Mielenterveyden tunnustaminen osaksi terveyttä ja hyvinvointia. Asiasta puhuminen avoimesti mahdollisimman monessa paikassa ja viestintävälineessä, kouluissa ja kodeissa, jopa jo päiväkodeissa. Mielestäni ihmisten asenteisiin vaikuttaminen ja tiedon lisääminen on tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin ja saisi ”hullun leimaa” osakseen mielenterveyden järkkyessä.

Avun saaminen pitäisi olla nipeampaa ja helpompaa mitä se tällähetkellä on.

ennaltaehkäisevä työ. Vaihtoehtojen tarkastelu hoidossa, uudet näkökulmat, erityisesti psykologinen näkökulma

Mt tietous ja -palvelut matalalla kynnyksellä peruspalveluihin, äityisneuvolasta lähtien, kouluihin, töihin, päiväkeskuksiin, kotiin.

Byrokratian vähentäminen ja heikoimmassa asemassa olevien huomioiminen parhaalla mahdollisella tavalla.. Esim asunnottomien kohtelu on pöyristyttävää. Miksi heille ei makseta asumistukea vaikka toinen onnekas joka on löytänyt asunnon saa sitä ja asuu lähes ilmaiseksi!? Työn tekemisen mahdollistaminen vajaakuntoisille poistamalla sosiaaliturvaloukkuja.

Avoimiuutta, asenteiden muokkausta

Mielenterveydestä avoimesti puhumisen - kulttuuriin opettelu jo lapsesta asti niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Samoin mediassa tulisi olla jatkuvasti esillä.

Traumainformoitu kohtaaminen ja ymmärrys päivähoidossa, koulussa, neuvolassa, terveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ym. Ihmisen kokonaisvaltainen ymmärrys ja kohtaaminen myös muuten kuin oireen poislääkinnän kautta.

Välitön pääsy mielenterveyspalveluiden piiriin. avun saaminen myös lievempiin ongelmiin, mikä vähentää palveluiden leimaavuutta ja ehkäisee ongelmien syvenemistä sekä normalisoi mielenterveyspalveluiden käyttämistä.

Mielenterveyspotilaiden hoito siirretty liiaksi avopuolelle. Työntekijöitä liian vähän. Hoitoon pääsy hidasta ja palveluita ei saa useinkaan ” yhdeltä luukulta” . Tiedotus palveluista myös ontuvaa.