Monivuotiset yleisavustukset toisivat todella kaivattua turvaa pitkäjänteiseen suunnitteluun. Hienoa että tämä on mukana toimenpiteissä.

Taiteen ja kulttuurin yksityisen tukemisen pitää olla houkuttelevaa. Esimerkiksi yritykset voisivat saada veroetua, jos ne voitollisista osavuosikatsauksista, tilinpäätöksistä, yrityskaupoista tai fuusioista sijoittaisivat suoraan taidehankintaan tai taidehankintoihin korvamerkittyyn rahastoon. Tähän voisi luoda uuden sukupolven prosenttiperiaatteen, jossa taidehankinnat tulisivat osaksi kaikkea voitollista toimintaa.

Monivuotiset avustukset ovat erittäin tervetullut avaus. Tärkeää on tukea konkreettisin keinoin luovien alojen kansainvälisyyttä ja vientiä, kuten taiteen ammattilaisten liikkuvuutta sekä kuvataiteen alalla kansainvälistä näyttelytoimintaa. Taidemarkkinan tueksi tarvitaan kansainvälisille taidemessuille osallistumiseen tarkoitettu rahoitusinstrumentti, jollaisen Business Finland lakkautti syksyllä 2025.

Suomalainen taide kiinnostaa maailmalla, mutta kansainvälisen toiminnan ja taideviennin edellytyksiä on heikennetty viime vuosina. Läpimurtojen tekeminen ulkomailla ei onnistu ilman tukevaa ponnahduslautaa kotimaassa. Kuvataiteen kansainvälisyyden tukeminen tarkoittaa taiteen ammattilaisten mahdollisuuksia matkustaa ja solmia verkostoja, suomalaisen taiteen esittämistä ja myymistä kansainvälisillä areenoilla sekä suomalaisen taiteen näkyvyyden lisäämistä maailmalla.

Tavoite 60 eli toteutetaan lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen. Tämän pitäisi toteutua jo tällä hallituskaudella, joten 2040-tavoitteena tämän on väärässä paikassa, paitsi jos tavoitteena on vielä laajempi verovähennysoikeus kuin tällä hetkellä on keskustelussa. Rahoituksen osalta on hyvää, että haetaan ratkaisuja pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen ja rahoittamiseen.

Tulevan Taide- ja kulttuuriviraston asemaa esimerkiksi digitaalisen kulttuurin ja pelikulttuurin edistäjänä tulisi selkeyttää. Millä tavoin esimerkiksi pelikulttuuri näkyy heidän toiminnassaan (digipelit, e-urheilu, roolipelit, lautapelit, larpit, pelitapahtumat, yms)? Tällä hetkellä KAVI keskittyy lähinnä digipelien ikärajasotkujen selvittämiseen sekä mediakasvatustoiminnan tukemiseen, mutta pelikulttuurin tuki puuttuu lähes kokonaan muilta osin.

Muilta osin tässä on erittäin hyviä ja jo pitkään toivottuja avauksia. Erityisesti ylivaalikautinen toimielin toivottavasti pystyy huomioimaan vahvemmin myös uudemmat kulttuurimuodot (videopelit, some, striimaus, yms) perinteisten lisäksi.

Tavoite "Valtionavustusten strategisuus ja ennakoitavuus on vahvistunut ja taide-, kulttuuri- ja luovien alojen rahoituspohja on kasvanut ja laajentunut eri sektoreiden yhteistyön tuloksena." vaatii toimepiteiden osalta tarkennusta sekä toimepiteen lisäyksen

Toimepide 53. vaatii tarkennuksen seuraavasti:
Varmistetaan monivuotisten yleisavustusten jatkuvuus sekä niiden riittävä taso.

Selitys:
Kulttuuripoliittisen selonteon (s. 52) mukaan esittävän taiteen valtionosuusuudistus toi käyttöön monivuotiset rahoitussuunnitelmat ja kolmivuotiset avustukset, jotka ovat lisänneet ennakoitavuutta ja vahvistaneet sekä valtionosuuden piirissä toimivia että vapaan kentän yhteisöjä. Ehdotetussa toimenpiteessä varmistetaan, että monivuotinen rahoitus säilyy.

Lisättävä toimenpide:
Arvioidaan viimeisin esittävän taiteen valtionosuusuudistus ja päivitetään arvion pohjalta valtion rahoitusjärjestelmä vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Arviointi kohdistetaan rahoituksen taidealakohtaiseen vaikuttavuuteen, alueelliseen tasapainoon ja rakenteellisen tuen riittävyyteen, jotta järjestelmä tukee taide- ja kulttuurialan pitkäjänteistä kehitystä kaikilla alueilla sekä kaikenkokoisissa ja muotoisissa organisaatioissa.

Pitää lisätä näkyviin ennaltaehkäisevän työn aiheuttamat säästöt.
Pitää lisätä sosiaalisen kestävyyden korostaminen.

Kulttuuripolitiikan poikkihallinnolliset yhteistyörakenteet ovat vahvistuneet.
Näemme todella tärkeänä, että asetetaan kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon tueksi ylivaalikautinen toimielin. Kuntaliitto sopisi edustamaan moninaista ja erilaistuvaa kunttakenttää, koska selonteon toteutumisen kannalta kuntien sitoutuminen selonteon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin on merkittävässä roolissa.

