Apua tuodaan jo perheisiin aikaisemmin ja intensiivisemmin kuin ennen. Koulu ja yhteiskunta on tukena mutta perhettä ei jätetä yksin ongelmiensa kanssa. Oireilevia nuoria ei rankaista vaan apua tulisi olla tarjolla missä ja milloin tahansa niin paljon kuin tarvitsee.

Päivähoidossa ja kouluissa riittävästi aikuisia, lapsiperheköyhyyden poistaminen, kotipalvelun saatavuus

Sieltähän se kaikki usein lähtee ja niillekkään muuta keksitä, kun pilleriä suuhun ja tulokset näkyvissä. Ihan selkeä kunnollinen selvitys oirehtijan tilanteesta ja mikä sen aiheuttaa voi se sairas löytyä ihan muualta kuka apua tulee hakemaan.

Mielenterveysasiat ja sosiaaliset taidot opetussuunnitelmaan sekä riittävä kouluterveydenhuolto.

Resurssit ja ohjanta elu varhainen puuttuminen.

Lapsiperheiden köyhyyden torjunta.

Ennaltaehkäisevätpalvelut, koko pe5he hoidossa mukana.

Lastenpsykiatrien julkisia palveluja lisättävä paljon, jotta niihin pääsee JOKAINEN tarvitseva lapsi RIITTÄVÄN AJOISSA.

Mielenterveyden asiantuntijoiden, kuten psykologien lisääminen kouluterveydenhuoltoon ja parempi palvelunohjaus esimerkiksi kolmannen sektorin palveluihin.

Perheet tarvisivat konkreettista apua, esim kotitalousapua, ei papereiden pyöristystä ja sohvalla kahvia juovia sosiaali-ihmisiä.
Koulukiusaaminen pitäisi saada kuriin. Hiljaisia lapsia ei saisi pakottaa kaitsemaan villimpiä. Lapsia ei tulisi lääkitä psyykelääkkeillä. Lastensuojelun ylilyönteihin pitäisi puuttua, jotta vanhemmat voisivat turvallisin mielin hakea apua sosiaalitoimesta. Viranomaisten pitäisi pyrkiä parempaan yhteistyöhön perheiden kanssa eikä ohjata ylhäältä päin. Lisäksi vanhemman tarpeeksi pitkä kuntoutus estää ongelmien siirtymisen seuraaville sukupolville.