Kannatamme kulttuurin poikkihallinnollisen kansainvälistymisstrategian laatimista ja toimintamallia liittyen näkyvyyteen maakuvatyössä ja viennin edistämisessä (toimenpiteet 48 ja 49).

Rahoituksen ennakoitavuuden ja strategisuuden lisäämiseksi ei riitä, että otetaan käyttöön monivuotiset yleisavustukset ja suunnataan hankerahoitusta tukemaan selonteon tavoitteita (toimenpide 53). Julkisen tuen tulee olla toimenpidetasolla asti pitkäjänteistä ja oikeamääräistä. Rahoituspäätöksiin ja -linjauksiin pitää voida luottaa. Myös kuntien pitää olla aktiivisesti vaikuttamassa kulttuurin rahoitukseen valtakunnallisesti; leikkaukset ovat vaikuttaneet suoraan kaupunkien kulttuuritarjontaan.

Orkestereiden vahvuus on vakaudessa ja pitkäjänteisyydessä, ja odotamme sitä myös rahoittajiltamme. Leikkaukset heikentävät yleisöjen osallisuutta, orkesterien saavutettavuutta ja niiden kotipaikkakuntien elinvoimaa.

Esittävien taiteiden valtionosuusrahoitus on lakisääteistä, koska se on tarkoitettu kulttuurin perustan ylläpitämiseen. Tästä syystä valtionosuusrahoitus on turvattava myös tulevaisuudessa pitkäjänteisenä ja ennakoitavana. Sen myötä ylläpidetään toimivaa infrastruktuuria, joka on edellytys osallisuudelle, saavutettavuudelle ja hyvinvoinnille.

Kannatamme eri rahoittajien välisen vuosittaisen tulevaisuusfoorumin käynnistämistä (tavoite 56). Foorumiin tulee osallistaa myös kunnat.

Kannatamme toimenpidettä 64, jossa luodaan käytännöt kulttuurialalla kehitettyjen kestävyystyökalujen ylläpitoon.

Monivuotiset yleisavustukset toisivat todella kaivattua turvaa pitkäjänteiseen suunnitteluun. Hienoa että tämä on mukana toimenpiteissä. Nykyisten momenttien lisäksi toimenpiteeksi tulee lisätä sellaisen toiminnan turvaaminen monivuotisella yleisavustuksella, joka koskee vauvasta vaariin-ikäryhmää. Muun muassa kulttuurikasvatussuunnitelmia laajentavalle Matkalla-toimintamallille ei ole olemassakaan sopivaa momenttia.

Toimenpiteet ovat selkeitä, voimakkaita ja tärkeitä, mm. ylivaalikautinen seuranta ja arviointi, kansainvälistymisstrategia, monivuotiset avustukset ja tulevaisuusfoorumi. Verotuksen tarkastelu kehittämistyössä ja Sitran roolin lisääminen ovat nekin hyviä ja kannatettavia.

Rakenteellista muutosta yhteiskunnan sektoreiden yhteistyöstä tulee tehdä myös alueellisesti. Toimeenpanon osana tulee huolehtia, että aloittavat Elinvoimakeskukset ja Taide- ja kulttuurivirasto löytävät roolinsa alueiden ekosysteemeissä maakuntien liittojen, keskuskaupunkien ja kuntien sekä kuntien elinvoimatyön rinnalla.

Kulttuurin kansainvälistymisstrategian rinnalle tarvitaan toimeenpanosuunnitelma määriteltyjen resurssien ja vastuiden kanssa.
Selonteossa kulttuurin tekijät ovat avainasemassa, mutta toimeenpanosuunnitelmassa toimenpiteet taiteilijoiden työskentelyedellytysten parantamiseksi puuttuvat.

Julkinen taide ja prosenttiperiaatteen käytön laajentaminen tulisi huomioida toimenpiteissä poikkihallinnollisessa ja sektorien välisessä yhteistyössä. Julkinen taide lävistää koko kulttuurin arvoketjun edistäen taiteen saavutettavuutta ja osallisuutta. Se toteuttaa jokaisenoikeutta kulttuurin mitä parhaimmalla tavalla. Julkinen taide luo paikan henkeä, kulttuurista resilienssiä, yhteisöllisyyttä sekä kansallista että kansainvälistä kulttuuria. Taiteilijoille julkisen taiteen hankkeet ovat erinomaisia työllistäjiä heidän ydintehtävässään.

