrallaan
valintakokeista ja muista valintatavoista koettiin haastavaksi alojen näkökulmasta.

Kuten lausuntopyynnön taustamateriaalissa kuvattiin, uuden pisteytymallin perusteella valittaisiin
suunnilleen samanlaisia opiskelijoita kuin tähänkin asti. Hakijoiden erilaisuuteen ja erilaisiin
lähtökohtiin ja koulutuspolkuihin tulee kiinnittää huomiota muuta kautta. Opiskelijavalinta ja siinä
tehtävät muutokset eivät ratkaise kaikkia koulutusalojemme mahdollisia haasteita uusien
opiskelijoiden saamisessa.

Tampereen yliopisto näkee, että uudistus vie todistusvalinnan pisteytystä parempaan suuntaan,
mutta samalla peräänkuuluttaa sitä, onko luonnoksella olevasta mallista mahdollista päästä vielä
selkeämpään suuntaan taulukoiden määrää vähentämällä.

Tampereen yliopisto korostaa uudistuksesta viestimisen merkitystä. On tärkeää, että yliopistot
viestivät itse ajantasaisesti opiskelijavalinnoista, jotta oikea tieto tavoittaa toisen asteen opiskelijat
sekä heitä ohjaavat tahot. Tampereen yliopisto on sitoutunut kehittämään yliopistojen yhteistä
viestintää opiskelijavalintoihin liittyen.

Ohessa Tampereen yliopiston koordinaatiovastuulla olevan hallintotieteiden
valintayhteistyön lausunto:

Hallintotieteiden valintayhteistyö tukee vahvasti hankkeen tavoitteita. Ala haluaa olla
mahdollistamassa sen, että eri aloille voi hakea monilla eri taustoilla, ja että lukio-opintoja
ohjaa aidosti opiskelijan oma mielenkiinto, ja että 2. asteen opiskelijoiden jaksaminen ja
mielenterveys otetaan huomioon uudistusta suunniteltaessa ja siitä viestittäessä.
Hallintotieteiden valintayhteistyö kannattaa taulukkoa E. Ainereaalit voitaisiin pisteyttää
taulukossa saman arvoisena, joka osaltaan tukisi sitä, että alalle hakeutuu monista eri aineista
kiinnostuneita hakijoita. Ala on keskustellut myös taulukon A käytöstä, joka soveltuisi myös alan
valintaan. Yhtenäisyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi valintayhteistyö on kuitenkin päätynyt
taulukon E kannattamiseen.
Pisteytystaulukoiden tulee olla riittävän selkeitä ja pitkäjänteiseksi suunniteltuja, jotta ne
mahdollistavat lukio-opiskelijoiden opintojen mielekkään suunnittelun. Ehdotus pienentää
nykyisen pisteytyksen ongelmia, mutta erottelee edelleen aloja tarpeettomasti.
13.4.2023 Hallintotieteiden valintayhteistyö
Tampereen yliopisto
Vaasan yliopisto

Hyvä, että yliopistot reagoivat pisteytyksen uudistamiseen näinkin nopealla aikataululla.

Suomen Maantieteellisen Seuran lausunto Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen 2022–2025 Todistusvalinnan pisteytysluonnokseen - kokonaisuudessaan. Yksi suurimmista pisteytyksen suurimmista puutteista on lausunnon keruumenetelmä. Haluamme ymmärtää lukiokoulutusta ja yliopistojen hakuprosessien pisteytystä kokonaisuutena - joten kertauksena lausuntomme yhtenäisenä.

