Olisi hyvä, että hanke muotoisesta työstä huolimatta alueellisessa kehittämisessä olisi jatkuvuutta ja hankkeet linkittyisivät toisiinsa. Viestintämateriaalit kaipaavat päivitystä. Byrokratiaa on tällä hetkellä aika paljon.

Ohjelmatekstejä, joiden avulla saadaan aikaan konkreettisia, tuloksia tuottavia hankkeita. Jo hankkeen aikana tai välittömästi sen jälkeen pitää syntyä elinkeinotoiminnassa hyödennettäväksi otettavaa osaamista, innovaatioita, yhteistyöverkostoja, lisää tulonmuodostusta ja työpaikkoja. Tarkastelun painopiste tuloksiin. Päättymisensä jälkeen unohduksiin vaipuvien hankkeiden rahoittamista ei pidä tehdä mahdolliseksi. ESR:n rooli oppilaitosten "tukirahoittajana" pitää lopettaa.

Alkava ohjelmalkausi tulee olemaan ratkaisevan merkitsevä ns. kasvihuonekaasujen emission hillinnän kannalta. Nyt kannattaa olla ilmastoaktiivinen, niin tarvitsee olla vähemmän aktiivinen rajojen valvonnan kanssa 20 vuoden kuluttua esimerkiksi Tornion ja Haaparannan välisellä rajalla ;-) .

KIVA elämäntapa saa kritiikkiä, sitä me kuten KIVA hankekin varmaan pitää arvokkaana.

Vähemmän byrokratiaa ja normien purku

Yhteiskunnallisten yritysten toiminnan tukeminen on tärkeää. Yhteiskunnalliset yritykset tuottavat positiivisia sosiaalisia vaikutuksia tai ympäristövaikutuksia omilla alueillaan. Koska yhteiskunnallisten yritysten liiketoiminta on lähtökohtaisesti jatkuvaa liiketoimintaa, voi niitä tukemalla päästä pois tilanteesta, jossa esimerkiksi jonkun erityisryhmän palvelut lakkaavat tai keskeytyvät, kun joku määrätty hankerahoitus loppuu.

Nuorille on jo yläaste ja lukiossa saatava se tietoisuus miten tärkeää on kehittää uusia innovaatioita vaikka ympäristöä suojelevaa tai energiaa säästäviä esimerkkeinä innostetaan luomaan uutta. Korkea koulutus aste kaikissa ikäluokissa, mahdollisimman vähän väliinputoajia. Suomalaisen ruokatuotannon lisääminen, uusia aluevaltauksia kasvia, eläinperäisiä tuotteita.

Mikäli Pirkanmaalla halutaan saavuttaa ilmastotavoitteita nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuteen pitäisi panostaa kouluttaen ja auttaen ihmisiä ja yrityksiä jotka näiden rakennuksien parissa työskentelevät.

Rakennerahastorahat suuntautuvat varsin vahvasti ns. ammattihakijoiden projekteihin. Ammattihankijoilla tarkoitan mm. yliopistoja, jotka epäsuorasti paikkaavat matalaa tutkimusrahoituksen tasoa näillä hankkeilla. Tämä johtaa siihen, että erityisesti maakuntien keskuskaupunkien ympäristökaupungin ja kunnat onnistuvat saamaan varsin vähän rahoitusta. Eli juuri ne alueet, joiden kehittämiseksi tätä rahaa tarvittaisiin. Rahoitusta tulisi siis suunnatta aidosti sellaisiin haasteisiin, johon se on alun perin tarkoitettukin. Nyt maakuntien reuna-alueet ja niiden ongelmat jäävät lapsipuolen asemaan rahaa jaettaessa.

Rahoituksen tasaisempi jakautuminen koko maahan.