Pitäisi lisätä tavoite, että vuoteen 2035 mennessä kaikille korkeakoulutasoisen taidealan tutkinnon suorittaneille taiteilijoille maksettaisiin valtion taholta taiteilijapalkka, elleivät he siirry työsuhteeseen johonkin taidelaitokseen, minä aikana taiteilijapalkkaa ei heille maksettaisi. Joidenkin erikseen asetettavien kriteerien perusteella taiteilijapalkka voitaisiin maksaa myös ansioituneille itseoppineille taiteilijoille.
Kannustettaisiin kulttuuriorganisaatioita perustamaan uusia taiteilijaresidenssejä ja niitä tuettaisiin. Liikeyritykset saisivat verohelpotuksia, jos ne perustaisivat taiteilijaresidenssejä.
Julkisessa rakentamisessa velvoitettaisiin rakennuttaja käyttämään kaksi prosenttia rakennuskuluista taideteosten hankkimiseen kohteeseen.

Taiteen tekemiseen tulisi kannustaa myös verotuksellisesti. Työn, teosten ja palveluiden myynnin tulisi kannustaa alalla pysymiseen, että suuremmat kulttuurille asetetut tavoitteet, kuten huoltovarmuus, tulisivat realistiseksi. Taidetta ammattina tulisi voida tehdä ammatinharjoittajana.

On erittäin hyvä, että kirja-alaa selvitetään, koska sitä ei ole koskaan tehty. Kirja-alan toimenpidesuunnitelmaa laatiessa pitää kuulla kaikkia alan toimijoita, koska alalla on hyvin paljon erityyppisiä toimijoita ja se kattaa laajasti koko yhteiskunnan ja elämänkaaren. Sen vaikutukset ulottuvat lukutaitoon, hyvinvointiin, talouteen, vientiin ja viime kädessä kansakunnan ja sen kielen säilymiseen.
Kirja-ala Suomessa on historiallisessa murroksessa. Suomessa digitalisaatio ja erityisesti alustatalous on saapunut markkinoille viimeisen kymmenen vuoden aikana ilman minkäänlaista sääntelyä. Tämä on syönyt ja syö edelleen tekijöiden ansaintaa ja mahdollisuuksia toimia kirjailijan ammatissa. Samaan aikaan suomalaisten lukutaito romahtaa. Tästä murroksesta ja muutoksesta tarvitaan kipeästi tietoa ja tutkimusta, jota ei tällä hetkellä tuota kukaan. Tutkitun tiedon avulla voidaan luoda kestävät ja perustellut kirja-alan tulevat askelmerkit osana selontekotyötä.
Kirjailijoiden kannalta keskeisin tavoitteista on se, että tekijät ja sisällöt ovat avainasemassa tulevaisuuden kulttuuripolitiikassa. Tarvitaan uusia ja tarkkoja linjauksia ja ajanmukaista lainsäädäntöä, jotta tekijöiden asema saadaan oikeasti turvattua. Tekijöiden oikeuksia pitää suojata ajanmukaisella lainsäädännöllä. Tekijänoikeuslain toimeenpanoa täytyy valvoa ja sen vaikutuksia tekijöitä suojaavana instrumenttina pitää seurata säännöllisesti.
Tekijöille kuuluu oikeasuhtainen ja asianmukainen osuus siitä rahasta, jota kirjallisuudella kaupallisesti tehdään. Erityisesti tämä koskee suoratoistopalveluita. Tämän vuoksi tarvitaan ajantasaista sääntelyä, sillä teknologia ja kansainväliset markkinat kehittyvät vauhdilla. Kirjailijaliitto on ehdottanut kirjan hintasääntelyn palauttamista jollakin mekanismilla Suomeen ja tekijänoikeuslain uuden tekijän asemaa parantavan sääntelyn tosiasiallista jalkauttamista kirja-alalle. Voimassa oleva laki velvoittaa tekijöiden sopimuskumppaneita jo nyt.
On hyvä, että toimenpiteissä on kulttuuri- ja luovien alojen toimijoiden immateriaalioikeusosaamisen ja neuvottelutaitojen parantaminen erityisesti kansainvälisessä toiminnassa. Samalla täytyy pitää huolta, että se toteutuu myös kotimaassa. Varsinkin kv-suoratoistomarkkinoiden vallatessa luovia aloja Suomessa on tarpeen suojata taiteilijoita ja antaa heille eväät selvitä muuttuneista olosuhteista.
Rahoituksen kohdentamisesta täysipainoisesti tekijöille ja yksinyrittäjille on pidettävä huoli. On pidettävä huolta, että yrittämisellä tarkoitetaan myös yksinyrittäjiä, kuten kirjailijoita. Pahimmillaan tämä luo alalle vain uusia väliportaan toimijoita, jotka eivät millään muotoa tue taiteilijan alkutuotannon eli taiteellisen työn tekemistä.
Kaikki esteet monialaisen rahoituksen tieltä on purettava, ja tukien täytyy kohdentua myös yksittäisten tekijöiden eli taiteilijoiden haettaviksi. Vain se mahdollistaa investoinnit, mikä puolestaan mahdollistaa kasvun.
On hyvä, että selonteossa on tunnistettu tekijänoikeuden asema ja merkitys luovan talouden kivijalkana. Tulkitsemme tämän pohjalta, että valtion kanta on se, että teknologinen kehitys, mm. tekoäly ei saa syrjäyttää luovaa työtä ja luovan työntekijöiden oikeutta reiluun korvaukseen työstään, jonka varassa koko arvoketju varsinkin suomenkielisen kirjallisuuden varassa lepää. Selonteon pitää katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja nähtävä tekijänoikeuksiin kohdistuvat uhat.
Uudistetaan myös yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä markkinaperusteiseksi.
Lisäysehdotus kohtaan 12. Varmistetaan, että työttömyysturvalain yhdistelmävakuutuksen lainsäädäntöhankkeessa huomioidaan myös apurahatulo. Kirjaus on riittämätön korjaamaan taiteilijoiden työttömyysturvan haasteita. Vakuutuskattavauus ei auta työttömyysturvan osalta, jos työttömyysturvalain epäselvä tulkinta muodostuu esteeksi työttömyysturvan piiriin pääsemiselle. Kyseinen pykälä vaatii selkiyttämistä taiteilijoiden osalta.
Lainsäädännöllisten keinojen vahvistaminen taloudellisten ja moraalisten oikeuksien turvaamiseksi ei auta taiteilijoita tulonmuodostuksessa, mikäli taiteilijoille ei ole tarjolla riittävää tukea oikeuksien valvomiseksi ja vaatimiseksi. Kirja-alalle tarvitaan ajanmukaista sääntelyä, joka takaa kirjailijan tulonmuodostuksen omasta työstään. Suomeen tarvitaan kirjalaki, jolla säädellään uutuuskirjan hintaa, suoratoistoveroa/maksuvelvoitetta, jolla voidaan jakaa kirja-alalla jaossa oleva voitto tekijöille tasavertaisesti ja mahdollisuus taiteilijan tasavertaiseen neuvotteluun yritysten eli kustantamojen kanssa.
Selonteon toimeenpanosuunnitelmassa tulisi myös olla maininta taiteilija-apurahajärjestelmän vaalimisesta ja kehittämisestä sekä apurahan tason nostamisesta kohti suomalaista mediaanituloa. Suomalainen taiteilija-apurahajärjestelmä on erittäin kustannustehokas ja kulttuuripoliittisesti merkityksellinen, vaikka sen osuus valtion kulttuuribudjetista on alle 3 %. Apurahan taso ja määrä on kuitenkin jäänyt jälkeen taiteilijoiden määrän ja kustannustason noususta. Kuten kuvataiteessa, myös kirjallisuudessa ei ollenkaan kuukausipalkkaisia työpaikkoja, apurahat ovat tärkeä taiderahoituksen muoto.