Suomen Maantieteellinen Seura / Geografiska Sällskapet i Finland käsitteli pisteytystyökalua Seuran hallituksen kokouksessa 17.4.2023

Taustaa

Suomen Maantieteellinen Seura / Geografiska Sällskapet i Finland on vuonna 1888 perustettu tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on tukea maantieteellistä tutkimusta Suomessa. Seuramme on perustamisesta lähtien edistänyt Suomea koskevan tutkimuksen kehittämistä ja pyrkinyt lisäämään Suomessa asuvien kiinnostusta maantieteellisiin kysymyksiin tiiviiden kansainvälisten yhteistyöverkostojen avulla. Olemme aiemmin pohjustaneet ja määrittäneet useita suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen läheisesti liittyviä asioita. 135 vuoden tieteellisen julkaisemisen ja tieteellisen keskustelun pohjalta ymmärrämme miten tärkeä oppiaine ja tieteenala maantiede on.

Maantiede on tieteenä ja lukion oppiaineena yksi monipuolisimmista. Samalla sitä on hankalaa sovittaa pelkästään luonnontieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin, sillä maantiede pyrkii lisäämään ymmärrystä myös tieteiden välillä. Maantiede on tilan tiede, johon nivoutuu niin luonnon, yhteiskunnan, filosofian, politiikan, talouden, teknologian kuin psykologian teemoja. Lukioissa maantiede on tieteenaloja integroiva ja sen sisällöissä lähestytään ilmiöitä kokonaisvaltaisesti – sekä alueellisesti että ajallisesti – tutkien ja huomioiden erilaisia mittakaava- ja hierarkiatasoja, maailman samanaikaisuutta ja verkostoja. Maantieteessä käytetään myös geomedia-aineistoja ilmiöiden tulkinnassa, kuvaamisessa ja esittämisessä. Maantiede siten auttaa ymmärtämään maailmaa koettuna, kuvattuna ja kartoitettuna. Lisäksi lukiomaantiede on keskeinen oppiaine isänmaan ja ihmiskunnan ymmärtämisessä sekä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.

Maantieteen vahvuuksien pisteyttämisestä ja pisteyttämisen vahvuuksista.

