Jotain järkeä seurantaindikaattoreihin

Pienien pilotointien/demojen toteuttamiseen tukea.

Hankkeita bio- ja kiertotalouteen tarvitaan maaseudulla - kaupungistumista tulisi näin hidastaa.
Sama koskee infrahankkeita.

Rakennerahastotoiminnan tulisi olla kansallisesti mahdollisimman vähän byrokratisoitua sen lisäksi, mitä komission kanssa sovittava ehdottomasti rahoitusmuodolta edellyttää.

Lisäksi olisi hyvä miettiä työnjakoa erilaisten rahoitusinstrumenttien ja kansallisen rahoituksen välillä: ei kilpailua tukiprosenteilla. Millä tuetaan koulutusta, millä yritystoimintaa, millä tutkimuksen ja osaamisen hyödyntämistä yrityksissä, millä taklataan työttömyyttä, millä syrjäytymistä. Ihmisten on nyt vaikea edes hahmottaa, millaisia työkaluja on käytössä ja mikä on niiden keskinäinen työnjako. Valtakunnallisessa toiminnassa ministeriöiden roolia tulisi kasvattaa nykyisestä, jotta tiedon/käytäntöjen/kokemusten leviäminen olisi tehokkaampaa.

Yksiselitteisemmät säännöt kaikkia koskevaksi, mikä edellyttäisi myös ohjaavalta ministeriöltä vahvaa linjausotetta merkittävimmistä kysymyksistä.

Hanketoimijan vahvempaa tukemista, viestintää ja koulutusta - käytännössä edellyttää hallinnon vahvempaa resursointia. Keskitetty malli on hyvä yhdistettynä alueiden omaan sisällölliseen päätöksentekoon. Mutta lisäkäsiä tarvitaan.

byrokratian purku, oikeesti. esr masentavin esimerkki. tarjottu hankeraha pitäisi olla houkuttelevaa. ja sitten aluelähtöistä kehittämistä, nyt ohjelman "ego" on liian suuri, liikaa sanelua mitä voi tehdä. Eli enemmän mahdollistavaa kehittämistä ja joustavampaa ohjeistusta ja hankeneuvontaa. rahoittaja pois pykälien panttivankiudesta aidosti toimijoiden rinnalle kehittämään aluetta. kyllä sitenkin hyvä hallinto voidaan turvata. tai sitten lappu luukulle ja ohjelmat alas. resurssit voidaan käyttää tehokkaamminkin kuin nyt ylimitoitettuun byrokratiaan ja jäykkään hallintoon.

Kiinnitettävä huomiota tasa-arvoon osaamisen ja palkktason suhteen. Kaikissa korkeakouluissa ja organisaatioissa samalla vastuulla hyvin eri palkkatasolla ja eri osaamisella työskenteleviä henkilöitä.

Hanketoiminnan tueksi olisi hyvä järjestää toimintalinjoittain ja erityistavoitteittain alueellisia ja valtakunnallisia verkostotapaamisia ja koulutuksia. Hankkeiden toteuttajien osallistumismahdollisuudet tulisi varmistaa järjestävän tahon resursseilla, sillä hankkeisssa ei useinkaan ole mahdollista resurssoida tällaista toimintaa hanketyöntekijöille.

Hankkeiden tulosten entistä tiiviimpi juurruttamishanke, olemassa olevien hyvine tulosten juurruttaminen ja niihin liittyvä koulutus. Aluevaikuttamisen ja verkoston toiminnan tukeminen.

Jokaisella uudella ohjelmakaudella on luvattu hallinnollisten toimien helpottuvan, mutta on käynyt päinvastoin. Rahoituksen ehtojen liiallinen "syynääminen" ei Suomen kaltaisessa maassa johda mihinkään. Tähän suunnattu rahoitus voitaisiin kohdentaa todellisiin kehittämistoimenpiteisiin.
Alueille enemmän päätäntävaltaa rahoituksen kohdentamisessa ja yksityiskohtaisissa rahoituksen ehdoissa.

ESR-rahoittajilla käytössä yhtenäinen käytäntö palkkojen määrittelyssä (tuntipalkka vai %-kohdennus), samat lomakkeet käytössä. Hanketoteuttajille päin samanlainen ohjeistus alueellisilta ja valtakunnallisilta ESR-hankkeiden rahoittajilta. Hankehallintoa voisi vielä yksinkertaistaa ja sujuvoittaa.