Lodjursstammens utbredning, storlek och stamuppskattning

Ilveskannan kanta-arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden havaintoihin. Toimin itse petoyhdyshenkilönä ja teen sitä työtä talkoolla, kuten kaikki muutkin riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöt Suomessa. Meidän riistanhoitoyhdistyksen alueella ilveskanta on todella vahva ja sitä kautta olen petoyhdyshenkilönä hyvin sisällä ilveksen käyttäytymisessä ja havainnoinnissa.
Petoyhdyshenkilön luottamustehtävässä on tärkeää tuntea luontoa ja suurpetojen käyttäytymistä, pitää tuntea oma alueensa, mutta yksi tärkeimmistä asioista on olla verkostoitunut, eli olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Yksin on mahdotonta käydä läpi metsiä ja selvittää havaintoja. Pitää pystyä verkostoitumaan ja saamaan ympäröivä yhteisö mukaan petohavaintojen ilmoittamiseen ja niiden tarkastamiseen.
Havainnot kirjataan Tassu-järjestelmään, joka on suhteellisen toimiva järjestelmä. Se voisi toimia paremmin kännykällä, koska havaintojen kirjaaminen todellakin mobiilityötä, mutta nykyisin sen menettelee.
Ilveksen havainnoissa hankalinta on löytää pentueet. Kanta-arvio tehdään pentuiden määrän perusteella, joten on tunnettava ilveksen käyttäytymistä niin että pystyy löytämään pentuehavaintoja. Joskus pentueen jäljet on helppo löytää, mutta monesti ilvekset kulkevat samoja jälkiä toistensa kanssa tai muiden riistaeläinten, kuten peurojen kanssa, jolloin jälkihavainnon selvittäminen niin että pennun jäljet löytyvät onkin vaativampi homma. Jälkeä pitää seurailla pidempään, jotta voi varmistua havainnosta.
Jälkiä ei ole, jos lunta ei ole. Ilveksestä löytyy jotain tuntomerkkejä ilman luntakin, löytyy haaskoja joissa voi olla joitain ilvekseen liittyviä tuntomerkkejä ja joskus ilveksen voi hyvällä tuurilla nähdäkin, mutta käytännössä konkreettinen tieto ilvesten liikkeistä voidaan saada vain tuoreelta lumijäljeltä, oikean tyyppisestä lumesta. Silloin kun tuore lumi on satanut vuorokauden sisällä, pitää löytää aikaa ja ihmisiä etsimään jälkiä. Jotkut ihmiset omana harrastuksenaan ja mielenkiinnostaan seurailevat eläinten liikkeitä. Sellaiset ihmiset ovat suureksi avuksi ja heihin pitää olla yhteydessä. Kokonaisuutena petohavaintojen kerääminen on haastavaa. Se vaatii luonnon tuntemuksen lisäksi oikeaa säätä, verkostoitumista, aikaa ja jonkin verran hyvää tuuria. Vaikeuden näkee havaintojen määrästäkin. Etelä-Suomen vaihtelevat talvet vaikuttavat suoraan mahdollisuuksiin tehdä havaintoja. Mikäli ilmasto lämpenee, on ilveskannan määrän arviointiin kehitettävä jokin toinen menetelmä kuin lumijälkiin pohjautuva havannointi.