Pääsääntöisesti taide- ja kulttuurialan työskentelyedellytykset edellyttävät riittävää väestömäärää sillä paikkakunnalla, jossa toiminta tapahtuu. Tämän vuoksi useat taide- ja kulttuurialan ammattilaiset asuvat kasvukeskuksissa. Keikkatyö, määräaikaiset ja lyhyet työsuhteet sekä eri produktiot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Taide- ja kulttuurialalla työskentelevien verotusta keventämällä saataisiin nopeimmin positiivinen vaikutus työskentelyedellytyksiin. Luovuudelle ja tuotannolle luotaisiin mahdollisuus kasvaa. Ainoastaan soitonopetukseen jonottaa vuosittain yhteensä useita tuhansia lapsia pääkaupunkiseudulla. Luomalla pysyviä työpaikkoja instrumenttiopettajille edistetään luovuutta ja tuotantoa monella eri tasolla nyt ja myöhemmin.

Kulttuuripoliittisessa selonteossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ammattimaisen toiminnan mahdollistamiseen. Moni asia jätetään epämääräisesti harrastamisen varaan, mikä ei riitä. Lisäksi luovien alojen ja kulttuuritoimijoiden välittäjätehtäviin tulee panostaa koulutuksen lisäämisellä tiedeyliopistoissa, joista valmistuvat monet välittäjätehtävien asiantuntijat. Tieteellisestä ja taiteellisesta vapaudesta tulee huolehtia.

Luovuuden ja tuotannon alle olisi toivottavaa lisättävän kohdan ammattimaisesti tuotetun ja julkisesti rahoitetun korkealaatuisen taiteen turvaamisen kunkin taiteenalan tarpeet huomioiden. Kansalliset taidelaitokset Suomen kansallisooppera ja -baletti, Kansallisgalleria ja Kansallisteatteri toimivat erinomaisina esimerkkeinä omilla aloillaan.
Ensimmäisen tavoitteen eli työskentelyedellytyksiä ja instituutioiden yhteistyötä koskevat toimenpiteet ovat hyvin rajallisia tavoitteen sanoituksen laajuuteen nähden. Uudet klassikot -rahaston tyyliset ratkaisut ovat osoittaneet miten toimijoiden välisyyttä voidaan konkreettisesti edistää.
Tavoitteet 16-18 ovat keskeisiä yhteiskunnan resilienssin ja henkisen kriisinkestävyyden kehittymisessä. Toisaalta tavoitteet tukevat erittäin hyvin myös demokratiakehitystämme.

