Olisi pidetty kiinni siitä että korruptiota ei ole. Kaikista kuppikunnista olisi päästy eroon. Valta vaihtuisi aina vaalikausittain eikä samat naamat pyörisi päättämässä vuodesta toiseen. Kaikilla kansalaisilla oli helppo väylä päästä vaikuttamaan asioihin ja esittää näkökantansa. Hallinnon työntekijät olisivat kaikki omistautuneita työlleen, eikä kukaan tekisi sitä vain rahan takia tai vasemmalla kädellä. Hallinnossa olisi töissä vain järkeviä, fiksuja, hyvällä stressinsietokyvyllä ja maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä ja rekrytointi pitäisi sisällään persoonallisuus- ja älykkyystestejä. Hyvinvointi olisi aina se ykkösjuttu käytettävissä olevat resurssit huomioiden.

Jos hallinnon rajoja on tarkoitus poistaa, samalla rahojen siirtymistä hallinnonalojen kesken tulee helpottaa. Yritetään mieluummin ratkaista ongelmia yhdessä kuin omassa kopissa. Poikkihallinollisuutta tulee lisätä ja työntekijöiden omia taitoja tulee hyödyntää paremmin. Byrokratia on kevyttä, joustavaa ja oikeudenmukaista, ei itseisarvo.

Ensinnäkin se olisi kaikkien tavoitettavissa. Tarkoittaa sitä, että mökin mummon ei tarvitsisi ajaa 100 kilometriä KELA-taksilla, silloin kun sellaisen sattuu saamaan ja se sattuu tulemaan, isoon maakuntakeskukseen hoitamaan asiaa, joka koskee KELA-korvauksen saamista 10 euron lääkkeestä. Eli käytännössä kansalaisella tulee olla mahdollisuus helppoon käytettävyyteen, kunnan työntekijä on valmiina auttamaan, mahdollisesti jopa kotikäynti ja digitaaliset apuvälineet mukana järjestää asian niin, että asiointi on helppoa ja joustavaa. Luotetaan ihmisiin ja heidän tekemiseensä eikä koko ajan epäillä kansalaista jostakin. Henkilöstö on koulutettua ja motivoitunutta, johto kantaa vastuunsa eli jos tehdään virhe, erotaan.

Ylimääräiset hallintohimmelit ovat purettu ja on päästy askeleen lähemmäksi ketterää päätöksentekoa, jossa yhteistyöllä voidaan rakentaa päätöksiä, jotka palvelevat tulevaisuutta. Rakennetaan selkeitä hallintorakenteita ja lisätään virastojen välistä yhteistyötä. Hyödynnetään digitalisaation tuomia malleja ja kehitetään uutta, joka helpottaa arkipäivän rutiineja.

Luottamus viranomaiseen säilyy, hallinto on onnistuneesti mahdollisimman pitkälle digitoitu (arkistoineen kaikkineen) tietoturva-asiat ja säilytystavat huomioiden. Yhteistyö eri viranomaisten kanssa olisi joustavaa ja toimivaa (vähemmän me vs. ne -asennetta), asioiden hoitaminen olisi tehty helpoksi.

Jokainen hallinnon työntekijä ymmärtää, miten oma työ/oman organisaation toimet vaikuttavat konkreettisesti henkilöön, jota asia koskee. Näin kansalaisten luottamus hallintoon saadaan kasvamaan.

Turha byrokratia ja toimimattomat mallit ja toimintavat on saatu karsittua pois, toiminta on joustavaa ja mukana muutoksessa. Digitalisaatio on nostettu tärkeäksi osaksi, mutta keskeisimpänä on silti ihmislähtöisyys

Keskitettävissä olevat palvelut (mm. Palkeet, Valtori, Senaatti jne.) on keskitetty. Tiedonhallinnassa on edistytty. Digitalisaatio on edennyt. Virkamiehiä on vähemmän kuin nyt ja he hoitavat laajempia tehtävänkuvia. Aluehallintoa ei ole. Paikallistasolla eri viranomaiset tarjoavat yhteisasiointipisteitä. Virastotalot eivät ole enää tietyn viraston vaan yhteiskäyttöisiä. Etätyö on n. 50 %. Kohtaamiset asiakkaiden ja kansalaisten sekä erilaisten sidosryhmien kanssa ovat lisääntyneet.

Digitaalisuus on tehnyt monista asioista helpompaa, ihmiset on hyvällä johtamisella saatu sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin sekä valtio työnantajana toimimaan joustavasti henkilöstön erilaiset tilanteet (esim. etätyön hyödyntäminen) huomioon ottaen. Henkilöstöä kohdellaan entistä selkeämmin tasa-arvoisesti eikä erilaiset "hyväveliverkostot" järjestele asioita. Julkisen hallinnon tulisi myös toimia innostavan suunnannäyttäjänä ja se onnistuu parhaiten näyttämällä omalla esimerkillään, että esim. erilaiset kestävään kehitykseen liittyvät ratkaisut toimivat valtiollekin, miksei siis yksityisellä.

Koetaan luotettavaksi kanssakulkijaksi - yhteiseen päämäärään.