Toimenpiteet ovat kannatettavia.

Erityisesti toimenpide 15, joka keskittyy IP-neuvonnan tehostamiseen. Lisäksi toimenpiteet 17 ja 18 huomioivat jatkossakin moninaisen ja vapaan taiteen ja kulttuurin.

Tavoite "Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat" kaipaisi enemmänkin toimenpiteitä. Työskentelyedellytysten parantamiseksi olisi tehtävissä enemmän yhteistyön avulla. Isot kaupungit ovat merkittävä tekijä taiteilijoiden työskentelyedellytysten parantamisessa. Kaupungit esimerkiksi jakavat apurahoja, mahdollistavat työskentelytiloja ja tilaavat palveluita.

Tänä syksynä avautunut valtakunnallinen kulttuuripankki on osoitus laajalla yhteistyöllä saavutettavissa olevista hyödyistä taiteen ja kulttuurin ammattilaisille. Tahtotila työskentelyedellytysten parantamiseen kentällä on suuri, ja lähes kaikki isommat kaupungit ja maakuntienliitot ovat mukana käynnistämässä Kulttuuripankkia omasta aloitteestaan ja omilla resursseillaan.

Toimenpiteet ovat kannatettavia. IP-neuvonnan tehostaminen (toimenpide 15) toteuttaa tehokkaasti selonteon tavoitetta luoda kulttuuri- ja luovista aloista arvostettua perusteollisuutta. Samoin keskeisiä ovat kulttuurin monimuotoisuuden ja taiteellisen vapauden vahvistaminen (toimenpiteet 17 ja 18).

Apurahatulojen huomioiminen yhdistelmävakuutuksessa (toimenpide 12) on hyvä asia. Luovan alan menestykselle keskeistä on turvata tekijöiden toimeentulo ja huomioida tässä työssä luovien alojen erityispiirteet kuten apurahatulot.

Ammattilaisten työskentelyedellytysten parantamisessa keskeistä olisi kulttuuripoliittisen selonteon mukaisesti huomioida heidän ansaintansa vahvistaminen. Tekijänoikeuslainsäädäntöä pitää kehittää niin, että se turvaa tekijöiden oikeudet myös alustataloudessa ja tekoälyn aikakaudella.

Myös tavoite parantaa taitelijoiden osaamista (toimenpiteet 13-15) on kannatettava. Hasteeksi nousee yritysten pieni koko, mikä ei mahdollista riittävää osaamisen kehittämisen resursointia. Tärkeintä olisi tarjota kevyitä matalan kynnyksen, joustavia ja konkreettisiin tarpeisiin vastaavia koulutusmoduuleja sekä viestintäalustoja kulloinkin saatavilla olevien rahoitusmahdollisuuksien viestimiseen. Tätä tehtävää toteuttanut Creative Finland -toiminta on kuitenkin päätetty lakkauttaa. Pieniä yrityksiä kuormittavaa byrokratiaa helpottaisi keskitetty neuvonta- ja palvelukeskus (Creative Business Finland). Luovan alan järjestöt toteuttavat laajasti osaamisen kehittämistä ja neuvontaa ja voivat tehdä sitä jatkossakin – mutta eivät ilman resursseja.

Kulttuuripalveluiden muuttuessa digitaaliseksi (kuten Taidekokoelmat verkkoon), julkisen rahoituksen tulisi varmistaa esittämisestä taiteilijoille lain mukaiset korvaukset.

Tämä on visuaalisten taiteiden kohdalla erittäin keskeinen senkin takia, että jos julkiset palvelut eivät suorita asianmukaista korvausta, niin se asettaa koko toimialalle helposti normin.

Toimenpiteitä tulisi myös kautta linjan tarkentaa: millä keinoin konkreettisesti kutakin toimenpidettä toteutetaan, millä aikataululla, ja mikä taho siitä tarkemmin vastaa. Ilman konkretiaa toimenpiteet jäävät helposti vain kirjauksiksi suunnitelmaan, ja niiden edistymistä on myös vaikeaa seurata.

Toimenpiteet ovat kokonaisuudessaan kannatettavia. Erityisen tärkeää on varmistaa luovan talouden kasvustrategiassakin huomioitu IP-neuvonta ja sen tehostaminen, mikä toteuttaa tehokkaasti selonteon tavoitetta luoda kulttuuri- ja luovista aloista arvostettua perusteollisuutta. Kulttuurin monimuotoisuuden aito toteutuminen sekä taiteellisen ja tieteellisen vapauden vahvistaminen (toimenpiteet 17 ja 18) ovat avainasemassa selonteon tavoitteissa kulttuurin turvaamisesta jokaisenoikeutena.