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on maantieteen osalta askel tai jopa harppaus oikeaan suuntaan. Kuten jo vuonna 2017 ennakoitiin, pisteytystyökaluilla on tapana alkaa elää omaa elämäänsä ja kriittinen pointti seurata miten pisteytysmalli alkaa tuottamaan omaa logiikkaansa. Tämä koskee erityisesti painotetun reaaliaineen merkitystä suhteessa äidinkielestä saatavaan pistemäärään ja toisaalta myös äidinkielen ja matematiikan väliseen suurehkoon piste-eroon. Seuran keskuudessa on herättänyt keskustelua Taulukon B, tasapistepistekriteeristö, jossa maantieteen toissijaista asemaa suhteessa äidinkielen pisteisiin on vaikea ymmärtää.
Aiempi matematiikan painotus on ollut siinä mielessä toimiva, että maantieteellisen koulutuksen saaneista hyvin moni päätyy paikkatietoalalle visualisoimaan tai ohjelmoimaan karttoja ja geomediaa. Palkitusta Suomen Kartastosta lähtien Seura on pitänyt erittäin tärkeänä, että meille hakeutuu myös teknisesti osaavia ja visuaalisesti ajattelevia opiskelijoita. Maantieteen opiskelijat ovat perinteisesti olleet erittäin hyviä kirjoittajia, ja kykenevät tieteenalalla vaadittavaan itseilmaisuun. Vahvuutemme on se, että alalle hakeutuu myös aineenopettajaksi aikovia, ketkä osaltaan sparraavat myös muita alan opiskelijoita. Näistä syistä eron kasvattaminen äidinkielen ja pitkän sekä lyhyen matematiikan välillä on todennäköisesti suurempi mitä maantieteen luonne olettaisi. Tosin muutamana viime vuonna ihmetystä maantieteen ohjaajien ja opettajien keskuudessa kirjoistustaidon ja lukunopeuden eriytyminen opiskelijoiden välillä. Ymmärrämme, että pisteytystyökalulla ohjataan nuoria lukio-opiskelijoita sekä peruskoululaisiakin lukemaan enemmän ja panostamaan kielelliseen ilmaisuun ja ymmärtämiseen, jonka myötä myös jatko-opinnot helpottuvat, mutta vaara on, että työkalu alkaa yliohjaamaan valintoja liiaksikin. Esitetty pisteytysmalli ansaitsee kiitoksen erityisesti siksi, että maantieteellinen kirjallisuus vaatii muutakin kuin kartanlukutaitoja, mutta tämän pisteytyksen vaikutuksia on syytä tarkastella myöhemmin.
Yleisesti ottaen näemme erittäin hyvänä, että maantieteen pisteytys lasketaan viiden oppiaineen mukaan neljän sijasta. Maantieteessä on ansio, jos ymmärtää useampia kieliä ja on kiinnostunut useammasta reaaliaineesta. Tieteenala on yksi niistä harvoista tieteistä, jotka aktiivisesti pyrkivät lisäämään ymmärrystä eri teemojen asiantuntijoiden välillä ja Suomen Maantieteelliselle Seuralle on äärimmäisen tärkeää lisätä keskustelua sekä kehittää maantieteellistä sanastoa, jota ymmärretään myös tieteenalamme ’ulkopuolella’. Yleinen reaaliaineiden merkityksen huomioiminen on tämän pisteytystyökalun merkittävin parannus. Toisen vieraan kielen ja reaaliaineiden hienoinen ero on nähdäksemme enemmänkin diskursiivinen. Yliopistoihin hakeutumisen ja erityisesti pääsykoeväylien käyttämisen kannalta tällä ei juurikaan ole merkitystä. Kyse on enemmänkin, jokseenkin tarpeettomasta kielivalintojen alleviivaamisen tarpeesta. Yhtä lailla keskipitkä kieli voisi olla samanarvoinen reaaliaineiden kanssa, sillä näin pieni ero on vain omiaan aiheuttamaan ahdistusta pienistä eroista huolestuvien parissa.
Kiitämme pisteytystyökalua, siitä että se antaa lukiolaisille enemmän mahdollisuuksia opiskella sisältölähtöisesti mielenkiintojensa mukaan ilman, että heidän tarvitsee liiaksi miettiä myöhempää pisteytystä eri yliopistoihin. Toisaalta pisteytystyökalu ei takaa sitä, etteikö valintoja tarvitsi tehdä jo ensimmäisenä vuotena. Tässäkin mallissa luonnontieteellinen tai yhteiskuntatieteellinen painotus jo opiskelujen alkuvaiheessa avaa enemmän vaihtoehtoja, jos on suuntatumassa luonnontieteellisiin tai enemmän yhteiskuntatieteellisiin tutkinto-ohjelmiin. Tässä mielessä maantiede tai talousmaantiede, joka (Helsingissä, Turussa ja Oulussa) on sijoittunut luonnontieteelliseen tiedekuntaan tai (Itä-Suomen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa) yhteiskuntatieteelliseen tai kauppatieteelliseen tiedekuntaan, voivat eriytyä vielä erilaisemmiksi maantieteiksi.
Kokonaisuudessaan esitettyä maantieteen pisteytystä voi pitää onnistuneena. Maantieteen luonteeseen liittyy, Erastotheneen ja Strabon ajoista lähtien, matemaattinen ja kartoittamiseen liittyvä tilan kuvaaminen ja alueellinen ja kielellinen tilan kuvaaminen. Matemaattinen ja kielellinen osaaminen ovat molemmat maantieteellisen ymmärtämisen peruselementtejä. Vaikka ymmärrämme, että äidinkielen osaaminen indikoi myös opiskelutaitoja, ei iso ero äidinkielen ja matematiikan pisteytyksessä ole tieteenalan luonteen puitteissa välttämättä perusteltua.