Prosenttiperiaatteen käyttöä kunnissa on laajennettava ja sen tilaamiseen tulee olla julkista tukea tarjolla jatkossakin. Jos kunta on tehnyt päätöksen taiteen prosenttiperiaatteen käytöstä, niin se velvoittaa kuntaa ottamaan taiteen mukaan merkittäviin julkisiin talonrakennus- tai infrahankkeisiin. Alueelliseen asemakaavaan voidaan laatia esimerkiksi taiteen yleissuunnitelma, taideohjelma tai taideohje. Myös valtion olisi sitouduttava prosenttiperiaatteen käyttöön rakennushankkeissaan.

Koska Suomi on pieni markkina-alue, tulisi taiteen kansainvälisyyttä tukea monimuotoisesti. Taiteilijajärjestöjen kannalta esimerkiksi yhteistyöhankkeet vastaavien kansainvälisten toimijoiden kanssa, kansainväliset taidemessut, taiteilijoiden verkostoituminen ja välittäjäportaan vierailut Suomeen ovat tärkeitä.

Olisi hyvä yksilöidä jokaisen toimenpiteen osalta selkeästi ainakin: kuka/mikä tekee ja on vastuussa, yksilöity toimenpide, aikataulu ja rahoitus/rahoituksen lähde.

Toimenpiteen 53–56 ovat erittäin kannatettavia. Toimenpiteissä tulisi kuitenkin asettaa kunnianhimoinen tavoite nostaa OKM kulttuuribudjetti yhteen prosenttiin valtion budjetista ja kulttuurin kokonaisrahoitus kahteen prosenttiin.

Tavoitteessa ”Kulttuuripoltiikan poikkihallinnolliset yhteistyörakenteet ovat vahvistuneet” toimenpide 51 ehdottaa uutta alueellista toimintamallia/toimielintä viranomaisyhteistyöhön. Alueilla kulttuuri- ja taidetoiminnan mahdollistavat resursseillaan käytännössä kunnat. Tähän yhteistyöhön kannattaa siis kutsua mukaan vähintään isot kaupungit, sillä elinvoimakeskukset tai maakuntien liitot eivät edusta niitä kulttuuripolitiikan linjauksissa. Muuten vaikuttavuus jää vähäiseksi.

Valtionavustuksia koskevat toimenpiteet ovat hyviä.

Toimenpiteet ovat kannatettavia. Kaikkein tärkeintä olisi rahoituksen suuntaaminen ja pitkäjänteisyys (toimenpiteet 53, 54, 56, 57). OKM kulttuuribudjetti tulisi nostaa yhteen prosenttiin valtion budjetista ja kulttuurin kokonaisrahoitus kahteen prosenttiin.

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen on hyvä asia, mutta sitä pitää kehittää edelleen siten, että vähennyskelpoisen lahjoituksen ylärajaa nostetaan ja yhdistyksille ja säätiöille koituvaa hallinnollista taakkaa kevennetään.

Kulttuurituotteiden ja -palveluiden ostoon kannustaminen (esim. toimenpiteet 58, 61) tukevat erityisesti vapaan kentän toimintamahdollisuuksia. Tällä hetkellä arvonlisäveron korotus on heikentänyt kuluttajien mahdollisuuksia– kirjan ja kulttuuritapahtumien alv:in laskeminen olisi helposti toteutettava konkreettinen toimenpide kulutuksen lisäämiseksi. Tällä on suoria seurauksia niin lukutaitoon kuin myös taiteen saavutettavuuteen, jota myös hallituksen kulttuuripoliittinen selonteko vahvasti puolustaa demokratian vahvistamisen nimissä.

Pitkäjänteisen toiminnan turvaaminen ja poikkihallinnollinen yhteistyö ovat koko luovan alan näkökulmasta keskeisiä teemoja. Hallinnonalojen välistä yhteistyötä edistävät erityisesti ylivaalikautinen toimielin (toimenpide 50) ja kulttuurin poikkihallinnollinen kansainvälistymisstrategia (toimenpide 48).

Toimenpiteitä tulisi kuitenkin kautta linjan tarkentaa aikataulujen ja vastuutuksen osalta. Myös rahoitusmahdollisuuksia syytä edelleen konkretisoida.