Taide- ja kulttuuriviraston sekä museoviraston sekä tulevien elinvoimakeskusten tehtäviin kuuluvat taiteen ja kulttuurin edistäminen alueilla. Edistämistyössä on tärkeää ottaa kunnat ja kaupungit mukaan. Olisi tärkeää saada luotua hallinnollisesti maltilliset, mutta toimivat rakenteet, joissa taiteen ja kulttuurin ja luovan talouden edistämistehtäviä voidaan yhteistyössä kuntien ja kentän toimijoiden kanssa tehdä huomioiden alueelliset, taiteen ja kulttuurin alaan sekä kuntarakenteeseen liittyviä erityispiirteitä mukaan lukien kielelliset ja kulttuuriset erityispiirteet.

Valtionavustusten strategisuus ja ennakoitavuus on vahvistunut ja taide-, kulttuuri- ja luovien alojen rahoituspohja on kasvanut ja laajentunut eri sektoreiden yhteistyön tuloksena.
Useampivuotiset ja strategisemmat valtionavustukset olisivat hyvä asia.
Kun puhutaan rahoittajista ja rahoittajien yhteisestä foorumeista on hyvä muistaa että taiteen ja kulttuurin rahoittajat kosotuvat seuraavista: valtio, kuntakenttä, kuluttajat sekä rahastot ja säätiöt.
Miten turvaamme ja samalla kehitämme taide- ja kulttuurilaitosten (esittävä taide ja museot) toimintaa tulevina vuosina niin että meillä olisi tehokkaasti ja keskenään yhteistyötä tekevä ammattimaisten toimijoiden verkosto ympäri maan, jossa on otettu käyttöön myös uusia organisaatio- ja tuotantomalleja? Ja keskinäisen yhteistyön ja tilojen käytön tehostamisen ohella, siihen kiinteästi liittyen olisi pysyvää, aktiivista yhteistyötä ja yhteistoimintaa myös vapaan kentän kanssa, esimerkiksi valtion rahoituksen kriteerejä kehittämällä ja alueellisia pilotteja toteuttamalla.

TAVOITE: Kulttuurin rooli ulkosuhteiden hoidossa on vahvistunut ja kansainvälistyminen tuottaa luoville aloille näkyvyyttä ja ansaintaa. Toimenpiteet ovat riittämätömät. Painoarvoa tulisi lisätä erityisesti Itämeren alueen ja Eurooppalaisille yhteistyöverkostoille, joiden kautta rakentuu uusia yhteistyömalleja, liiketoimintaa ja tiedonvaihtoa. Suomi on Euroopan reunalla ja erilaisten toimenpiteiden kautta tulee vahvistaa kulttuuritoimijoiden osallisuutta kansainväliseen keskusteluun. Suomessa on myös huippuluokan osaamista, esimerkiksi kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijyttä, joka tulee tehdä kansainvälälisesti näkyväksi.

On olemassa kansainvälisiä kulttuuriverkostoja, kuten UNESCO:n Luovien kaupunkien verkosto ja EHL-verkosto (EU;n komissio myönsi 2024 Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnuksen), joilla on valmiiksi yhteistyökumppaneita maailmalla. Suomalaisia toimijoita näissä verkostoissa ei ole kovin monta, mutta niille ei ole suunnattu minkäänlaista tukea kansainväliseen yhteistoimintaan. Se olisi tarpeen.

Kansallisten ja kansainvälisesti toimivien kulttuurilaitosten valtionapu olisi hyvä saada useampivuotiseksi, jotta toimintaa voisi suunnitella ja toteuttaa pitkäjänteisesti.

Monikulttuurisuuden edistäminen Suomessa ei saa tarkoittaa vain sitä, että nostetaan esille ja tuetaan suomalaisten ja Suomessa asuvien vähemmistökansalaisryhmien (saamelaiset, inkeriläiset, venäläiset, ukrainalaiset, somalit, palestiinalaiset, afgaanit, kurdit ym.) kulttuuritoimintaa niiden omissa piireissä, vaan monikulttuurisuus tulee ottaa mukaan valtakunnalliseen taidepolitiikkaan. Se tarkoittaa, että valtion taidehallinnon taholta järjestetään foorumeja, joissa Suomessa esiintyvää monikulttuurisuutta tuodaan esille ”koko kansaa” varten. Käytännössä se voisi merkitä esim. sitä, että Kansallisteatteri ottaisi ohjelmistoonsa säännöllisin väliajoin jonkin suomalaisen vähemmistön asioita käsittelevän näytelmän; että Ateneum tai Kiasma järjestäisi esim. afrikkalaisen – jos mahdollista niin somalilaisen − muinais- tai nykytaiteen näyttelyn ja jonain toisena vuotena jokin muun vähemmistöryhmän kulttuuria edustavan näyttelyn.

Kulttuurivaihdonkin avulla voidaan tukea monikulttuurisuutta Suomessa, mutta kulttuurivaihdon tulee toki olla tätä näkökulmaa laajempaa. Sen kehittämiseksi Ulkoasiainministeriöön tulisi palauttaa kehitysyhteistyövaroihin kulttuurimäärärahat. Suomi voisi myös nostaa tällä saralla profiiliaan pyrkimällä tietoisesti luomaan kulttuurivaihtoa maihin, jotka ovat konfliktien tai luonnonkatastrofien kohteina.