Lukiomaantieteen merkitys muilla tieteenaloilla

Maantieteellisestä lukutaidosta ja ymmärryksestä on hyötyä myös monessa muussa eri oppiaineessa. Tieteenalan luonteeseen kuuluu yhteyksien hahmottaminen ei vain paikkojen vaan myös eri ilmiöiden välillä. Suomen Maantieteellinen Seura on läpi historiansa tuonut eri alojen asiantuntijoita ja eri maantieteiden asiantuntijoita yhteen. Kokonaisuuksien hallinta on asia mitä haluamme lukiomaantieteessäkin edistää. Näistä syistä on vaikea nähdä niitä aloja, joilla maantieteen alempi pistekategoria olisi perusteltua. Otamme esille kuitenkin muutamia kysymyksiä herättäviä yksityiskohtia pisteytysesityksessä.
Maantieteellinen osaaminen on taloustieteissä ja resurssien kierron ymmärtämisessä entistäkin olennaisempaa. Resurssikysymykset ja alueelliset ja globaalit prosessit ja muutokset, joita maantieteessä tarkastellaan, ovat tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi maataloustieteen tai yleensä talouden ilmiöiden laajan kehityskuvan ymmärtämiseksi. Talousmaantiede on huomattava osa kauppatieteiden valikoimaa niin Turun yliopistossa kuin Hankenissa ja Åbo Akademissa (Taulukko A). Kuitenkin taulukon H taloustieteissä maantiede on pienempien pisteiden oppiaine. Tämä voi olla kauppatieteiden ja taloustieteiden sisäinen profiloitumiskysymys mutta samalla asia, joka on syytä pistää merkille. Myös maataloustieteissä maantieteen osaamisesta – kasvupaikkojen erojen ymmärtämisen liikenneverkojen hahmottamiseen – on hyötyä. Luonnon resurssien kestävä käyttö on teema, joita juuri maantieteessä käsitellään. Näiden lisäksi Taulukon J fysikaalisten tieteiden laaja niputtaminen herättää kysymyksiä. Kestävien yhdyskuntien, ympäristötekniikan, energiatekniikan ja erityisesti geoinformatiikan opetuksessa maantieteestä on suoraa hyötyä. Maantieteen alhaisempi arvostus näissä opinnoissa ei ole tarkoituksenmukaista, sillä juuri lukiomaantieteessä energia-, resurssi- ja ympäristökysymyksiä käsitellään ja paikkatietomenetelmiin tutustuminen ja niiden osaaminen on kiinteä osa maantiedettä lukiokoulutuksesta lähtien. Kestävän yhteiskunnan suunnittelussa ja asiantuntijoiden koulutuksessa on syytä olla linjakas, ja ymmärtää että maantiede yhdistää yhteiskunnallista ja luonnontieteellistä ymmärrystä.

Kansainvälisistä tutkinnoista

Suomalainen yliopistokoulutus on ensisijaisesti kaksikielistä. Englanninkielisten maisteriohjelmien lisääntyminen on hyvä asia kansainvälistymisen edistämisessä ja ulkomaalaisten opiskelijoiden ja osaajien houkuttelussa Suomeen. Kansainvälisten tutkintojen osalta tulisi Yleisistä opiskeluvalmiuksista kertovan osaamisen käsitettä avata hieman lisää ja olla tämän kanssa avoimempia. Auttaako laaja saksan tai ranskan kielen osaaminen suomen- tai ruotsinkielisissä kandiopinnoissa? Kotimaisten kielien äidinkielen painotus kielellisestä osaamisesta ja opiskelumenestystä ennustavana aineena on ymmärrettävää ja puollettavaa, mutta samaa logiikkaa ei voida käyttää muihin kieliin. Vaikka hakijamäärät EB-, IB, RP tai DIA-tutkinnoilla ei välttämättä ole suuria, suomalaisen tutkintomallin pisteytyksen siirtäminen kv tutkintoihin ei ole ongelmatonta.
Kansainvälisissä tutkinnoissa on nähtävästi jäänyt epäloogisuuksia eri oppiaineiden välisiin arvostuksiin. Esimerkiksi geotieteiden osalta EB ja IB-tutkintojen sekä RP- DIA tutkintojen maantieteen arvostuksen erilaisuus hämmästyttää suhteessa suomalaiseen tutkintoon. Emme voi sanoa kuin suomalaisen maantieteen luonnontieteellisestä tilasta mutta emme usko, että esimerkiksi RP-tutkinnon geography ei olisi geotieteilijälle tarpeellista esitetyssä suhteessa, missä oppiaineen parhaimmasta arvosanasta saa 20 pistettä ja kirjallisuudesta ja teatteritaiteesta 28,3 tai jopa 36,1. Kansainvälisten tutkintojen pisteytyssuhteiden linjakkuus suomalaiseen ylioppilastutkintoon nähden kaivannee tarkistusta.

