Toimenpiteet ovat sinänsä kokonaisuudessaan kannatettavia. Erityisen keskeisiä ovat kaikki ne toimenpiteet, jotka ottavat kantaa rahoituksen suuntaamiseen ja sen pitkäjänteisyyteen (toimenpiteet 53, 54, 56, 57). Ilman riittävää kulttuurin rahoitusta kulttuuripoliittisen selonteon tärkeitä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa. Suomen tulisikin ottaa tavoitteeksi nostaa kulttuuribudjetin taso ja kulttuurin rahoitus vähintään eurooppalaiselle keskitasolle. Lahjoitusvähennyksen laajentaminen on kulttuurialalle hyvä uutinen, ja jatkovalmistelussa sitä tulisi vielä kehittää mm. korottamalla vähennyksen piiriin pääsevien yhdistysten ja säätiöiden kohdalla vähennyskelpoisen lahjoituksen ylärajaa sekä keventämällä yhdistyksille ja säätiöille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Kaikki toimenpiteet, joilla kannustetaan mm. kulttuurituotteiden ja -palveluiden ostoon ja kuluttamiseen (esim. 58, 61) auttavat erityisesti kulttuurin vapaata kenttää alan hauraassa taloudellisessa tilanteessa. Vaarana arvoketjun läpäisevissä toimenpiteissä kuitenkin on, että päädytään tekemään lukuisia uusia selvityksiä ilman konkreettisia kulttuurialaa hyödyttäviä muutoksia. Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon ensimmäisessä vaiheessa tulisikin keskittyä konkreettiseen tekemiseen. Yksi konkreettinen kulttuurituotteiden kuluttamiseen liittyvä toimenpide olisi esimerkiksi kirjojen ja kulttuuritapahtumien lippujen arvonlisäverokantojen lasku. Veron nousu ollut omiaan heikentämään erityisesti kulttuurin ja taiteen vapaan kentän toimintaedellytyksiä, lisäämään epävarmuutta ja kaventamaan mahdollisuuksia tavoittaa yleisöjä. Tällä on suoria seurauksia myös taiteen saavutettavuuteen, jota myös hallituksen kulttuuripoliittinen selonteko vahvasti puolustaa.

Kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteet korostavat eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja kulttuuripolitiikan ulottamista kaikille politiikan aloille. Näitä tavoitteita erityisesti ylivaalikautinen toimielin (toimenpide 50) ja kulttuurin poikkihallinnollisen kansainvälistymisstrategian laatiminen (toimenpide 48) edistävät.

Kulttuuripoliittinen selonteko tavoittelee Suomen kansainvälisen vaikuttavuuden vahvistamista valovoimaisen kulttuurin voimalla monella tapaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi toimenpiteet 48 ja 49 ovat tärkeitä, ja olennaista olisi varmistaa myös konkreettisten toimenpiteiden syntyminen, jotta selvitykset ja tomintamallit luovat aitoa muutosta nykytilaan.

Arvoketjun läpäisevä tai sen ylittävä tarkastelu on elintärkeää riittävän kokonaisvaltaisen näkökulman takaamiseksi.

Tämän osion toimenpiteistä useat ovat verrattain abstraktisti muotoiltuja. Konkreettisempiin toimenpiteisiin olisi helpompi ottaa kantaa. Ylivaalikautinen seurantaelin (50) sekä kulttuuri- ja liikuntaetuuksien täysimääräiseen myöntämiseen kannustaminen (61) ovat hyviä esimerkkejä konkreettisista ja kannatettavista ehdotuksista.

Toimenpide 54 (“Suunnataan hankeavustuksia strategisesti selonteon toimeenpanoa edistäviin tarkoituksiin kuten kulttuuri- ja luovien alojen uudistamiseen ja toimintamallien ja palveluiden kehittämiseen”) ansaitsee puolestaan kriittistä jatkotarkastelua. Millaisesta uudistamisesta on kyse ja kenen ehdoin? Miten ja miksi toimintamalleja ja palveluita on tarkoitus kehittää? Oleellista olisi, että taiteen ja kulttuurin ruohonjuuritasolta tuleville kehittämisideoille olisi tilaa. Vastaavasti poliittisen ohjauksen ja taiteen sisältöjen välillä tulee säilyttää tukeva palomuuri ilmaisunvapauden takaamiseksi.

