-
Tuemme aiemmin esiin nostettua toimenpide-ehdotusta: Lisätään rahoituksen ennakoitavuutta ja strategisuutta ottamalla käyttöön monivuotiset yleisavustukset sekä suuntaamalla hankerahoitusta selonteon toimeenpanoa edistäviin tarkoituksiin. Kannatamme monivuotisia yleisavustuksia ja sen selvittämistä, millainen Sitran rooli voi olla suomalaisen kulttuurin tukijana. Kannatamme poikkihallinnollisen kehittämistyön etenemistä ja huomioisimme vapaan sivistystyön roolin osana rahoituspohjan kehitystä.
Lisäksi TAVOITE: Kulttuurin edistäminen toteutuu osana Agenda 2030:n kansallista toimeenpanoa > Tavoitteen toimenpiteet 62-64: Opintokeskuksissa ja yhdistyksissä tapahtuva kulttuuritoiminta tukee ja vahvistaa Agenda 2030 toimeenpanoa. KSL-opintokeskuksen kulttuuritoiminta perustuu itsessään ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän kehityksen teemojen esiintuomiseen ja toiminnan tukemiseen yhdistyksissä. Kulttuurin edistämistä onkin tärkeä tarkastella myös kansalaisyhteiskunnassa tapahtuvan kulttuuritoiminnan näkökulmasta. Opintokeskusten koulutus- ja kulttuuritoiminnalla on mahdollisuus olla vahvemmin osana seurantamenetelmien ja kestävyysosaamisen jakamista ja kehittämistä.
Toimenpide 53 on erittäin kannattava. Ehdotamme, että toimenpiteeseen lisätään lause “Varmistetaan monivuotisten yleisavustusten jatkuvuus ja niiden riittävä taso.”
Ehdotamme, että toimenpiteeseen 54 lisätään selonteon tavoitteiden mukaisesti sana ‘kansainvälistyminen’: “Suunnataan hankeavustuksia strategisesti selonteon toimeenpanoa edistäviin tarkoitukseen kuten kulttuuri- ja luovien alojen uudistamiseen, kansainvälistymiseen sekä toimintamallien ja palveluiden kehittämiseen.”
Pitkäjänteisen toiminnan turvaaminen ja poikkihallinnollinen yhteistyö ovat koko luovan alan näkökulmasta keskeisiä teemoja. Hallinnonalojen välistä yhteistyötä edistävät erityisesti toimeenpantavat kulttuurin poikkihallinnollinen kansainvälistymisstrategia (toimenpide 48) ja ylivaalikautinen toimielin (toimenpide 50).
Rahoituksen ennakoitavuutta ja strategisuutta parantavat monivuotiset yleisavustukset ja hankerahoitukset tuovat alalle kaivattua vakautta ja mahdollisuuksia keskittyä itse taiteen ja kulttuurin tekemiseen ja luovan alan elinkeinotoiminnan kehittämiseen ennemmin kuin tämänhetkiseen, monin paikoin silkkaan selviytymiskamppailuun.
Toimenpiteessä 49 tulee välittäjäportaan toimijat ottaa laajasti mukaan suunnitteluun ja kehittämiseen. Välittäjäportaalla on paras tuntemus kotimaisesta kentästä ja runsaasti monipuolista osaamista kansainvälisyydestä maakuvatyön tueksi.
Toimenpiteestä 53 eteenpäin kaikki rahoitustilanteen kohentamiseen ja rahoituksen parempaan ennakoitavuuteen tähtäävät toimenpiteet ovat erittäin kannatettavia. Kohdassa 61 mainittua kulttuurietua tulisi myös nostaa vuonna 2009 säädetystä arvosta.
Alueellisen yhteistyön vahvistaminen ja pysyvien käytäntöjen rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kulttuuripolitiikka olisi strategisesti hallittua. Myös ylivaalikautisen toimielimen perustaminen kulttuuripoliittisen selonteon vahvistamiseksi on erittäin kannatettavaa poukkoilevan rahoituspolitiikan suitsimiseksi.
Kulttuuripolitiikassa tulee kuitenkin antaa tilaa myös alueelliselle omaleimaisuudelle ja itsenäisille ratkaisuille sekä innovatiivisille kokeiluille. Esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa taloudelliset toimintamahdollisuudet taiteen ja kulttuurin ammattilaisille ovat erityisen haasteelliset eikä kulttuurin saavutettavuus asukkaiden kannalta toteudu, voisi toteuttaa erilaisia pilottikokeiluja, mm. kiertäviä ja usean kunnan yhteistyönä toteutettavia kulttuuripalveluita, kylien ja kuntien vajaakäyttöisten tilojen valjastamista kulttuurikäyttöön tai muuta luovan alan kokeilukulttuuria alueen elinvoimaisuuden vahvistajana.