Lopuksi

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen 2022–2025 Todistusvalinnan pisteytysluonnos on kiitettävä parannus nykyiseen malliin. Yhteiskunnallisesti pisteytyksellä on varmasti ohjausvaikutusta kielellisen osaaminen parantamiseen, lukemisen ja lukeneisuuden lisääntymiselle. Pisteytys siten asettanee paineita peruskouluihinkin lukutaidon parantamiselle ja lukemisharrastusten lisäämiselle. Maantieteellä tästä muutoksesta on hyötyä, mutta samalla Seura haluaa muistuttaa maantieteen kokoavasta luonteesta ja maantieteellisen ajattelun ja lukutaidon hyödyistä kestävämpien yhteiskuntien ohjaamisessa ja vuorovaikutusten ymmärryksessä.

Suurin haaste pisteytysmallissa on viestinnällinen. Kasvatus- ja kauppatieteiden yhteinen taulukko aiheuttaa hämmennystä, samoin kuin maataloustieteiden ja informaatioverkostojen. Vaikka taulukko on selkeä ja sen perusteet hyvät, on tämänkaltainen koulutusalojen ryhmittely sekavaa ja vaatii esimerkiksi taulukoiden otsikointia jollakin muulla tavalla kuin aloja listaamalla.

Juristiliitto pitää hyvänä, että yliopistojen todistusvalintaa koskevaa kriittistä palautetta on kuunneltu ja kehittämisprosessi on käynnistetty. Jatkokeskustelussa tulisi kuitenkin huomioida, ettei todistusvalinta tosiasiallisesti ole paras opiskelijavalintamuoto kaikille yliopistojen hakukohteille. Esimerkiksi oikeustieteellisellä alalla opiskelijavalinnoissa tulisi ensisijaisesti korostaa opiskelijan motivaatiota ja soveltuvuutta juristin tehtäviin. Nyt käytössä olevan todistusvalinnan vaikutuksia opiskelijoiden läpäisyasteeseen tulee seurata jatkossa nyt tehtävistä muutoksista huolimatta. Valintatapaa tulee jatkossakin arvioida kriittisesti ja mikäli läpäisyaste heikkenee merkittävästi erityisesti todistusvalinnalla valittujen osalta verrattuna aikaisempaan läpäisyyn, tulee valintatavasta luopua.

Samaa mieltä: "Tärkeää on, että korkeakouluopintojen järjestäjät ja lukiokoulutuksen järjestäjät miettivät yhdessä mikä on toisen asteen ikävaiheessa nuorelle olennaista opiskelussa. Nuorena kasvaminen ja jokaisen oman identiteetin kehittyminen tapahtuu toisella asteella asteittain. Siihen tulee antaa nuorelle rauha. Myös jaksamisen näkökulmasta ajatellen". Nyky-yhteiskunta ei tarvitse yhtään enempää stressaantuneita nuoria ja tulevia stressaantuneita aikuisia.

Ruotsinkielisten helpompi sisäänpääsy opiskelemaan on epäoikeudenmukaista. Siihen tulee puuttua joko lisäämällä suomenkielisten opiskelupaikkojen osuutta tai vähentämällä ruotsinkielisten opiskelupaikkoja.