Huomautamme edelleen, että arvoketjupohjainen lähestymistapa ei tavoita hyvin kaikkia osallisuuteen, resilienssiin ja hyvinvointiin liittyviä kulttuurin ulottuvuuksia. Muu kuin ammattimainen kulttuuritoiminta, ja sekin muusta kuin ansainnan näkökulmasta, on nyt suppeammin huomioitu kuin mikä olisi selonteon visioon pääsemiseksi tarpeellista. Kulttuuri jokaisen oikeutena on selonteon vahva prioriteetti, joka vaatii laajempaa kuin ansaintaan keskittyvää tarkastelua. Osallisuuden, resilienssin ja hyvinvoinnin kannalta kuluttajan rooli on kansalaiselle riittämätön: tarvitaan taiteen ja kulttuurin yhteisöllistä kokemista, tekemistä ja kriittistä keskustelua jaetun äärellä. Tämä tulee huomioida valmistelussa nyt kommentoitavana olevaa paremmin. Kulttuurin ja taiteen harrastamisen järjestöjä on kutsuttava mukaan dialogiin.

Myöskään tässä kohdassa ei käsitellä rahoituksen lisäämistä, vaan ainoastaan rahoituspohjan kasvattamista. Koska selonteko ulottuu vuoteen 2040 ja tavoitteena on alan kasvu, on selvää, että kasvu edellyttää myös nykyistä suurempia investointeja. Tämä olisi perusteltua tuoda esiin selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla.

Kohdasta puuttuu myös maininta kulttuurin ja matkailun yhteistyön vahvistamisesta, vaikka selonteossa tämä on nostettu esiin useissa kohdin. Kyseessä on merkittävä potentiaalinen kasvun alue molemmille sektoreille.

Lisäksi selonteossa on arvoketjun läpäisevät toimet -teemaan yksityiskohtaisempia kirjauksia kansainvälistymisen edistämisestä. Esimerkiksi:
“Vahvistetaan kansainvälistymisen tukirakenteita sekä rahoitusinstrumentteja (mm. valtion vientituki, tuotantokannustin, hallinnollisesti kevyt tukirakenne messu- yms. osallistumiselle, kansainvälistymisen tuki- ja välittäjäorganisaatioiden roolin vahvistaminen).”
Nämä tarkemmat linjaukset olisi hyvä tuoda näkyviin myös toimenpidelistalle.

Erityisesti ekologisesti kestävän kehityksen toimet jäävät esityksessä varsin suppeiksi suhteessa siihen, että selonteko lähti liikkeelle näkemyksestä kulttuurista muutosvoimana ja sen keskeisestä roolista vihreässä siirtymässä ja kestävässä kasvussa. Toimenpide 62 nostanee valmistuessaan teeman selkeästi esiin.

Selonteossa esitetty mutta nyt pois jäänyt kirjaus “integroidaan kulttuurinäkökulmat osaksi ilmastopolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimia” on merkittävä ja olisi tärkeä sisällyttää takaisin toimenpidelistalle.

Lisäksi toimialan vihreään siirtymään tulee investoida, ja tällaisia toimenpiteitä ei nykyisessä kokonaisuudessa ole lainkaan.

Tämä osio on monipuolinen ja muotoutunut hyvin.

Haluaisimme esittää ison linjan valtakunnallisena päätöksenä, että Itä-Suomesta tehdään kulttuurin ja luovien alojen kokeilualue, jossa kulttuurin ja luovien alojen kokeilukulttuuria tuetaan erilaisilla verotuksellisilla ja rahoituksellisilla ratkaisuilla. Tämä toisi parhaimmillaan elinvoimaa ja uudenlaista liikehdintää koko itäsuomalaiseen yhteisöön, taiteen, kulttuurin ja luovien alalla alueella, jonka erityinen vetovoimatekijä on kulttuuri ja siihen liitännäiset elinkeinot, kuten matkailu.