Tässä osiossa on kiitettäviä, konkreettisia ja muutokseen tähtääviä tavoitteita kuten poikkihallinnollinen kvstrategia (tällaista ei ole koskaan tehty), ylivaalikautinen toimielin, virastojen ja elinvoimakeskusten yhteistyö, tulevaisuusfoorumi, monivuotiset yleisavustukset, verotuksen uudistaminen ja työnantajien kannustaminen kulttuuri- ja liikuntaetuuksien myöntämiseen sekä seurantamenetelmiä, joilla voidaan osoittaa ja seurata kulttuurin osuutta kestävässä kehityksessä. Hienoa! Suomen tulisi sitoutua valtiona kulttuuritavoitteeseen ja laatia indikaattorit kulttuurisesti kestävän kehityksen seuraamiselle. Läpi toimeenpanosuunnitelman tulisi vielä korostaa laajan yhteiskunnallisen kulttuuria koskevan näkemyksen muodostamista ja rakentamista, tämä voisi olla sekä valtionhallinnon että järjestöjen vastuulla. Rahoituksen osalta tulisi selvittää ja/tai vaikuttaa siihen, että kulttuuri (esim NATOssa) ymmärretään osaksi kokonaisturvallisuutta ja kokonaisturvallisuus osaksi puolustusta - ja siten myös puolustusmäärärahoja tulisi voida ohjata kokonaisturvallisuuden edistämiseen ja kulttuuriin sen osana. Työnantajien roolia taide- ja kulttuurialan osaamisen tunnistajina tulisi vahvistaa.
Laajasti arvoketjua tarkastelevat toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä, mutta jäävät jossain määrin abstrakteiksi. Arvoketjua määriteltäessä on kuitenkin huomioitava paremmin muu kuin ammattimainen kulttuuritoiminta. Kulttuuri jokaisenoikeutena on kirjattu selonteossa tärkeäksi tavoitteeksi, ja myös toimenpiteisiin kirjattuna tarvitaan taiteen ja kulttuurin yhteisöllistä kokemista ja tekemistä. Tämä edellyttää myös esimerkiksi kulttuurin ja taiteen harrastamista edistävien järjestöjen kutsumista mukaan kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosta käytävään dialogiin.
Rahoituspohjan laajentamiseen liittyvät toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, joskin myös osallisuuden ja saavutettavuuden lisääminen olisi tärkeää kirjata rahoituksen painopisteiksi.
Arvoketjun läpäisevät toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä, mutta jäävät nyt liikaa hajalleen 64 toimenpiteen joukkoon. Tavoitteita on niin monta, että niitä voisi käyttää kulttuuripoliittisena joulukalenterina. Rahoitusta, velvoitteita ja vastuita ei kuitenkaan voi avata vain yhtenä luukkuna vuodessa – ne pitäisi kirjata selkeästi jo nyt.
Tekoäly on tunnistettu teknisenä kysymyksenä, mutta näkökulma jää kapeaksi. Tekijänoikeuksien lisäksi tulisi käsitellä myös korvausmekanismeja ja tekijyyden arvostusta. Taiteellinen ilmaisu ei ole pelkkää tuotantoa vaan intentionaalista toimintaa, johon liittyy vastuu, arvopohja ja osaaminen – myös silloin, kun tekoäly on välineenä.
Avustusmuotojen kehittämisessä olisi syytä huomioida nykyistä paremmin ajoitus. Esimerkiksi yleisavustuspäätösten tekeminen vuotta etukäteen sitovasti olisi keino mahdollistaa pitkäjänteinen ja kustannustehokas toiminta ilman monivuotisten avustusten riskejä tehottomista jaksoista ja joustavuuden puutteesta rahoitusjärjestelmän tasolla.
Toimeenpanosuunnitelma hyötyisi nähdäkseni seuraavanlaisista muutoksista.
Rahoitustason nosto konkreettiseksi sitoumukseksi: Eduskunta edellytti kannanotossaan konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimia rahoitustason nostamiseksi. Arvoketjun läpäisevissä toimenpiteissä olisi luontevaa 1) kirjata numeeriset tavoitteet (esim. kulttuurin julkisen rahoituksen taso tai luovien alojen BKT-osuus), 2) määritellä aikataulu ja vastuutahot rahoitustason nostolle ja 3) kuvata, miten lisärahoitus kohdennetaan arvoketjun eri osiin (perusta, vapaa kenttä, instituutiot, alueellinen saatavuus).
Priorisointi ja realismi: Toimenpiteitä on paljon, eikä niiden keskinäistä tärkeysjärjestystä ja vaiheistusta avata. Esitän, että suunnitelmaa täydennetään kuvaamalla, mitkä toimenpiteet ovat 1) välttämättömiä eduskunnan kannanoton toteuttamiseksi, 2) aikataulullisesti ensimmäisiä (”peruskiviä”), 3) riippuvaisia lisärahoituksesta ja 4) mitkä voidaan toteuttaa nykyresurssein.
Osallistavan valmistelun konkreettinen malli: Poikkihallinnollinen yhteistyö on tunnistettu, mutta alan toimijoiden osallistuminen valmisteluun, seurantaan ja arviointiin jää abstraktille tasolle. Olisi tärkeää kuvata, miten ylivaalikautinen toimielin, ministeriöt, kunnat ja kentän toimijat (myös vapaa kenttä ja pienet toimijat) kytkeytyvät konkretiaan: mitä päätetään missäkin foorumissa ja millä mandaatilla.