Uusi pisteytystyökalu koetaan pääsääntöisesti onnistuneeksi. Lukiossa pitäisi tavoitella laajaa yleissivistystä, joten tässä mielessä uudistunut pisteytystyökalu on toimivampi kuin vanha. Osittain on koettu, että lukiolaisen on edelleen tehtävä valinta suuntautumisesta joko luonnontieteellis-teknillisesti tai humanistisyhteiskuntatieteellisesti. Yleissivistävyyden näkökulmasta se ei ole optimaalinen seuraus. On myös koettu, että reaaliaineiden jaottelu kahteen eri koriin on eriarvoistavaa ja voi leimata tietyt reaalit vähemmän tärkeiksi tietyillä aloilla.
11 erilaista taulukkoa koetaan sopivaksi kompromissiksi eri aineiden vaatimien erilaisten painotusten ja järjestelmän selkeyden välillä.Eri alojen painotukset tulevat riittävästi huomioitua. Jatko-opinnoissa keskeistä ovat kuitenkin tutkimusten mukaan yleiset opiskeluvalmiudet, joten jokaiselle alalle ei tarvita ikiomaa taulukkoa.
Oikeustieteen opiskelijavalinnoissa pitäisi huomioida kaikkia reaaliaineita samalla tavalla, koska mikään lukioaine ei valmenna erityisesti oikeustieteeseen.
Niillä aloilla, joihin jokin lukioaine valmentaa erityisen hyvin, pitäisi painottaa sitä alan kannalta keskeistä oppiainetta enemmän kuin muita. Hyviä esimerkkejä löytyy taulukoista H, I, J ja K.

Suomen opinto-ohjaajat pitävät tehtyjä muutoksia hyvinä kautta linjan. On opiskelijoiden etu, että heillä on aiempaa parempi mahdollisuus keskittyä lukiossa itseään kiinnostaviin aineisiin. Tärkeää on, että jatkossakin säilyy realistinen mahdollisuus hakeutua yliopisto-opintoihin myös muita reittejä pitkin. Valintakokeen asemaa ei saa heikentää, jotta mahdollisuus hakemiseen myös sitä kautta säilyy.

Suomen opinto-ohjaajat ry peräänkuuluttaa myös opiskelu- ja kasvurauhaa lukiossa opiskelevilla. Lukio-opinnot ja niiden päätteeksi ylioppilaskirjoitukset eivät saa olla "pelaamista" tai "taktikointia" ainoastaan se tähtäimessä, mitä aineita tulisi opiskella
korkeakouluopintoihin pääsemiseksi.

Toivomme myös viestinnän selkeyttä, monipuolisuutta ja eri näkökulmia. Valintakriteerit eivät voi olla ainoa viestintätapa.

Suomen opinto-ohjaajat ry yhtyy työryhmän lausuntoon: On kuitenkin tunnistettava, että pisteytyksellä ei pystytä kovin
kattavasti tai selkeästi viestimään hakijoille alalla tarvittavasta osaamisesta tai kertomaan
koulutuksen sisällöstä. Lisäksi pisteytyksen ei tule tarpeettomasti rajata lukioaikaisia valintoja tai sitä, mihin erilaisilla
kirjoitettujen aineiden kombinaatioilla voi hakea opiskelemaan. On myös huomattava, että
monenlainen osaaminen voi olla alan opintojen kannalta hyödyllistä, ja että erilaiset osaamisprofiilit
opiskelijayhteisössä voivat olla suurikin voimavara.

Korkea-asteen opinto-ohjaajat näkevät jo työssään selkeitä merkkejä siitä, että todistusvalinnan kautta opiskelemaan valituilla ei välttämättä ole tietoa opiskeltavasta alasta samalla tavoin kuin valintakokeen kautta valituilla. Tämä on tärkeä huomio tutkintojen läpäisyjen näkökulmasta. SIksikin olisi tärkeää viestiä eri aloista entistä enemmän, jotta jokainen nuori löytää juuri itselleen sopivan alan, eikä esimerkiksi mielikuvien ohjaamina.