Ministeriöiden välisiä raja-aitoja tulisi purkaa ja lisätä yhteistyötä niiden välillä. Tietoa tulee hyödyntää kaikilla hallinnon tasoilla ja se on jalkautettava toimintaan ja päätöksiin. Tietoa tulee tutkimuksesta, mutta myös kokemuksista, raporteista, keskusteluista, työpajoista jne. Mikäli jokin päätös ei vaikuta onnistuneelta, siitä on uskallettava luopua. Päätösten pohjalle on otettava kestävän kehityksen edistäminen, jotta ympäristö, talous ja ihmisten hyvinvointi ovat mahdollisimman hyvässä tasapainossa.

Poikkisektoraalisuus, lisää aikaa virkamiehille perehtyä asioihin ja viedä eteenpäin avoimia, keskustelevia prosesseja. Uuden luominen edellyttä oppimista joka edellyttää puolestaan aikaa tarkastella jo toteutettuja asioita, ennakoida tulevaa ja luoda uusia näkökulmia. Tavoitteenasettelu- ja seurantamallien uudistaminen (insentiivit) siten että tukee uusia toimintamalleja ja uudistumista.

Henkilöstö pitää saada mukaan, kehityksen jarrut uusille urille. Asenne, osaaminen ja ymmärrys kohdalleen.

Byrokratian ja hierarkian vähentäminen.

Linjausten toimeenpano edellyttää sitä, että ne saadaan muutettua riittävän konkreettisiksi.

Virastojen yhteistyö on lokeroitunutta niin virastojen sisällä kuin niiden välillä, ketteryys on tämänpäivän slogan, mutta ei iskulauseet auta, jos ei joustavuutta ja yhteistyötä lisätä aidosti.

Ottaa mallia yksityisen puolen johtamisesta ja palkata oikeita henkilöstöjohtajia johtotehtäviin. Hyvä johtaja saa alaisista irti parhaimman.

Ymmärtää, että suuruuden ekonomialla ja työjärjestyslähtöisyydellä hallinto ei pysy perässä maailman muutoksessa eikä uudistu. Tähän kuuluu myös se oleellinen oivallus, että tehokkuuden ja yhteinäisyyden tavoitelu tuo voittoja vain lyhyellä aikavälillä ja syö sekä hallinnon toimien vaikuttavuutta että virkamiesten motivaatiota. Tilalle oikeasti vaikuttavuuslähtöistä ajattelua ja toimintaa tukeva kulttuurin muutos. Ja tämähän ei onnistu ilman, että keskushallinto tukee myös linjausten ja reformien toimeenpanoa ja osaamisen kehittymistä laajasti. Mitään tällaista struktuuria ei Suomessa tällä hetekellä ole, ja uskottava School of Governmentkin puuttuu.

Rohkeutta tehdä kokeiluja

Hallinnon suoraviivaistaminen ja päätöksentekoprosessien selkeyttäminen. Turha pallottelu pois ja rohkeasti lisää päätöksentekovaltuuksia (selkein reunaehdoin) johdon eri tasoille. Tiivis yhteistyö ja osaamisen hyödyntäminen yli hallintorajojen. Tehokas projektinjohtaminen ja kokonaisuuksien hallitseminen.