On myös hyvä, että suunnitelmaankin on kirjattu apurahatulon huomioiminen työttömyysturvalain yhdistelmävakuutuksen lainsäädäntöhankkeessa. Jotta kulttuurin tekijät voivat selonteon tavoitteen mukaisesti kehittää Suomea sivistyneeksi ja kestäväksi yhteisöksi, on keskeistä turvata tekijöiden toimeentulo ja huomioida tässä työssä luovien alojen erityispiirteet kuten apurahatulot.
Samaan aikaan, jos tavoitteena on ammattilaisten työskentelyedellytysten parantaminen, uuden selvityksen tai toimenpideohjelman laatiminen ei vastaa tätä tavoitetta. Työskentelyedellytysten parantamiselle olisi huomattavasti keskeisempää, että tekijöiden ansaintaa alustataloudessa vahvistettaisiin ja että tekijänoikeuslainsäädäntö ja -järjestelmä turvaa tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet. Tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksiin ja tekijänoikeudella suojatun aineiston käytön korvaamiseen liittyvät intressit on tärkeää huomioida sekä kansallisessa että EU-tason valmistelussa. Ylipäätään toimenpiteissä tulisi välttää uusien selvitysten korostumista, ja painottaa mahdollisimman konkreettisia toimenpiteitä.

Myös tavoite parantaa taitelijoiden osaamista (toimenpiteet 13-15) on kannatettava. Taide- ja kulttuurialalla yleinen haaste on yritysten pieni koko, jolloin yhdellä henkilöllä ei ole resursseja oman osaamisen kehittämiseen tai byrokratian kanssa painimiseen. Yrittäjyys- ja rahoitusosaamista tulisi vahvistaa tarjoamalla matalan kynnyksen nopeasti omaksuttavia koulutusmoduuleja sekä viestintäalustoja, jotka huomioivat alan erityispiirteet ja kulloinkin saatavilla olevat rahoitusmahdollisuudet. Sitä vastoin tätä tehtävää toteuttanut Creative Finland on päätetty lakkauttaa. Yrittäjien kasvua hidastaa myös laaja hallinnollinen byrokratia, joka kuormittaa erityisesti pieniä toimijoita. Asiointia helpottaisi esimerkiksi keskitetty neuvonta- ja palvelukeskus (Creative Business Finland), joka parantaisi yritysten mahdollisuuksia saada asiantuntevaa tietoa ja kehittyä. Luovan alan järjestöt toteuttavat jo tänä päivänä suurimman osan luovan alan tekijöiden osaamisen kehittämisestä ja neuvonnasta ja järjestöjen roolia toimenpiteiden toteuttajana kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Ilman resursseja tämä ei kuitenkaan onnistu.

Luovan toiminnan edellytyksistä tärkeimpiä ovat kansainvälisten perussopimusten ja perustuslain takaamat oikeus toimeentuloon sekä elinkeinonvapaus ja ilmaisunvapaus. Arvoketjun myöhemmät vaiheet nojaavat siihen, että uusia teoksia, ilmaisun muotoja ja kulttuurisisältöjä syntyy. Toimeenpanosuunnitelman on syytä olla tämän arvoketjun vaiheen osalta selvästi kommentoitavana olevaa runkoa kunnianhimoisempi ja toimenpiteiden on parannettava luovan työn tekemisen edellytyksiä esitettyä laajemmin, jotta selonteon tavoitteet voidaan saavuttaa.

Listatut toimenpiteet ovat kyllä kannatettavia, erityisesti henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijuutta koskevan tavoitteen alle asetetut kulttuurin monimuotoisuutta (17) ja taiteellista vapautta (18) koskevat toimenpiteet. Näitä on syytä täsmentää ja konkretisoida valmistelun edetessä. YLEn rooli kotimaisen elävän kulttuurin monimuotoisuuden takaajana, uusien sisältöjen tilaajana ja taiteen esille pääsyn väylänä on syytä huomioida tässä. Lisäksi on huomioitava lapsesta saakka alkava kasvaminen kulttuuriseen toimijuuteen ja siksi koulutustoimijat sidosryhmänä (vrt. toimenpide 38). Samoin kehitettäessä rahoituksen strategisuutta (toimenpide 53) on varmistettava, ettei rahoitusta kavenneta kulloinkin tiettyihin painopisteisiin niin voimakkaasti, että sen ulkopuolelle jäävät kulttuurin alat kuihtuvat. Tällainen olisi lyhytnäköistä, sillä kulttuurinen monimuotoisuus on kulttuurisen kestävyyden avaintekijä.

