Hankehallintoa tulee keventää ja hanketoiminnan kansallista koordinaatiota kehittää eri viranomaistahojen toimintatapoja ja sääntötulkintoja yhdenmukaistamalla. Rahoittajan vastuu on määritettävä selkeästi: tämän puuttuminen on hanketoimijalle ongelmallista. Tulee siirtyä soveltamaan henkilösivukulukerrointa (HSK) ja yleiskustannuskerrointa (YK). Suomessa tulisi jatkaa siirtymistä käytäntöön, jossa rakennerahasto-ohjelmasta myönnettävä rahoitus ei olisi de minimis -tuen alaista yrityksille. Työllisyyttä edistävät rakennerahastohankkeet on luokiteltava työvoimapoliittiseksi koulutukseksi – tämä vahvistaa toimien vaikuttavuutta.

Vähemmän reunaehtoja hankkeisiin, mutta enemmän keskustelua rahoittajan kanssa jo valmisteluvaiheessa.

Alueelliseen kehittämiseen ketteryyttä.
Pääpaino siihen, että elinkeinorakenne on myös maakunnan eri kaupungeissa monipuolinen. Silloin hyvinvointi leviää seudullekin. Jos teollisuusvoittoinen alue, ei välttämättä perheen toiselle huoltajalle löydy työtä. Tarvitaan alueen teollisuutta tukevia pk-asiantuntijayrityksiä ja innovaatioyrityksiä

Itä- ja POhjois-Suomelle on erittäin tärkeää saada erityisasema myös uudella ohjelmakaudella.

Alueiden ominaisuudet ja erilaisuus huomioidaan rahoituksessa; alueen lähtökohdista lähtevä kehittäminen mahdolliseksi. Eriarvioisuuden vähentäminen alueilla sekä alueiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen tavoitteeksi. Teemat tulisi olla joustavia ja enemmän mahdollistavia; innovaatioiden mahdollistuminen eri toimintalinjoille. Mahdollisimman sujuva yhteistyö hanketoimijoiden kesken. Hankkeiden välinen yhteistyö valtakunnan tasolla saman toimintalinjan sisällä.

Kansainvälistymisen mahdollistuminen useissa eri ohjelmakokonaisuuksissa.

Hanke rahaa ei saisi käyttää kuntien/ kaupunkien perustamien osakeyhtiöiden ns. kehitysyrityksen henkilöstön palkkaan 100%, jos eivät tee mitään muuta kuin hoitavat hankkeen maksatushakemukset. Pitäisi saada heiltäkin konkreettista hyötyä alueelle.

Byrokratian vähentäminen. Mahdollisuus aidosti kohdentaa myös maakuntaliiton rahoittamissa hankkeissa toimenpiteitä yksittäisiin yrityksiin, muuten vaikeaa perustella yrityksille hankkeita ja niistä saatavaa hyötyä/lisäarvoa.

Yritysten tarpeista lähteviä nopeita ratkaisuja, kokeiluja ym. hankkeisiin.

Keskeistä kehittämistyön kiinnittäminen olemassa oleviin palvelu- ja toimintarakenteisiin. Meillä on paljon toimijoita ja palveluja jo lainsäädännöllisesti olemassa, mutta kyse siitä, että peruspalvelurakenne ei toimi riittävän hyvin esimerkiksi estämään ihmisten väliinputoamisen palvelujärjestelmästä.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaikuttaa merkittävästi Suomen tulevaisuuteen, talouteen, hyvinvointiin sekä perustarpeiden tyydyttämiseen, ohjelmakauden toiminnan tulee kaikilla tasoilla pyrkiä päästöjen vähentämiseen.