Människan, lodjuret och naturen

Ihmisillä on outoja mielikuvia, joihin uskovat, ilveksistä. Esimerkiksi niitä pidetään suurikokoisina petoina. Varmasti moni uskoisi, jos heille valehtelisi että ilves tappoi ja söi hevosen. Asun Keski - Suomessa, jossa on suuri ilveskanta. Asun syrjäseudulla jossa on hiljaisen puolesta. Hämmästelen enemmän ihmisen jälkiä kuin eläimen. Keväällä yöllä kuulee ilvesten kiimaisia mouruamisia ja toisinaan haistaa niiden kusen hajun. Ei muuta. Noin kilometrin päässä joka vuosi näkyy ilves joilla joskus on mukanaan pentue. täällä ei ole sattunut vahinkoja, joissa ilves olisi tappanut naapurin kissan tms. Enimmäkseen ilves on ollut pieni huomaamaton jälkien jättäjä. Talvella tulee vanhoja huru-ukkoja muka metsästämään ilveksiä. he ketjuuntuvat metsäteiden varsille, koska eivät jaksa kävellä hangessa. Sitten hytisevät kylmissään paikoillaan päivän. Jäljelle jää hankeen tupakantumpit ja keltaiset läntit vedenheittämisestä. Minusta ilvekset eivät ole haitaksi eikä paljon muutkaan metsäneläimet. Eniten harmia on ihmisistä, ja heidän tavoistaan. Taloissa riittää tuoreita tunkioita, joihin huoleta heitellään liharoippeita ja kalojen perkuutähteitä. Käyttämättömäksi jääneitä viljoja ym. Jätteet tuovat Ilvekselle hyvän metsästyspaikan, sillä niihin tulevat ensimmäisenä ilvekselle sopivat ravintoeläimet. Olen kerran tavannut metsästäjän jonka mielestä ilves oli haavoittanut hänen metsästyskoiraansa. Silloin koira oli karannut jänismetsällä käsistä. Pitkän etsinnän jälkeen koira oli löytynyt läkähdyksissään ja sillä oli kyljessä palkeenkieli. Jos ihmiset heittelevät metsään syömäkelpoisia ruuan tähteitä, niin varmasti metsäeläimet tulevat ja syövät ne suihinsa. Toisinaan paikalle ehtii ensimmäisenä naapurin koira, joka voikin olla minun oma. Silläkin on riski joutua pedon ruuaksi.