Toimeentulokysymysten osalta listatut toimenpiteet edistävät luovan ammattimaisen toiminnan edellytyksiä hyvin kapea-alaisesti, painottuen elinkeinopoliittiseen näkökulmaan. Aikajänne ei käy ilmi. Selvää on kuitenkin, että nämä toimet eivät tule riittämään selonteon visioon pääsemiseksi. Toimenpiteet eivät myöskään ole riittävän konkreettisia.

Ensimmäisenä mainittu tavoite, parantaa taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytyksiä ja toimijoiden välistä yhteistyötä, on erittäin tärkeä. Sen alle asetetut kaksi toimenpidettä eivät ole riittäviä tavoitteeseen pääsemiseksi; muita kuin kirjallisuuden alalla työskenteleviä koskee vain sinänsä kannatettava, mutta vaikuttavuudeltaan pistemäinen toimenpide 12 (apurahatulon huomioiminen yhdistelmävakuutuksessa).

Yhteistyö tarkastelunäkökulmana jää kokonaan konkretisoimatta toimenpiteissä 13-14, jotka siten eivät kokonaan vastaa niiden ylle asetettuun tavoitteeseen. Välttämätöntä olisi tarkastella myös ammattilaisten ja ei-ammattilaisten välistä yhteistyötä, jotta kulttuurin yhteiskuntapoliittinen potentiaali voitaisiin hyödyntää.

Esitetyissä keinoissa painottuu ammattilaisten liiketoimintaosaamisen vahvistaminen (toimenpiteet 13-14). Kaikki taide- ja kulttuurialan työ ei kuitenkaan ole yrittäjäasemassa tehtävää tai liiketoimintalähtöistä. Rinnalle tarvittaisiin toimenpiteitä, joilla parannetaan työsuhteisten työntekijöiden asemaa, sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan muusta kuin liiketoiminnallisesta lähtökohdasta työtään tekevien ammatinharjoittajien asemaa. Toimenpide 12 ei yksinään riitä tällaiseksi, vaan selonteon tavoitteisiin pääseminen edellyttää muutakin, mikä herättää jälleen kysymyksen toimeenpanon suunnittelun aikajänteestä. Valtion tulisi ohjata reiluihin korvaus- ja sopimuskäytäntöihin esimerkiksi myöntämänsä rahoituksen ehdoilla sekä pyrkiä lainsäädännöllisesti tasoittamaan epäsuhtaisia neuvotteluasetelmia.

Sinänsä kannatettavat toimenpiteet 13-14 käsittelevät sellaisen ns. työelämäosaamisen kasvattamista, joka kuuluu oikeastaan seuraavaan arvoketjun kohtaan (kehitys, levitys, jakelu ja markkinointi). Toimenpiteet luovuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa kulttuurin keinoin ja taiteen substanssiosaamisen parantamiseksi puuttuvat. Vaikka Suomi onkin nyt näissä tietyiltä osin maailman huippua (esimerkiksi kapellimestarikoulutus), tämä kilpailukykyetu menetetään pitkällä tähtäimellä, ellei siihen panosteta. Tulevaisuuden riittävä osaamispohja on taattava vahvistamalla taide- ja taitoaineiden asemaa kouluissa sekä taattava yhdenvertaisesti saavutettava koulutusjatkumo matalan kynnyksen harrastustoiminnasta taiteen perusopetuksen kautta ammatti- ja korkeakouluopintoihin.

Visioon pääsemiseksi mukaan tarvittaisiin muita tekijän asemaa vahvistavia keinoja, kuten jo selonteon valmisteluvaiheessa ehdottamamme itsensätyöllistäjien kollektiivisen neuvotteluoikeuden takaaminen Euroopan komission antamien suuntaviivojen mukaisesti, itsensätyöllistäjille neuvontaa ja oikeusapua väärinkäytöstilanteissa tarjoavan elimen perustaminen sekä taiteilija-apurahan ostovoiman nostaminen suomalaisten mediaanipalkan tasolle.