Maakuntaohjelmassamme todetaan: Kulttuuri ja luovat alat elinvoiman lähteenä
Vahva itäsuomalainen kulttuuriperintö ja
ainutlaatuinen Saimaan alue ovat tärkeitä
identiteetin rakennuspalikoita alueen asukkaille
ja kulttuurialan toimijoille. Elävä perintö
sekä taide- ja kulttuuritoiminta ovat sellaisinaan
merkityksellisiä ihmisyyden ilmaisun
muotoja ja olennainen osa kaikenikäisten
osaamista ja sivistystä. Kulttuuri- ja taidetoiminta
nähdään maakunnassa tärkeänä
yhdenvertaisen osallisuuden, hyvinvoinnin
ja yhteisöllisyyden rakentajana ja henkisen
kriisinkestävyyden vahvistajana. Etelä-Savon
kausiasukkaat sekä paluu- ja maahanmuuttajat
tuovat kulttuurikentälle lisäarvoa sekä
tekijöinä että yleisönä. Etelä-Savossa edistetään
kulttuurin ja taiteen yhteyksiä sosiaalisesti,
taloudellisesti ja ekologisesti kestävän
yhteiskunnan luomiseen ja planetaarisen
elämäntavan vahvistamiseen osana ekososiaalista
siirtymää.

Selonteon läpileikkaavat toimenpiteet ovat kannatettavia, mutta niiden vaikuttavuus on riippuvainen rahoituksen pitkäjänteisyydestä ja selkeistä toteutussuunnitelmista. Muusikkojen liiton näkökulmasta ratkaisevaa on se, että rahoitus kohdistetaan strategisesti ja ennakoitavasti selonteon periaatteen mukaisesti: kulttuuri nähdään investointina eikä kulueränä.

Valtakunnallisesti kulttuurin rahoituksen tulisi olla kestävällä tasolla, mikä edellyttää selonteossa hahmoteltujen toimenpiteiden (53, 54, 56, 57) konkretisoimista. OKM:n kulttuuribudjetin nostaminen yhteen prosenttiin valtion budjetista ja koko kulttuurisektorin rahoituksen nostaminen kahteen prosenttiin loisi edellytykset selonteon vision toteutumiselle. Muusikkojen liitto korostaa, että tällä on suora vaikutus kulttuurin työpaikkoihin ja toimintaedellytyksiin.

Kulttuurituotteiden ja -palveluiden ostamisen kannustimet – kuten toimenpiteet 58 ja 61 – ovat tärkeitä erityisesti vapaan kentän ja freelancemuusikoiden toimeentulolle. Nykyinen arvonlisäveron korotus on kuitenkin heikentänyt kulttuurin kulutusta ja kaventanut yleisöpohjaa. Kulttuuritapahtumien ja kirjatuotteiden alv:n laskeminen olisi nopeasti toteutettavissa oleva, suoraan kulutusta lisäävä toimenpide, jolla olisi suora yhteys selonteon tavoitteisiin kulttuurin saavutettavuuden ja kysynnän vahvistamisesta.

Ylivaalikautinen toimielin (toimenpide 50) ja kulttuurin poikkihallinnollinen kansainvälistymisstrategia (toimenpide 48) ovat tärkeitä rakenteellisia uudistuksia, jotka voivat merkittävästi vahvistaa luovien alojen asemaa, mikäli niihin osallistetaan aidosti kulttuurialan tekijät ja alan yritykset. Toimenpiteiden aikataulut, vastuut ja rahoitus tulee kuitenkin täsmentää, jotta niiden etenemistä voidaan seurata ja jotta ne eivät jää pelkiksi yleisiksi kirjauksiksi.

Kulttuurin roolia sosiaalisen kestävyyden vahvistamisessa pitäisi täsmentää huomioimalla saavutettavuus, esteettömyys ja yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet osana kestävän kehityksen kokonaisuutta. "Leave no one behind" on Agenda 2030 sosiaalisen kestävyyden keskeisin periaate. Kulttuuripolitiikassa tämä tarkoittaa sitä, että kulttuuriin osallistuminen sekä kulttuurinen ilmaisu ovat aidosti mahdollisia kaikille – myös toimintarajoitteisille ihmisille ja muille ryhmille, joiden osallisuus ei vielä toteudu täysimääräisesti.
Toimenpiteisiin voisi sisällyttää:
– kriteerit ja indikaattorit, joilla seurataan kulttuuripalvelujen saavutettavuutta, esteettömyyttä ja osallistumisen esteiden purkamista
– yhteistyötä järjestöjen, vapaan sivistystyön ja sosiaalialan toimijoiden kanssa, koska nämä toimijat tavoittavat ne ryhmät, jotka jäävät usein ulkopuolelle
– kestävyystyökalujen kehittämisessä varmistuksen, että työkalut tukevat myös kulttuurista yhdenvertaisuutta, ei vain ekologista kestävyyttä.
Kun kulttuurin kestävän kehityksen toimet huomioivat koko väestön kirjon ja purkavat osallistumisen esteitä, toteutuvat sekä Agenda 2030:n periaatteet että tavoite kulttuurista jokaisen oikeutena entistä vahvemmin.

