Kohdentakaa EU-maaseuturahoja oikeaan toimintaan maaseudulla.

Lapille, tai ainakin Itä-Pohjoissuomen alueelle oma EAKR ohjelma, joka ottaa huomioon alueen haasteet, liittyy Suomen TIN https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/4102579/TIN-visio-ja-tiekartta.pdf/980ac849-fd12-4027-bcc2-ee290e36016a tavoitteisiin, mahdollistaa kv toiminnan kaikissa osa alueissa ja prioriteeteissa, etenkin EU toimimisen voimauttamista maakuntiin. Demografiset huomiot suhteessa yrityksiin.

Kokonaisstrateginen ote ollut nyt ohjelmatyössä, mutta toteuttaminen ontuu. Esim. Topsy on enemmän asiakirja hyllyyn kuin että se johtaisi työn toteutusta. Rakennerahsto-ohjelmalla ja maakuntaohjelmalla on selvästi ollut eriytyvä rooli. Maakuntaohjelman, jossa on otetu huomioon maakunnan erityispiirteet alueittain tulisi enemmän vaikuttaa rakennerahastojen käyttöön. Nyt rakenneraahsto-ohjelma ohjaa niiden käyttöä, myöskään reagointi toimintaympäristön muutoksiin ei ole riittävän nopeaa, vaan rakenneraahsto-ohjleman elmää omaa elmää ja sen hankkeet.

Aidosti alueen tarpeesta tehtävää kehittämistyötä täytyy pystyä tukemaan

ingen insamling av nonsens evidens via blanketter som upplevs arbetsdryga och kränkande, EURA blanketten modernisera denna, var lyhörd för fältets åsikter och de som arbetat med programmet många år som bidragsgivare

Kevyempi byrokratia, kalataloushankkeissa se on onnistunut aika hyvin.

Tehokkain työ (hinta-laatu-panos) on usein pienissä ja paikallisissa hankkeissa. Jalkatyötä ja yrityskohtaisia toimenpiteitä tarvitaan.

Kehittämisen mahdollistaminen alueellisten vahvuuksien ympärille

Ohjelmakauden valmisteluissa tulisi ottaa huomioon tuleva sote- ja maakuntauudistus. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluiden varmistaminen ja tuki uudistuksen tuomiin muutoksiin.

Hankkeiden rahoitusta koskevat ongelmat tulee huomioida suunniteltaessa tulevan rahoituskauden rahoitusohjelmia ja niiden säädöksiä.

Hankerahoituksen kustannusten laskennassa organisaatioiden toteutuvia todellisia palkan sivukuluja ja toimintaan liittyviä yleiskustannuksia ei hyväksytä kokonaisuudessaan hankerahoituksen perusteeksi. Tämä vaarantaa ja tekee jopa mahdottomaksi monien hankkeita toteuttavien organisaatioiden osallistumisen sellaisiin hankkeisiin, joihin ei ole mahdollista saada merkittävää määrää yksityisrahoitusta, koska omarahoitusosuuden todellinen määrä nousee tällöin helposti organisaation kannalta kestämättömäksi.

Erityisen haastavaksi tällä ohjelmakaudella on osoittautunut hankerahoitukseen liittyvän yksityisrahoituksen kokoaminen sekä erityisesti pienten yritysten sitouttaminen hankkeiden toimintaan. Suurten kärkiyritysten kanssa toiminta on ollut onnistunutta, joskin taloudellisia haasteita osallistumisessa on myös isoilla toimijoilla.

Huolestuttavalta näyttää, että kehittämistoiminnan ulkopuolelle ovat jäämässä pienet, aloittelevat yrittäjät sekä muun muassa haastavissa taloustilanteissa ja isoissa muutoksissa olevat tilat ja yritykset, joiden oma mahdollisuus panostaa toimintaan on rajallista. Nämä kuitenkin olisivat erityisen ohjauksen ja tuen tarpeessa.

Sekä maaseuturahastolla että aluekehitysrahastolla toteutetut hankkeet on sidottu liikaa yksityisrahoitukseen. Maaseuturahastossa julkisten toteuttajaorganisaatioiden omarahoituksella ei myöskään voi korvata yksityisrahoitusta, joten hankkeita on jouduttu supistamaan tai keskeyttämään ja hankkeita on myös kokonaan kariutunut, kun yksityisrahoitusta ei ole saatu koottua suunnitellusti. Hankkeiden rahoituksen hallinta erityyppisten organisaatioiden yhteistoteutuksina on myös ongelmallista. Yksityisrahoituksen ja ns. muun julkisen rahoituksen joustava yhdistäminen eri hankemuodoissa ratkaisisi tämän asian. Rahoituksen kokoaminen lisäksi työllistää hanketoimijoita kohtuuttomasti vieden aikaa hankkeen tuloksellisesta toiminnasta. Haastavaa on myös löytää riittävät resurssit valmistelutyöhön.

Olisiko rakennerahastojen hankkeita omarahoittaa ministeriöstä niiden hankkeiden osalta, jotka ovat saamassa rakennerahoituksen - vrt. vastaava rahoitus esim. Interreg -hankkeissa.