Lisätään ensimmäiseen tavoitteeseen ”Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat” toimenpide, jossa: Luodaan poikkisektorisella yhteistyöllä järjestelmällisesti mahdollisuuksia hyödyntää taiteen ja kulttuurialan ammattilaisten osaamista eri palveluissa ja sektoreilla, esimerkiksi luodaan rakenteita ja muokataan työnkuvia kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisten työllistymiseksi sosiaali-, terveys- ja kasvatussektoreille.
Toimenpide 16: Muutetaan: Vahvistetaan kulttuuritoimijoiden ja kaikkien muiden yhteiskunnan toimialojen ymmärrystä kulttuurin ja taiteen roolista osana yhteiskunnan henkistä kriisinkestävyyttä. Tässä erittäin olennaista on, että niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnan tasolla vallitsee yhteinen ymmärrys siitä, että kulttuurilla ja taiteella on vahva merkitys kokonaisturvallisuuden vahvistajana, sillä taidetoiminta ja kulttuuriosallistuminen vahvistavat ihmisten kykyä selviytyä kohtaamistaan haasteista ja auttavat ymmärtämään toisiamme paremmin, toimimaan yhdessä ja luomaan yhteistä arvopohjaa. Lisäksi äärimmäisen tärkeää on, että kulttuuritoimijoiden eli taiteilijoiden, luovan alan ja kulttuurialan ammattilaisten työskentely- ja toimeentuloedellytykset turvataan ja niitä kehitetään siten, että he tosiasiallisesti pystyvät osaltaan huolehtimaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuuritoimijat eivät voi kantaa vastuuta henkisestä kriisinkestävyydestä, jos toimijoiden toimeentulon edellytykset, kulttuurin ja taiteen yhteiskunnallinen arvostus ja ammattilaisten oman hyvinvoinnin edellytykset eivät kohtaa tämän tavoitteen kanssa. Jos itse voi pahoin ja taistelee toimeentulon rajamailla, ei voi myöskään auttaa ja tukea muita.

Tavoite “Taiteilijoiden sekä taide- ja kulttuurialan ammattilaisten rahoitus-, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen vahvistuu” alla esitetään vain kaksi toimenpidettä. Kokonaisuus jää näin suppeahkoksi. Toimenpiteet 13 ja 14 käsittelevät osin samaa asiaa, jolloin ne olisi helposti yhdistettävissä.

Tavoitteen “Kulttuuri- ja luovien alojen toimijoiden immateriaalioikeusosaaminen ja neuvottelutaidot paranevat erityisesti kansainvälisessä toiminnassa” alla on vain yksi melko rajattu toimenpide. Tämän johdosta voisi pohtia, tuleeko tämän olla oma erillinen tavoitteensa vai voisiko sen yhdistää esimerkiksi liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Vaihtoehtoisesti voisi olla perusteltua muodostaa laajempi immateriaaliosaamisen vahvistamiseen keskittyvä kokonaisuus, jossa huomioidaan myös alan koulutuksen rooli osaamisen vahvistamisessa.

Tavoite “Kulttuuritoimijoiden rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijoina on vahvistunut” (toimenpide 16) keskittyy ainoastaan kulttuuritoimijoiden oman roolinsa ymmärtämisen vahvistamiseen osana yhteiskunnan turvallisuutta. Vaikuttavuuden näkökulmasta ymmärrystä olisi tarpeen lisätä myös päättäjien sekä laajemmin kansalaisten keskuudessa. Selonteossa kohta on muotoiltu tätä laajemmin ja selkeämmin: “Tuetaan kulttuuritoimijoiden tunnistamista ja tunnustamista henkisen kriisinkestävyyden avaintekijöinä sekä vahvistetaan heidän ymmärrystään omasta roolistaan yhteiskunnan turvallisuudelle.”

Toimenpide 17 “Huolehditaan kulttuurin monimuotoisuudesta yli kieli- ja kulttuurirajojen” on hyvin yleisluontoinen. Jää epäselväksi, millä tavoin tästä huolehditaan käytännössä. Selonteosta löytyy jälleen täsmällisempiä ja siten selkeämpiä muotoiluja kyseiseen kokonaisuuteen liittyen.

Tavoitteet ovat aika merkittävällä tavalla eritasoisia. Joku tavoite voi olla erittäin konkreettinen ja joku menee passiivissa ylätasolla. Tulee siis se mielikuva, että konkreettisiksi tavoitteiksi on nostettu mukaan jo työn alla olevia asioita, mutta muut asiat jäävät edistetään ja vahvistetaan –tasolle ilman toimenpidettä, jolla asiaa toimeenpannaan. Miten esim. vahvistetaan kulttuuritoimijoiden ymmärrystä roolistaan osana yhteiskunnan turvallisuutta? Asia on todella abstrakti ja tarvitsee näkemyksemme mukaan konkreettisen toimenpiteen.
13. Edistetään taiteilijoiden ja alan yrittäjien edellytyksiä toimia luovan talouden rakenteissa sekä kasvattaa rahoitusosaamista.
14. Vahvistetaan luovien alojen ammattilaisten liiketoimintaosaamista.
Edellä mainitut toimenpiteet 13 ja 14 ovat erittäin tärkeitä luovan alan toimijoille, mutta on tärkeää varmistaa tuki ja koordinaatio valtakunnan tasolta.
Lisäksi tavoite liiketoimintaosaamisen vahvistaminen ohjelmassa on sama kuin toimenpide, konkretia puuttuu.