Toimenpiteet ovat kannatettavia, erityisesti ylivaalikautisen toimielimen asettaminen kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon tueksi.
Tällä hetkellä arvonlisäveron korotus on heikentänyt kuluttajien mahdollisuuksia päästä kulttuurin pariin. Kirjan ja kulttuuritapahtumien alv:in laskeminen olisi helposti toteutettava konkreettinen toimenpide kulutuksen lisäämiseksi. Tällä on suoria seurauksia niin lukutaitoon kuin taiteen saavutettavuuteen, jota myös hallituksen kulttuuripoliittinen selonteko vahvasti puolustaa.

Tavoitteeseen "Kulttuuripolitiikan poikkihallinnolliset yhteistyörakenteet ovat vahvistuneet." osalta tulee ymmärtää, että ennenkuin poikkihallinnollinen toiminta on mahdollista on ymmärrettävä sen luonne ja edellytykset. Sektoreiden välistä yhteistyötä tulisi sparrata asiantuntijoiden avustuksella.
Toimenpiteeseen 50. tulisi kirjata, että toimielimen tulee koostua laajasta edustuksesta poikkihallinnollista osaamista niin alueellisesti kuin poikkisektoraalisesti.

Tavoite: "Valtionavustusten strategisuus ja ennakoitavuus on vahvistunut ja taide-, kulttuuri- ja luovien alojen rahoituspohja on kasvanut ja laajentunut eri sektoreiden yhteistyön tuloksena."
Korjataan toimenpide 53. Monivuotiset yleisavustukset on olleet vos-kokonaisuudistuksesta lähtien. Niitä ei myönnetty lainkaan vuodelle 2025, mutta olivat haussa taas 2026.
Lisätoimenpiteenä: Arvioidaan esittävän taiteen vos-kokonaisuudistus ja kehitetään järjestelmää sen pohjalta.
Olisi tehtävä kattava selvitys esittävän taiteen vapaan kentän vahvistamisen vaikutuksista vuodesta 2019 alkaen. Kokonaisuudistus tulisi laajasti arvioida sen osalta, miten ratkaistaan uudistuksessa ratkaisematta jääneiden uuden polven toimijoiden kuten tanssin aluekeskusten ja tuotantotalojen rahoitusmallit.

Tavoite 48–49. “Laaditaan kulttuurin poikkihallinnollinen kansainvälistymisstrategia. Laaditaan toimintamalli kulttuuri- ja luovien alojen systemaattiseen ja pitkäjänteiseen näkyvyyteen maakuvatyössä ja viennin edistämisessä ja vahvistetaan luovien alojen yritysten kansainvälistä tunnettuutta maakuvatyön avulla.”

Taide- ja kulttuurivientiin tulee investoida sekä vientiä tekevien organisaatioiden ja yhteisöjen toiminnan rahoituksen että erillisten hankeavustusten kautta. Lisäksi Business Finlandin rahoitusinstrumentteja tulee viipymättä ohjata kulttuurialan toimijoille soveltuviksi. Kulttuuri tukee maakuvatyötä, mutta aito ja vaikuttava maakuva syntyy, kun taiteen tekijöille ja välittäjäportaan toimijoille annetaan mahdollisuus verkostoitua kansainvälisesti ja esittää teoksia maailmalla. Tietoa, osaamista ja toimivia toimintamalleja löytyy jo, ja tätä ydintyötä pitäisi päästä tekemään strategisesti, pitkäjänteisesti ja riittävillä resursseilla.

Monivuotiset yleisavustukset ovat erittäin kannatettava toimenpide.

Ehdotetaan uutta muotoilua toimenpiteseen 49.: Laaditaan toimintamalli kulttuuri- ja luovien alojen systemaattiseen ja pitkäjänteiseen näkyvyyteen maakuvatyössä ja viennin edistämisessä ja vahvistetaan luovien alojen yritysten sekä suomalaisten innovaatioiden kansainvälistä tunnettuutta maakuvatyön avulla.