Tavoite "Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat" kaipaisi enemmänkin toimenpiteitä. Työskentelyedellytysten parantamiseksi olisi tehtävissä enemmänkin yhteistyön avulla. Tänä syksynä avautunut valtakunnallinen kulttuuripankki on osoitus laajalla yhteistyöllä saavutettavissa olevista hyödyistä taiteen ja kulttuurin ammattilaisille. Tahtotila työskentelyedellytysten parantamiseen kentällä on suuri, ja lähes kaikki isommat kaupungit ja maakuntienliitot ovat mukana käynnistämässä Kulttuuripankkia omasta aloitteestaan ja omilla resursseillaan.

Toivomme, että kirjastopalveluiden merkitystä korostettaisiin jokaisen oikeuksien toteutumisen mahdollistajana ja kirjastojen rooli matalan kynnyksen kulttuurikasvattajina ja väylänä myös suhteessa muihin taiteisiin nostettaisiin esiin (esim. kuvataiteet, musiikki).

Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat. Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset sekä toimijoiden välinen yhteistyö paranevat. Toimenpiteissä tulisi huomioida laajasti kaikki taiteen ja kulttuurin alat. Erityisesti lastenkulttuuri ja sen tekijät on otettava mukaan, kuten elokuvien, tv-ohjelmien ja audiovisuaalisten teosten tekijät, jotka tuottavat kotimaisia elokuvia ja muuta audiovisuaalista sisältöä lapsille ja nuorille. Lisäksi yksityisen kopioinnin hyvityksen riittävä rahoitus on turvattava ja järjestelmä uudistettava nopealla aikataululla.

Myös välittäjätahot on huomioitava tässä kokonaisuudessa. Esimerkiksi Koulukino Suoratoisto maksaa korvauksia oikeudenomistajille kouluissa katsotuista elokuvista. Samoin Konserttikeskus ja Lukukeskus toimivat välittäjätahoina, joiden kautta tekijöiden oikeudet ja korvaukset toteutuvat asianmukaisesti.

Toimenpidesuunnitelmassa ei esitetä kirja-alan kansallista toimenpideohjelman ja yhdistelmävakuutuksen kehittämisen lisäksi mitään konkreettisia toimenpiteitä, joilla edistetään taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytyksiä ja toimijoiden välistä yhteistyötä. Tämä siitä huolimatta, että eduskunta edellyttää kirjelmässään (EK 31/2025 vp – VNS 8/2024 vp, kohta 4), että ”toimeenpanosuunnitelmassa sitoudutaan konkreettisiin ja pitkäjänteisiin toimiin taiteen ja kulttuurin rahoitustason nostamiseksi, kulttuurin elinvoimaisuuden vahvistamiseksi, kuten rahoituslähteiden monipuolisuuden kehittämiseksi, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseksi ja luovien alojen sekä kulttuuritoimijoiden toimeentulon ja sosiaaliturvan parantamiseksi.”

Työskentelyedellytysten parantaminen ja toimijoiden välisen yhteistyön kehittäminen vaatii julkisen rahoitustason nostamista. Erityisesti esittävän taiteen vapaan kentän toiminta on käynyt leikkausten myötä hyvin haastavaksi. Vahvistamalla tukea tapaan kentän yhteisöille edistetään suoraan ja tehokkaasti taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytyksiä, sillä suurin osa avustuksista menee suoraan alan ammattilaisten palkkaamisen. Yhteisöjen vahvistaminen ja yhteistyö ovat edellytys esittävän taiteen kentän toiminnalla, sillä esittävä taiteen tekeminen on ryhmätyötä.

Tavoitteen ”Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat” toteutuminen vaatisi siis rinnalleen toimenpiteitä, joilla taiteen rahoituspohjaa pitkäjänteisesti vahvistettaisiin. Tällöin tulisi huomioidea erityisesti vapaan kentän parempi resurssointi.

”Taiteilijoiden sekä taide- ja kulttuurialan ammattilaisten rahoitus-, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen vahvistuu” -tavoitteen toimenpiteitä pidämme hyvinä. Liiketoimintaosaamisen vahvistamisen yhteydessä pitää huomioida se, että taiteen kentällä elinkeinotoimintaa tehdään paljon yhdistyksiksi organisoituneina.

Tavoitteeseen ”Kulttuuritoimijoiden rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijoina on vahvistunut” liittyvää toimenpidettä 18 ”varmistetaan taide- ja kulttuurialan taiteellisen ja tieteellisen vapauden toteutuminen lainsäädännössä, strategisissa linjauksissa sekä julkisten varojen suuntaamisessa” pidämme toimenpiteistä kaikkein keskeisimpänä, ei ainoastaan kulttuurin kentän, vaan koko suomalaisen yhteiskunnan demokraattisen kehityksen kannalta.