Esitetyt toimenpiteet ovat pääosin kannatettavia ja linjassa selonteon tavoitteiden kanssa, mutta niiden vaikuttavuus jää puutteelliseksi ilman tarkennuksia toteutustavasta, vastuista ja resursseista. Toimenpiteet, jotka liittyvät tekijöiden ansaintaan, taiteilijoiden osaamiseen sekä tekijänoikeuksien turvaamiseen, ovat Muusikkojen liitolle erityisen keskeisiä.

Tekijöiden ansaintaa ja toimeentuloa koskevat tavoitteet – kuten apurahatulojen huomioiminen yhdistelmävakuutuksessa – tukevat luovien alojen todellisia olosuhteita ja ovat siten tärkeitä askelia oikeaan suuntaan. Kuitenkin selonteon periaate “teosten hyödyntäminen tuo aina korvauksen tekijälleen” edellyttää konkreettisia toimia, erityisesti suoratoiston korvausjärjestelmien ja tekijänoikeuslain ajantasaistamisen osalta. Selonteossa tunnistetut digitaalisuuden ja tekoälyn tuomat muutokset tukevat tavoitetta, mutta toimenpiteissä olisi selkeästi todettava, että tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitetään turvaamaan oikeudenhaltijoiden asema myös tekoälymallien koulutuksessa ja alustataloudessa.

Taiteellisen työn ja kulttuurin monimuotoisuuden vahvistaminen tukee hyvin selonteon tavoitteita, mutta osaamisen kehittäminen ja neuvonnan keskittäminen edellyttävät riittäviä resursseja. Pienille toimijoille ja itsensätyöllistäjille matalan kynnyksen tuki olisi tärkeää, mutta nykyiset rakenteet – kuten Creative Finlandin lakkauttaminen – heikentävät näiden tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia. Alan järjestöt tekevät jo nyt merkittävää neuvonta- ja osaamisen kehittämistyötä, mutta ilman resurssia tämä rooli ei voi laajentua.

Kokonaisuutena toimenpiteet tukevat selonteon tavoitteita, mutta niiden käytännön vaikuttavuus riippuu siitä, määritelläänkö konkreettiset toimet, aikataulut ja vastuut. Ilman selkeitä rakenteita ja riittäviä resursseja vaarana on, että tavoitteet jäävät kirjauksiksi ja erityisesti tekijöiden ansaintaa vahvistavat toimet jäävät vajaiksi. Taiteellisen työn ja kulttuurin monimuotoisuuden vahvistaminen tukee hyvin selonteon tavoitteita, mutta osaamisen kehittäminen ja neuvonnan keskittäminen edellyttävät riittäviä resursseja. Pienille toimijoille ja itsensätyöllistäjille matalan kynnyksen tuki olisi tärkeää, mutta nykyiset rakenteet heikentävät näiden tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia. Alan järjestöt tekevät jo nyt merkittävää neuvonta- ja osaamisen kehittämistyötä, mutta ilman resurssia tämä rooli ei voi laajentua.

Hienoa, että toimeenpanosuunnitelmassa korostetaan kulttuurin monimuotoisuudesta huolehtimista. Henkinen kriisinkestävyys vahvistuu, jos kulttuuri toteutuu jokaisen oikeutena — oikeutena sekä vastaanottaa moniäänistä kulttuuria että ilmaista itseään kulttuurin keinoin. Tämä edellyttää, että kulttuurisisällöt heijastavat koko suomalaisen yhteiskunnan kirjoa ja tuovat näkyviin myös ne äänet, jotka tällä hetkellä kantautuvat heikoimmin.
On tärkeää, että toimenpidesuunnitelmassa tunnistetaan ja huomioidaan ne toimijat ja rakenteet, jotka tätä oikeutta käytännössä mahdollistavat ja esteitä purkavat: laaja järjestökenttä, vapaa sivistystyö sekä myös sosiaalialan palvelurakenteissa toteutettava kulttuurinen toiminta. Kulttuuri on koko yhteiskunnan läpileikkaava voimavara, jonka saavutettavuus ja esteettömyys ovat keskeisiä edellytyksiä henkiselle kriisinkestävyydelle.

Ehdotus kohta 17: Huolehditaan kulttuurin esteettömyydestä ja monimuotoisuudesta.