Perustelu: Kulttuuripoliittinen selonteko korostaa, että Suomen kansainvälinen näkyvyys rakentuu sekä taiteellisesta sisällöstä että kulttuurialan innovatiivisista toimintamalleista, joita pidetään maailmalla kiinnostavina ja vientikelpoisina. Selonteon mukaan Suomen vahvuuksia ovat muun muassa kulttuurikasvatus, osallistavat ekosysteemit, saavutettavuusratkaisut ja kulttuurihyvinvoinnin mallit.
Pelkkä yritysten tunnettuuden vahvistaminen ei riitä vastaamaan selonteon linjaukseen kulttuurin laajasta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja osaamisperustasta. Laajentamalla toimenpidettä koskemaan myös suomalaisia kulttuurialan innovaatioita varmistetaan, että Suomen maakuva työssä näkyvät ne vahvuudet, jotka selonteko nimenomaisesti nostaa suomalaisen kulttuuripolitiikan erityispiirteiksi ja kilpailueduiksi. Tämä tukee sekä viennin edistämistä että Suomen kansainvälistä profiilia osaamisen ja yhteiskunnallisten ratkaisujen maana.

Tavoite Kulttuurin rooli ulkosuhteiden hoidossa on vahvistunut ja kansainvälistyminen tuottaa luoville aloille näkyvyyttä ja ansaintaa on kunnianhimoinen, mutta ilman selkeitä vastuutahoja, mittareita ja resursseja se jää julistukseksi. Poikkihallinnolliseen kansainvälistysmisstrategiaan tarvitaan mukaan OKM, UM, Business Finland, Visit Finland, opetus- ja kulttuurialan virastot sekä kulttuurialan verkostot, välittäjäorganisaatiot ja muut keskeiset kolmannen sektorin toimijat.
Suomalaisen kulttuurin kansainvälisen tunnettuuden vahvistaminen vaatii ohjelmien lisäksi resursseja. Suomalainen lastenkulttuuri on kansainvälisesti vertailtuna laadukasta ja arvostettua. Kansainvälistymisstrategiassa olisi tärkeää huomioida suomalainen lastenkulttuuri ja kulttuurikasvatus sekä sen rooli Suomen maakuvalle (yhdenvertaisuus, sivistys, hyvinvointi). Tämä osa-alue jäi nykyisissä toimenpiteissä 48 ja 49 näkymättömäksi, vaikka sillä olisi kilpailuetua.

Toimenpiteessä 53 (Lisätään rahoituksen ennakoitavuutta ja strategisuutta ottamalla käyttöön monivuotiset yleisavustukset sekä suuntaamalla hankerahoitusta selonteon toimeenpanoa edistäviin tarkoituksiin.) tulee ottaa huomioon verkostot, kumppanuusmallit ja valtakunnalliset asiantuntijaorganisaatiot, jotka tarvitsevat monivuotista rahoitusta strategiseen työhön, tutkimukseen, tilastointiin ja alan kehittämiseen, jottei se jää projektisyklien varaan. Hankerahoitus ei saa korvata organisaatioiden perusrahoitusta, vaan sen tulee tukea kokeiluja, kehittämistä ja laajennettavia malleja.

Toimenpiteessä 53 mainitun rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseksi tuemme pidemmän aikavälin yleisavustuksia (nelivuotiskaudet) ja ehdotamme ministeriön ja tulevan Kulttuuriviraston jakamien avustusten yhteistä vuosikelloa haku- ja myöntöaikatauluineen.
Ehdotamme selonteon toimeenpanosuunnitelman toteutumiseksi monivuotista valtakunnallista kehittämisohjelmaa kulttuurikasvatussuunnitelmien kehittämiseksi ja vakiinnuttamiseksi poikkihallinnollisessa yhteistyössä OKM:n ja Opetushallituksen kanssa.

Toimenpide 57 Vahvistetaan Sitran roolia suomalaisen kulttuurin tukijana. on erikoinen eikä asiassa ole mitään konkretiaa. Kiinnostaako Sitraa tällainen rooli ja mitä osaamista heillä on kulttuurialan tukemiseen?