Ministeriöiden roolia pitää muuttaa radikaalisti, nykyisiä rakenteita tulee "räjäyttää", siirtyä laajempiin kokonaisuuksiin. Sama koskee kuntia; pieniossä kunnissa päätöksiä tehdään liikaa "hyväveli-verkostoissa", mikä syö julkisen hallinnon uskottavuutta. Hallintoprosesseja pitää arvioida ja tarvittaessa muuttaa jatkuvasti. Asiakas = kansalainen pitää olla kaiken lähtökohtana; vaikka ikäviäkin päätöksiä joudutaan tekemään, ne on helpompi hyväksyä, kun perusteet ovat tiedossa ja ne kerrotaan avoimesti ja selkeästi kaikkia yhdenvertaisesti kohdellen. Yhdessä - ei yksin tai pienessä tiimissä - tekeminen pitäisi olla sääntö eikä poikkeus, sekä organisaation sisällä että organisaatioiden välillä, asiakkaat tunnistaen ja mukaanottaen. Näin voidaan edistää erilaisten näkemysten huomiointia kaikessa työssä. Rekrytointi erityisesti ylempiin virkoihin täytyy muuttua objektiivisemmaksi, jotta kansalaisten luottamus julkiseen hallintoon vahvistuisi eikä vähenisi. Puoluepoliittisten nimitysten ajan pitäisi olla jo ohi.

Automatisaation kehittäminen, matalan kynnyksen organisaatio hallinnolle, joustavuutta kehiin, asioiden käsittelyyn suoraviivaisuutta

Suo pitäisi kuivattaa näin Reagania/Trumpia lainatakseni. Päällikkövirkoja pitäisi vähentää ja niistä tulisi tehdä määräaikaisia. Työkiertoa pitäisi kehittää ja jonkinlainen todellinen tulosvastuu olisi syytä olla hommassa kuin hommassa. Ei samoihin virkoihin luutumista vuosikymmeniksi, herranjumala sentään!! Osaamisen ja "draivin" tulisi ratkaista, ei missään nimessä pelkän virkaiän tai kaverisuhteiden.

Uutta luotaessa vanhaa tulisi karsia. Koskee säännöstön kehittämistä ja ihan kaikkea muutakin.

Julkisissa hankinnoissa tulisi ottaa mallia yksityissektorilta ja hankkia jostain todellista hankintaosaamista (case Apotti etc.). On vaikea ymmärtää eroa esimerkiksi tänä päivänä kuluttajakäyttöön tarkoitettujen ja kotimaisten virkamiesten laatimien speksien pohjalta räätälöityjen tietojärjestelmien kesken. Jälkimmäiset ovat usein liki käyttökelvottomia ja aivan liian usein ylihintaisia.

Päällekkäisyyden karsiminen.

Ottaa kaikki henkilöryhmät mukaan keskusteluun, johto ei voi tietää kaikkea.

Kouluttaa erityisesti johtoa, edistää digitaalisuutta ja vahvistaa yhteistyötä eri foorumeilla.

Eletään yhä liikaa omissa siiloissa, kun pitäisi tehdä yhdessä ja yhteentoimivammin. Lainsäädäntö toimii usein myös jarruna/esteenä muutokselle.

Turhat päällekkäisyydet pois. Yhteneväiset toimintatavat. Lakiperusteisuus, ei poliittista suhmurointia.

Hallinnon tulisi järjestelmällisesti rohkaista etätyöskentelyyn ja verkostotyön merkitystä sekä hallinnon sisällä että vuoropuhelua muuhun yhteiskuntaan tulisi korostaa. Kriittisten alojen turhat kokeilut tulisi korvata verkostoitumalla ja valtionhallinnon ammattitaitoa tulisi korostaa ja merkitystä nostaa. Useat toimet tehdään lain pykälien sanelemana ja sitä tulee kunnioittaa.

Kussakin virastossa pitäisi olla taho, johon kansalainen voi ottaa yhteyttä, jos hän kokee epäkohdan eikä linjaukset toimi. Yksittäisen havaitun epäkohta pitäisi sitten uudistaa toimintatapaa. Sääntöviidakkoa pitäisi yksinkertaistaa ja selkeyttää.